Miksi golfarin muisti pätkii ja kentillä rehottaa harmillinen epidemia: omat jäljet jätetään toisten siivottavaksi.
Aurinko alkaa nousta puupintojen ylle, kun kello näyttää 5.30. Kaunis elokuinen tiistaiaamu on hieman sumuinen ja aamukaste kimaltelee väylillä. Seison ensimmäisen viheriön reunalla ja seuraan, kun kentänhoitaja ajaa griinileikkurillaan ensimmäisen viheriön pintaa päivän pelaajia odottamaan. Samalla toinen kentänhoitaja on jo aloittanut aamun bunkkerikoneen ratissa siistien bunkkerit koneellisesti, ja jokainen hiekkapinta odottaa päivän ensimmäisiä pelaajia koskemattomana.
Päätän tehdä kokeen. Asetan itselleni selkeän säännön: kierrän griinileikkurin perässä kaikki 18 viheriötä ja korjaan jokaisen löytämäni pallon alastulojäljen täsmälleen niin huolellisesti kuin korjaisin sen, jos se olisi omalla puttilinjallani.
Aamukierroksen saldo on hätkähdyttävä. Ennen kuin yksikään päivän pelaaja on kiertänyt täyttä kierrosta kentällä, käytän griinihaarukkaa 304 kertaa. Edellisiltä päiviltä jääneet, leikkuusta hieman tasoittuneet mutta syvältä murtuneet kuopat tai puutteellisesti paikatut jäljet paljastavat karun totuuden: kenttä menee yöpuulle aina haavoitettuna.
Mutta kokeen pysäyttävin osa alkaa vasta illalla.
Iltakierros todellisuuteen: 150 uutta haavaa
Kello on 21.30: Päivän viimeisetkin pelaajat ovat liikkeellä kierroksellaan ja kenttä alkaa hiljentyä. Lähden uudestaan samalle 18 reiän kierrokselle tarkastamaan ”päivän saldon” – sen, mitä yhden ainoan päivän ja 224 pelaajan aikana on tapahtunut.
Aamulla päivän parhaaseen kuntoon leikatuilta viheriöiltä löytyy 150 korjaamatonta tai puutteellisesti paikattua alastulojälkeä, osa pieniä painaumia osa kunnon ”kraattereita”. Se tekee keskimäärin yli kahdeksan unohdettua kuoppaa jokaisella viheriöllä.
Eikä surullinen näky valitettavasti rajoitu nurmeen. Kentän 17 bunkkerista kirjaan yhteensä 25 erillistä korjaamatonta vauriota. Suurin osa niistä on kengänjälkiä ja hiekkaan jätettyjä lyöntijälkiä. Uskomattomin löytö odottaa eräällä takaysin väyläbunkkerilla: hiekan poikki kulkevat golfkärryn renkaanjäljet. Joku on vetänyt bägeineen suoraan hiekkaesteen läpi jaksamatta kuitenkaan paikata jälkiään.
Kierroksen loppupuolella osuu silmään yhdellä väylällä useampikin hiekkaseoksella korjattu lyöntijälki keskellä väylää. Hienoa, uudet divottihiekkapussit (löytyvät 10.tiin vierestä matkalla 1.tiille) ovat tarttuneet hienosti jo osan matkaan ja niitä myös kentällä käytetään. Osaa käytetään ilmeisesti kotonakin, kun niitä on kymmenkunta jo hävinnyt matkan varrella.
Selitysten lyhyt oppimäärä: Miten itsepetos muotoillaan?
Kun pelaajilta kysytään – tai kun heidän puheitaan kuuntelee kentällä, klubien terasseilla ja sosiaalisessa mediassa – saa rakennettua selitysten kaavaa. Harva myöntää olevansa laiska. Sen sijaan paikkaamatta jättäminen kuorrutetaan lauseilla, joilla oma välinpitämättömyys ulkoistetaan muille:
”Se oli jonkun muun jälki, ei minun.” – Varmaankin yleisin puolustus. Pelaaja näkee alastulokuopan, mutta vakuuttelee itselleen, että oma pallo laskeutui aikaisemmin tai kauemmas.
”Pelirytmi kärsii, jos alan etsiä jälkiä.” – Kiireeseen vetoaminen on helppo tekosyy. Pelaaja kuvittelee säästävänsä aikaa jättämällä kentänhoidolliset perustoimet väliin, vaikka 10 sekunnin jäljen paikkaus ei hidasta mitään.
”Sitä vartenhan täällä on kentänhoitajat töissä.” – Ajattelutapa, jossa yhtiövastike, pelioikeus- tai green fee maksu sekoitetaan täysihoidolliseen palveluun. Kentänhoitajat hoitavat pelialuetta kokonaisuutena, eivät jokaisen 200 päivittäisen pelaajan yksittäisiä jälkiä.
”Mä oon maksanut tästä.” – Sama kuin yllä.
”Kenttä on muutenkin huonossa kunnossa” – Kyseessä lienee itseänsä toteuttava ennuste. Pelaaja oikeuttaa laiskuutensa kentän yleiskunnolla, vaikka todellisuudessa jokainen korjaamaton jälki kentän alueella syventää ongelmaa. Huonokuntoinen nurmi ei kaipaa hylkäämistä, vaan enemmän suojelua – korjaamattomat vauriot tekevät jo valmiiksi rasittuneesta pinnasta helpon maalin taudeille ja rikkaruohoille.
”Teillähän on siirtosääntö, eihän mun tarvitse paikata jälkiä” – Siirtosäännön voimassa ololla ei ole aina suoraa yhteyttä kentän huonoon kuntoon, eikä varsinkaan sen hoidon/etiketin laiminlyöntiin.
”En löytänyt sitä mistään.” – Pallo kyllä osui griinin ja pysähtyi kaksi metriä alastulojäljen jälkeen, mutta silmä ”ei vain osunut” kuoppaan.
”Harava oli liian kaukana.” – Bunkkeriin jää korjaamaton jälki, koska hiekan tasoittaminen olisi vaatinut muutaman ylimääräisen askeleen.
24 tuntia vai useampi viikko?
Tutkimukset (mm. USGA) ja kentänhoidon ammattijärjestöt (mm. Golf House Kentucky) osoittavat, että kyse ei ole vain esteettisestä haitasta:
24 tuntia: Aika (1-3 pv), jossa oikeaoppisesti korjattu pallonalastulojälki toipuu täysin.
Useampi viikko: Aika, jonka toipuminen kestää, jos jälki jätetään korjaamatta. Korjaamaton kohta kellastuu, ruohon juuristo kuolee ja se jättää viheriöön painauman, joka toimii kasvualustana rikkaruohoille ja taudeille.
Väärin korjattu jälki on yhtä paha kuin korjaamaton. Kun griinihaarukalla nostetaan nurmea ylöspäin kuopan pohjalta, juuret repeävät irti. Oikea tekniikka on työntää reunoja rauhallisesti ulkoreunalta sisäänpäin ja tiivistää alue putterilla.
VÄÄRIN: Älä nosta juuria ylös montun pohjalta.
OIKEA: Työnnä nurmea ulkoreunoilta keskelle päin ja tasoita putterilla.
Bunkkerin koodi: Askeljälki, joka voi pilata toisen pelin
Kun pallo päätyy kierroksella bunkkerissa toisen jättämään jalan- tai lyöntijälkeen (tai golfkärryn uraan), kyse ei ole enää esteen tuomasta normaalista haasteesta. Se on kohtuuton rangaistus edellisen pelaajan piittaamattomuudesta.
Haravoimatta jättäminen on suora viesti lopuille perässä tuleville pelaajille: minun kierrokseni ja minun tulokseni on tärkeämpi kuin teidän.
