Golfpisteen toimittaja Juha Hakulinen muistelee näkökulmatekstissään Mastersin mieletöntä vetovoimaa, joka pitää pintansa kuukausia kilpailun päättymisen jälkeenkin.
Huhtikuussa pääsin seuraamaan The Masters Tournamentia paikan päällä Augusta National Golf Clubilla. Kilpailu kesti yhden viikon, mutta siitä puhuminen ei ole oikeastaan loppunut vieläkään. Huomaan sen edelleen lähes päivittäin. Kun tapaan golfväkeä ensimmäistä kertaa Masters-matkani jälkeen, keskustelu kääntyy ennemmin tai myöhemmin Augustaan. Eikä kyse ole vain aktiivigolfareista, vaan aihe nousee esiin myös ihmisten kanssa, jotka pelaavat golfia vain satunnaisesti tai eivät lainkaan. Moni haluaa tietää, millainen Augusta National oikeasti on. Onko kenttä niin vaikuttava kuin televisiossa näyttää? Millainen on kuuluisa merchandise-myymälä? Entä ovatko kilpailun legendaariset sandwichit oikeasti niin hyviä kuin niiden maine antaa ymmärtää? Yksikään näistä kysymyksistä ei liity siihen, kuka voitti kilpailun tai miten ratkaisu syntyi. Ihmisiä kiinnostaa kaikki se, mikä ympäröi Mastersia. Se kertoo paljon kilpailun asemasta. Augusta National on onnistunut rakentamaan kilpailulle identiteetin, jossa jokainen yksityiskohta tukee kokonaisuutta. Kenttä, perinteet, ruoka, merchandise ja jopa tapa, jolla kilpailu esitellään televisiossa, muodostavat kokonaisuuden, jonka jokainen golfia seuraava tunnistaa. Juha Hakulinen on saanut vastata Masters-kysymyksiin viime kuukausien aikana tiiviisti. Paikan päällä huomasi nopeasti, ettei maine ole syntynyt sattumalta. Augusta Nationalissa jokainen yksityiskohta on harkittu, ja juuri siksi kilpailusta syntyy kokemus, josta ihmiset haluavat kuulla vielä kuukausien ja todennäköisesti vuosienkin jälkeen. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka laajalle kiinnostus ulottui. Hämeen Sanomat teki minusta jutun kilpailun jälkeen, ja sen tiimoilta moni hämeenlinnalainen on tullut juttelemaan Mastersista. Osa heistä ei seuraa golfia lainkaan, mutta he tiesivät kilpailun ja halusivat kuulla, millaista siellä oli. Kas, sehän on itse golfsuuruus. Tähän liittyy yksi kuluneen kesän hauskimmista hetkistä. Olin juhannusaattona hyppäämässä kotipihassa taksiin, kun entuudestaan täysin tuntematon kuljettaja tokaisi heti ovella: ”Kas, sehän on itse golfsuuruus.” Istuin hieman hämmentyneenä etupenkille, kun kuljettaja kertoi lukeneensa Hämeen Sanomien jutun ja tunnistaneensa minut samaksi henkilöksi, joka oli päässyt Mastersiin. Olen saanut seurata paikan päällä Ryder Cupia Italiassa, Sami Välimäen ensimmäisiä PGA Tour -kilpailuja Torrey Pinesissa ja Phoenix Openin ainutlaatuista tunnelmaa. Jokainen niistä oli omalla tavallaan vaikuttava kokemus. Silti yksikään niistä ei ole jäänyt elämään ihmisten puheissa samalla tavalla kuin Masters. Ehkä syy on juuri saavutettavuudessa. Mastersiin pääsee paikan päälle vain harva. Suurimmalle osalle Augusta National on paikka, jonka tuntee televisiosta, valokuvista ja muiden kertomuksista. Siksi jokainen, joka on käynyt siellä, muuttuu hetkeksi myös kokemuksen välittäjäksi. Olen vastannut samoihin kysymyksiin kymmeniä kertoja kuluneiden kuukausien aikana. Enkä usko, että kysymykset loppuvat ihan heti. Eivätkä niiden tarvitsekaan, sillä juttelen mielelläni kaikesta siitä, mitä Augustassa pääsin kokemaan. Ehkä juuri siinä piilee Mastersin ainutlaatuisuus. Kilpailu päättyy sunnuntai-iltana, mutta siitä puhutaan vielä kuukausia myöhemmin.
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje