Utility-rauta löytyy yhä useamman kilpapelaajan bägistä. Kalle Samoojasta tuli kuitenkin European Tourille siirtyessään hybridin käyttäjä.
Mailojen teknologinen kehitys on tehnyt golfin pelaamisesta etenkin 2000-luvulla helpompaa. Siinä missä harrastajilta edellytettiin eilispäivän välineillä huolellista ja hiotumpaa svingaamista, sallivat modernit anteeksiantavat mailat näkyviäkin lyöntivirheitä.
Jatkaakseen pelaajaystävällisemmällä linjalla, välinesuunnittelijat tulivat luoneeksi pisimpiä rautoja korvaamaan tarkoitetun hybridin, joita tavattiin satunnaisesti jo 70-luvulla.
Hybridit alkoivat rynniä kauppojen hyllyille vuosituhannen alussa, ja vuonna 2007 sellainen löytyi lähes joka kolmannen pelaajan bägistä. Nyt suurimmalla osalla golfareista on setissään vähintään yksi hybridi.
Samalle osastolle on sittemmin tullut toinenkin mailatyyppi, utility-rauta, joka on kasvattanut suosiotaan etenkin taitavampien pelaajien keskuudessa. Missä sitten utility-rauta ja hybridi poikkeavat eniten toisistaan?
Golf Centerissä välineasiantuntijana työskentelevä Christoffer Reingoldt sanoo, että utility-rauta vaatii käyttäjältään enemmän kuin hybridi.
”Kovempaa lyövä kilpagolfari pystyy käsittelemään taitoa vaativaa ja tarkempaa utility-rautaa paremmin kuin klubipelaaja. Hybridissä painopiste on alempana, joten sillä kokemattomampikin pelaaja saa pallon helpommin ilmaan.”
Kun hybridien painopiste on muualla kuin lyöntipinnassa, mailaan saadaan korkeampi MOI-arvo. Se lisää hybridin vakautta ja edistää laukaisukulmaa tehden siitä helppolyöntisen mailan.
Golfarille, jonka mailanpäännopeus on alle 100 mailia tunnissa, ei tyypillisesti suositella utility-rautaa. Kuva: Golf Digest
Tässä mielessä ei ole yllättävää, että useimmat golfarit, ammattilaiset mukaan lukien, korvaavat pitkän tai pisimmät raudat hybridillä tai hybridihenkisellä raudalla.
Lähtökohtaisesti millä tahansa raudalla, jossa on alle 24 asteen nostokulma, ei ole vaivatonta saada palloa riittävän korkealle, ellei pelaajalla ole tour-tason svinginopeutta. Ja näistäkin pelaajista yhä useammalla pisin rauta bägissä on nykyään nelonen.
”Rautakolmonen on vaativa maila. Siksi moni kovankin luokan pelaaja on luopunut siitä suosiolla nykyisten innovaatioiden myötä”, Reingoldt toteaa.
Jotkut harrastajat valitsisivat hybridin sijaan tyylikkään oloisen utility-raudan, vaikka lyöntien lopputulos ei tällaista ratkaisua puoltaisikaan. Reingoldtin mukaan näissäkin tapauksissa asiakkaan mieli yleensä muuttuu, kun tarkastellaan lyöntianalysaattorin lukemia.
Pallo laskeutuu hybridillä pehmeämmin
Monet tasokkaat golfarit pitävät utility-rautaa tarkempana mailana kuin hybridiä, joka ei myöskään tarjoa yhtä hyviä lyönninmuokkausominaisuuksia. Joidenkin pelitapaan hybridi sopii tästäkin huolimatta vain paremmin. Korkeampaa kaarta tuottavana mailana, hybridillä sivallettu pallo laskeutuu pehmeämmin viheriön pinnalle, jolloin seuraavaan lyöntiin voi kenties kaivaa bägistä chippimailan sijaan useimmin putteria.
”Kysymys on lopulta henkilökohtaisesta mieltymyksestä, kumman valitsee. Hybridi on varmasti toimivampi kevyestä karheikosta, mutta isossa kuvassa merkitystä on myös sillä, minkälaisella kentällä pelaa.”
Kiertuepelaajien, joiden vakituisessa käytössä olevaan mailapalettiin saattaa kuulua lähemmäs 30 mailaa, tavoitteena on löytää jokaiseen kilpailuun sopiva 14 mailan harmonia. Jollain kentällä valinta voi kallistua hybridiin, kun taas esimerkiksi links-tyyppisillä alustoilla utility-rauta voi sijaistaa puumailojakin.