Kun kunnioitus palaa, kenttä kiittää
Golf on peli, jota pelataan ilman erotuomaria. Sen kauneus perustuu siihen, että jokainen pelaaja kantaa vastuun paitsi omasta peli-ilostaan, myös kentän kunnosta seuraaville pelaajille.
Tämä yksittäinen koe osoitti, että yhden päivän aikana yhdellä kentällä korjattiin – ja jätettiin korjaamatta – satoja vaurioita. Luku on valtava, mutta ratkaisu on yksinkertainen ja peruskoulumatematiikkaa – kun jokainen korjaa omat jälkensä, kentällä tulee kaikki jäljet korjattua.
Seuraavan kerran, kun pallosi pysähtyy viheriölle, ota griinihaarukka taskusta, jos sieltä ei sellaista löydy, voit ostaa sellaisen esimerkiksi klubilta. Korjaa oma jälkesi — ja korjaa yksi ylimääräinen edellä menneiden jäljiltä. Ja muistuta kohteliaasti pelikaveriasikin. Se vie aikaa noin kymmenen sekuntia, mutta säästää kenttää ja pitää pelipinnat ja viheriöt sellaisina kuin ne aamulla olivat: päivän parhaassa kunnossa.
Kirjoittaja Erkka Ravi on Hirvihaara Golfin toimitus- ja toiminnanjohtaja. Artikkeli on julkaistu Hirvihaara Golfin nettisivuilla 6.8.
Kiitos Erkka Ravi ongelman konkretisoimisesta.
Lajin etiketti on hyvin selvä ja kirjattu myös sääntöjen k 1. Osalle pelaajista on itsestään selvää korjata jokaisella griinillä useampi alastulojälki, divotit, bunkkerit.
Mutta mutta… kun etiketti on kirosana ja sääntöihin on syntynyt joustavuuden ajatusmalli (GP linkki alla) niin ei perus Pirkko tai pekka ole ikinä tuohon k1 törmännyt/lukenut. Ja jos asian ottaa esille millään tavalla se on (parhaimmillaan) pikkumaisuutta.
https://golfpiste.com/nakokulma/nakokulma-turhaa-hyvesignalointia-vai-lajin-perimmaisen-olemuksen-kunnioittamista-saannot-on-golfin-pyha-lehma/
Liiton varmasti hyvää tarkoittava kamppis on isoa itseironiaa: https://golf.fi/material-bank-post/jata-hyva-jalki/
Ps. Omat ”suosikit” on ns eccomies joka piikittömillä kengillä ”tasaa” bunkkeria sekä kun bunkkeriin menee askeleet toiselta puolelta haravaa ja pois toiselta puolelta.
Uskallatko kiertää kentän väylät ja laskea kuinka monta lyöntijälkeä / divottia jää korjaamatta. Onko kaikkien jälkien korjaamattomuus lisääntynyt vai osuuko vain omaan silmään, mutta omalla kotikentällä Keimolassa on runsaasti korjaamattomia lyöntijälkiä väylillä ja divotit vieressä. Sekä kävin Kullo Golfissa pelaamassa ja siellä väylät oli kuin tilkkutäkki korjaamattomista lyöntijäljistä.
Pelaajat ei taida välittää vaikka oma pallo menee korjaamattomaan lyöntijälkeen väylällä tai bunkkerissa. Korjaavatkohan pallon alastulijäljen mikäli osuu oman putin kohdalle vai siirtävätkö pallon paikkaa ja pelaavat väärästä paikasta? Toiset käyttävät omaa sääntöä jossa pallon saa siirtää väylältä lyöntijäljestä vaikka ei ole siirtosääntöä. Aihettaako tämä lyöntijälkien korjaamattomuutta vai tämä todentaa, että kotjaamattomia lyöntijälkiä on paljon?
Tästä etiketin (kohta) totaalisesta puutoksesta saamme kiittää pääasiassa nykyistä ”golfariksi kahdessa tunnissa”- politiikkaa.
Olen tänä kesänä kuullut mm että ”niitä ruohotupsuja ei saa viedä takaisin paikoilleen” ja ”vain kenttähenkilökunta saa haravoida bunkkereita”
”Golfopettaja käski lukea säännöt netistä, mutta ei olla ehditty”
Näillä mennään…
Voisiko tämän sanoa ihan kiertelemättä ja kaartelematta. Koronavuosina kentille tuli paljon uusia pelaajia. Pääasiassa nuoria miehiä. Olivat saaneet greengardin Paloheinän tai vastaavien päivässä golfariksi kirjekurssilta. Alkoivat pelaamaan, ja ne jotka jatkoivat lajin parissa pelaavat edelleen vain keskenään. Kukaan ei ollut ohjeistanut heitä golfkentän käytänteistä. Luultavasti osa ei edes oikeasti tiedä mikä on divotti tai että bunkkerit pitäisi haravoida. Lyöntijälkien paikkaamisesta puhumattakaan. Väitän ettei moneltakaan löydy taskusta edes greenihaarukkaa. Puhumattakaan hiekkapussista tai pullosta kärryssä/golfautossa. Ne jotka tietävät eivät välitä niin kauan kun ovat iässä jossa tiedetään kaikesta kaikki, eikä kanssaihmisten tekemiset voisi vähempää kiinnostaa. Nämä samat pelaajat aiheuttavat keskustelua voiko kentällä soittaa musiikkia ja onko golfauton pääasiallinen käyttötarkoitus toimia lonkerokorin ja ison kaiuttimen kuljetusalustana. Golfliitossa ja varmaan monissa seuroissakin iloittiin kun lajin pariin tuli nuoria ihmisiä ja pelaajien keski-iän nousu taittui.Mikä tietenkin on hyvä asia, mutta ilman seurauksia ei tämäkään ilonaihe toteutunut.
En sitten tiedä, onko minulla käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri kun omaan flaittiin sattuneet nuoret ovat korjanneet jälkiä vähintään yhtä hyvin kuin me vanhemmatkin. Esimerkin voimalla on varsinkin aloittelijoihin iso vaikutus. Itse olen usein tarjoutunut korjaamaan jonkun pelikaverin jäljen jos omakin jälki tai pallo on samalla puolella griiniä. Myöhemmin kierrokselle voi sitten pyytää vastapalvelusta, kukaan ei ole vielä kieltäytynyt ja korjaamisesta tulee samalla osa kierroksen rutiineja. Paljon vaikeampaa tuntuu jälkien korjaaminen olevan joillekin kentän/seuran päätöksiin pettyneille konkareille.
Griinihaarukan puute on muuten huono selitys jälkien paikkaamattomuudelle, jäljenhän korjaa aivan yhtä nopeasti tiitikulla kuin joissain paikoissa jaettavilla yksipiikkisillä griinihaarukoilla.
Alkaa vaikuttamaan se River Golfin tekemä viikon seisokki, ihan hyvältä idealta. Tosin se pitäs lanseerata kaikille kentille samaan aikaan. Siinä näkis sitte, ketkä oikeesti haluaa golfata, tai sit vaa jäädä kotiin.
Olemme ottaneet tavaksi tänä kesänä korjata lyöntijäljet tee-boxeista. Ikävä kyllä usein rautamailojen aikaansaamia. Noin 7-10 jälkeä / lyöntipaikka korjaukset ja mullat päälle. Sekä griineillä sama, tee itse yksi jälki ja korjataan 2-3.
Näin kun kaikki tekisivät muutaman viikon kenttä olisi loistavassa kunnossa. Joskis kenttähenkilökunta ei ehdi täyttämään täyttölaatikoita samassa tahdissa.
Arcus osuu naulan kantaan niin, että humahtaa lankusta läpi.
