Kaliforniassa sijaitseva Scotty Cameronin lippulaivamyymälä on mystinen liike, johon Golfpiste pääsi tutustumaan.
Odottavan aika on pitkä, joten on hyvä istahtaa hetkeksi jäätelölle. Myyjä suosittelee kookosjäätelöä, enkä ala väittämään vastaan. Jäätelökipon kanssa on hyvä istahtaa terassille seuraamaan erikoista näytelmää Scotty Cameronin putteriputiikin edessä. Kello on hieman yli yksi iltapäivällä. Scotty Cameron Golf Gallery on avautumassa uudelleen tunnin mittaisen lounastauon jälkeen. Kaupan eteen on kasaantunut joukko asiakkaita odottamaan, että kello heilahtaisi puolikahteen, jolloin kaupan pitäisi aueta. Hieman ennen h-hetkeä oven edessä on jo kymmenkunta ihmistä. He juttelevat sulassa sovussa. Minä seuraan tilannetta kauempaa. Nyt alkaa kuhina yhden ikkunan äärellä. Parempi kävellä katsomaan, mikä on homman nimi. Scotty Cameron Golf Gallery on maailmankuulun putterinvalmistajan lippulaivamyymälä Encinitas-nimisessä kaupungissa, Etelä-Kaliforniassa. Kauppa on ollut siellä vuodesta 2014, mutta koronan aikana ja sen jälkeen siellä asiointi on muuttunut erittäin mielenkiintoiseksi. Kauppaan ei nimittäin oteta asiakkaita ollenkaan sisään, vaan he tekevät ostoksensa sen perusteella, mitä ovat netistä katsoneet tai kaupan ikkunasta huomanneet. Kuhina ikkunan äärellä alkaa selvitä. Scotty Cameronin liikkeessä laitetaan aina silloin tällöin muutamia putteriharvinaisuuksia ikkunaan esille, ja paikalle saapuneet ihmiset pääsevät jonotusjärjestyksessä ostamaan niitä. Tiistaina kolme putteria meni kaupaksi neljän ensimmäisen asiakkaan aikana. Täällä käy nykyään helposti 200 ihmistä päivässä ostoksilla. Päädyn juttelemaan erittäin avuliaan naismyyjän kanssa. Esittelen itseni, ja kerron olevani golftoimittaja Suomesta. Juttelemme niitä näitä golfista, muun muassa viime viikon Farmers Insurance Openista, jossa kerroin olleeni seuraamassa Suomen ensimmäisen PGA Tour -pelaajan otteita. Samaan aikaan asiakkaita valuu lisää kaupan lähelle, mutta sisälle ei ole kellään asiaa. Kaikki ostokset tehdään kaupan ulkopuolella. Oven eteen, ikään kuin turvaesteeksi on tuotu kärry, missä on erilaisia Scotty Cameron -grippejä esillä. Rohkaisen mieleni ja kysyn, olisiko mitään mahdollisuutta päästä vilkaisemaan putiikkiin sisälle. Naismyyjä sanoo, että herra Cameron kertoi, että ihan hetken päästä on tulossa joku ryhmä tutustumaan kauppaan, mutta sitä ennen on mahdollista käydä pikaisesti piipahtamassa mystisessä kaupassa. Yllätyin avautuneesta mahdollisuudesta. Tunnen silmät selässäni, kun puttereitaan ikkunasta ostaneet miehet jäävät ulos ihmettelemään, kun joku englantia murtaen puhuva kaveri hiippailee koko jonon ohi kauppaan sisään, aiemmin mainitun grippikärryn vierestä pujahtaen. He eivät ole uskoa silmiään, otaksun. Onpa täällä hämärää, on ensimmäinen ajatukseni. Naismyyjä esittelee arviolta noin 150-neliöistä myymälää minulle pintapuolisesti. Ensimmäisenä hän muistuttaa ystävällisesti, ettei sisällä saa ottaa kuvia. Se on kuulemma Scottyn määräys. En uhmaa putterivelhon mahtikäskyä, vaikka kuinka tekisi mieli räpsäistä edes yksi kuva. Yleinen hämyisyys on päällimmäinen asia, joka liikkeestä jää mieleen. Myyjä kertoo, että osa liikkeessä olevista tavaroista on tuotu sinne Japanista, jossa heillä on samanlainen putiikki. Liikkeessä on paljon