Kalle Samooja käytti Challenge Tourilla utility-rautaa, jonka hän korvasi ET:lle noustuaan 19-asteisella hybridillä. Kuva: Getty Images
Utility-raudalla saa juoheammin matalia lyöntejä, jolloin niiden käyttö on erityisen hyödyllistä tuulisissa olosuhteissa. Uusimpien mallien lavoissa alkaa lisäksi olla samantapaiset jousto-ominaisuudet kuin draivereissa.
Reingoldt muistuttaa, että utility-rauta saattaa toimia myös keskivertopelaajalla, mikäli vain hänen svinginopeutensa siihen riittää. Tällöin ratkaisu kannattaa tehdä sen perusteella, kumpi on itselle sopivamman oloinen ja tuottaa paremman tuloksen. Utility-raudan profiili voi herättää myös enemmän luottamusta kuin hybridi tai pieni väyläpuu, mikä avaa paremmat lähtökohdat onnistumiselle.
Custom fit selvittää käyttötarpeen
Naispelaajien keskuudessa valinta hybridin ja utilityn välillä on helpompaa – puhuttiin sitten amatööreistä tai ammattilaisista − hitaammasta svinginopeudesta johtuen. LPGA-kiertueella 85 prosenttia pelaajista käyttää hybridiä, loput, kuten Lexi Thompsonin kaltaiset voimalyöjät ovat utilityn tai pitkän raudan käyttäjiä.
”Pelaajan olisi myös tärkeää tiedostaa, minkälaisille etäisyyksille hybridiä tai utility-rautaa on hankkimassa. Muussa tapauksessa on vaara, että settiin ilmaantuu päällekkäisiä mailoja tai että lyöntipituuksiin jää epätasaisuutta mailojen väliin. Tämä kannattaa selvittää custom fit -asiantuntijan luona. Näissä paljastuu usein samanlaista epäsuhtaisuutta kuin bägin wedgeissä.”
Isoista välinevalmistajista Ping tuonut hybridien ja utility-rautojen rinnalle täysin erilaisen vaihtoehdon, Crossoverin, jolle ei ole toistaiseksi kilpailijoita ilmaantunut.
”Pingin Crossover on mielenkiintoinen maila, jota on vaikea kategorioida. Kyseessä ei ole sen enempää hybridi kuin utility-rautakaan, joten sitä on kutsuttava vain crossoveriksi”, Reingoldt sanoo.
Hot List esittelee kaikki vuoden 2020 välineuutuudet
Samooja luottaa hybridiin, Kahlos utility-rautaan
European Tourilla pelaava Kalle Samooja kertoo käyttäneensä sekä utility-rautaa että hybridiä, mutta 95 prosenttia kisoista hybridi on ollut pelaavassa kokoonpanossa.
”Käytössäni on vanha, mutta erittäin monipuolinen malli. Siksi se on bägissä. Challenge Tourilla tuli lyötyä utility-rautakakkosta tiiltä, mutta European Tourilla sellaisia avauksia on vähän.”
Samoojan mielestä hybridi sopii paremmin par-viitosten kakkoslyönteihin ja on erityisen käytännöllinen myös lähipelissä.
”Oikeanlaisella varrella sen saa rautakakkosen henkiseksi spinnin puolesta, mutta lentokaari ja muokattavuus ovat parempia”, hän sanoo.
Nordic Liigassa viime kaudella ensimmäisen top 3 -sijoituksensa ottanut Juuso Kahlos on puolestaan utility-raudan käyttäjä. Hänen mielestään hybrideillä on helppo saada pallo ilmaan, mutta vastapainoksi tulee herkästi niin sanottua gear effectiä.
”Jos osuu vähänkään kärkeen, niin siitä tulee helposti hukki ja kannasta slaissi. Niillä on myös vaikeampaa sheipata (muokata) lentokaarta hallitusti”, Kahlos sanoo.
Myös hänen tasoisensa ammattilaispelaaja kokee, että utility-raudalla on joskus hankalampi saada palloa riittävän korkealle.
”Minulla on grafiittivarsi, joka nostaa palloa korkeammalle kuin teräsvarsi. Olen tykännyt utilitystä paljon, koska sillä saa korkeaa ja matalaa, eivätkä kärki- tai kantaosumat vaikuta pallon lentoon juuri yhtään”, hän muotoilee.