Omalla kentällä ovat vieraspelaajien määrät lisääntyneet 2-3 vuotta putkeen. Erityisesti kahdesta seurasta, joista saa joko halvan jäsenyyden tai helpolla greencardin. Samaan aikaan ovat jutussa kuvatut ongelmat kasvaneet kesä kesältä. Pahimmillaan kentällä toimimisesta ei ole mitään käsitystä. Kärryt työnnetään greenien yli, pallo nostetaan kupista lipputankoa riuhtomalla, bunkkereita ei haravoida kertaakaan kierroksella, ei ole mitään käsitystä lähipelin lyöntivuoroista vaikka kuinka mentäisiinkin ready-golfin tavalla, kävellään ja seistään puttilinjalla, yms.yms.jne.jne.
Ja ei, kaikki eivät ole äänekkäitä nuorten miesten köörejä, mutta suurin osa on. Eivätkä kaikki nuoret miehet tietenkään noin toimi, mutta osa toimii. Sattumasta tai ns. oman porukan laiskistumisesta ei joka tapauksessa ole kyse.
Vaikea on tietysti syyttää pelaajaa joka ei yksinkertaisesti tiedä miten toimia, kun on saanut kortin liian helpolla. Välinpitämättömyys on aivan eri juttu, silloin riittää potku persauksiin, mielellään ruusukkeilla, ja porttikielto päälle.
Kaiken kaikkiaan ratkaisuna olisi valvonta, valvonta, valvonta…mutta missä ovat sheriffit? En ole ainakaan viiteen vuoteen tavannut valvojaa kuin kerran Pickalassa, monella muulla kentällä, oma mukaan lukien, loistavat poissaolollaan.
Ei pidä aina yleistää niihin uusiin ja nuoriin pelaajiin tuota etiketin puuttumista. Sattuipa sopivasti tänään aamukierroksella neljän hengen seurue (klubin omia jäseniä kaikki ja alle 10 händäreillä). Yksi heistä avasi siinä vastaantulevalla väylällä tiiboksista vinoon kohti minun pelaamaani väylää. Fore huuto kyllä vaisusti kuului, mutta kun pääsin siihen griinille, niin huomasin et seurueen yks palloista oli pelaamani griinin vierellä ja griinillä kunnon kraateri pallon alastulosta. Heidän avauspaikalta näkee kyllä selvästi mihin pallo lensi.
Siitäpä menin sitten puttailee ja seurue kulki ohitse. Kysyin vaan että onko teidän pallo tuossa griinin lähellä ja sanoivat että on. Lyöjä ei kuulemma halunnut edes hakea palloa (olisi poikennut noin 40m heidän kävelylinjalta). Sanoin vaan heille että tulisi nyt edes korjaamaan tuon alastulojäljen. Lyöjähän ei sitten tullut, mutta hänen pelikaverinsa sentään tuli korjaa jäljen, en jaksanu seurata ottiko palloa mukaan. Olisin kyllä itse sen jäljen korjannut pois, mutta kun sopivasti sattuivat siihen kohdalle, niin ajattelin mainita.
Että sellaista.
Elämä jatkuu ja pidetään kentistä hyvää huolta.
Ja selvennyksenä, että olivat keski-ikäisiä tuuppareita.
Ongelma on, että me, jotka kunnioitamme etikettiä ja kirjoittelemme täällä, niin nämä tyypit, joilla ei ole joko halua tai ymmärrystä, niin eivät varmaan lue Golfpisteen sivuja. Itse olen joskus yrittänyt kouluttaa divotin paikkaamista siten, että heitän kaverille divotin takaisin ja toivoin, että oppii jotain.
Kun mestaruuskisat lähestyy, kenttiä viritetään pikku hiljaa kohti kisakuntoa.
Alastulojälkien korjaaminen jää, kun napakoilla greeneillä huppupäisillä lähestyvät eivät tajua, että kolot on niin kaukana pallon paikasta. Muutenkin nopeilla greeneillä greenin etuosassa on korjaamatta jääneitä alastulojälkiä ”huolellisten” klubipelaajien jäljiltä.
Miksi nähdä vaivaa lyöntijäljen korjaamiseen, kun näyttää aina olevan voimassa SIIRTOSÄÄNTÖ.