putterien rakentamiseen aikojen saatossa käytettyä välineistöä. Yleinen hämyisyys on päällimmäinen asia, joka liikkeestä jää mieleen. Juttelen avuliaan myyjän kanssa liikkeen toimintalogiikasta. Kaikki muuttui koronavuosina, kun liikkeisiin ei saanut päästää ihmisiä sisään. Siitä lähtien Kalifornian-liike on toiminut nykyisellä systeemillä. Myyjä sanoo, että vaikka korona on ohi, ovat ongelmat nyt toisenlaiset. He eivät millään pysty palvelemaan liikkeeseen samaan aikaan tulevia kymmeniä asiakkaita, vaan he ovat kokeneet tämän systeemin paremmaksi. ”Pystymme tällä tavalla palvelemaan asiakkaita henkilökohtaisemmin, kun he jonottavat ulkona. Täällä käy nykyään helposti 200 ihmistä päivässä ostoksilla”, hän kertoo. ”Yritämme miettiä, miten pystyisimme jälleen avaamaan ovemme asiakkaille, mutta tällä hetkellä tämä on toimivin keino.” Kiertelen liikkeessä, ja uskaltaudun katsomaan myös takahuoneeseen. Siellä sijaitsee verstas, liikkeen kaikkein pyhin paikka. Saan rauhassa aistia tunnelmaa ja katsella ympärilleni. Tuolla herra Cameron on rakennellut maailmankuuluja puttereitaan, jään miettimään. Muutaman minuutin pyörimisen jälkeen on aika todeta, että eiköhän tässä ole tarpeeksi nähty. Nyt on ostosten aika. Mukaan tarttuu tuliaisiksi kaverilleni uusi grippi ja itselleni lippis sekä varmasti sellainen mailapyyhe, ettei tule jokaisella golfarilla Suomessa vastaan. Tulen liikkeestä ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Asiakkaat katselevat edelleen ihmeissään, kuinka olin saattanut päästä kaikkein pyhimpään sisään, mihin heillä ei ollut mitään asiaa. Aasialaistaustainen mies hymyilee minulle kohteliaasti, kun kävelen hänen ohitseen. Parkkipaikalla päädyn juttelemaan kahden miesasiakkaan kanssa, jotka olivat jonossa ensimmäisinä. Toisella heistä oli ostohousut jalassa, kun toinen keskittyi kuskin hommiin. He ovat liikkeen vakioasiakkaita, ja he ihmettelivät kovasti, millä ihmeen vip-kortilla pujahdin sisälle. ”Journalisteja, journalisteja”, naurahdan heille. Juttelemme vielä tovin Scotty Cameronin maineesta ja mystiikasta. He nauravat, että se on melkein ihan sama, minkälaisia puttereita ikkunaan laitetaan näytille, ne menevät kuin kuumille kiville. Se on markkinointineroutta, toteamme yhteen ääneen. Kävelemme yhtä matkaa autoille. Herrat olivat olleet aamulla pelaamassa Torrey Pinesissa. Etuysi oli kuulemma kestänyt kolme tuntia, kun joka väylältä oli lähtenyt kaksi neljän hengen ryhmää yhteislähdöllä. He olivat lopettaneet puolivälissä, kun pelitahti oli toivottoman hidas. Mutta jos kierroksen aikana verenpaine oli hieman päässyt nousemaan, nyt se oli laskenut. Ostoksilla ollut mies oli käynyt ostamassa Mastersin väreissä olevaan bägiinsä sopivasti sointuvan Scotty Cameron -pyyhkeen. Olipa mukaan tarttunut myös yksi pikeepaita. ”Tämä on tyttärelleni. Tämä on varmasti hienompi paita kuin kenelläkään pelikaverillani tänään oli”, hän sanoo ja vilkaisee samalla leikkisästi kaveriaan, jolla on parhaan päivänsä nähnyt Adidaksen paita päällään. Istahdan autooni ja mietin, että olipahan erikoinen putteriliike. Kauppa käy kuin häkä, vaikka ketään asiakkaista ei kelpuuteta liikkeeseen sisään. Siinä on onnistuttu markkinoinnissa täydellisesti.Ovet avautuvat
Markkinointineroutta
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje