Voiko golfkentällä olla tilaa rennommalle pelitavalle, jossa jokaista sääntöä ei höntsäkierroksilla tarvitse noudattaa?
Toimittajaurani ensimmäisen ulkomaanmatkan ensimmäinen golfkierros oli shokki. Slovenialainen paikallisoppaani potki palloaan kentällä jatkuvasti parempaan paikkaan. Kun jämähdin tuijottamaan toimenpidettä liian pitkäksi aikaa, herra vain tokaisi, ”Fu** you! You really think I’m gonna hit from there?” ja nauroi perään.
Onpas julkeaa, muistan ajatelleeni – ja toisaalta, kaipa hänellä on oikeus harrastaa ihan miten haluaa?
Toisen kerran törmäsin samaan ilmiöön etsiessäni palloani epätoivon vimmalla Fairmontin kentän pitkästä raffista, kun irlantilaiset pelikaverini vain suu virneessä tiputtivat uuden pallon väylälle ja jatkoivat peliä tokaistuaan, ”oh, here it is!”
Niin, miksipäs ei?
Siksi, että suomalainen on kasvatettu noudattamaan sääntöjä! Sääntö-Suomi on käsite, ja syystä. Suomalainen yhteiskunta toimii luotettavasti ja ennakoitavasti juuri siksi, että sääntöjä noudatetaan. Se on yksi parhaista kilpailuvalteistamme, mutta samasta syystä toiminta saattaa välillä olla hyvinkin kankeaa ja ilotonta.
Sääntöjen noudattamisessa on varmasti enemmän hyvää kuin huonoa, mutta golfkentällä homma menee välillä takakireäksi jurottamiseksi. Jos kyseessä nimittäin on kierros, jolta ei tasoituskorttia jätetä, miksi jokaista sääntöä pitäisi noudattaa?
Koska säännöt ovat kaikille samat ja koska golfissa jokainen on oman itsensä tuomari, vastaa moraaliposeeraaja.
Aivan, ja jos sallii itselleen joustamisen säännöistä kerran, tekee sen toisenkin, huutaa kotiklubin sääntöiltoja pyörittävä porttiteoreetikko.
Ehkä näinkin, mutta itse suhtaudun asiaan joustavammin. Jokainen omalla ajallaan ja rahallaan pelaava voi itse päättää, miten tiukasti sääntöpykäliä tuijottaa. Ei ole minulta pois, jos pelikaveri haluaa lyödä paremmasta paikasta tai lyödä vaikka toisenkin pallon ja jatkaa paremmalla. Niin kauan kuin toiminta ei häiritse muiden pelaamista esimerkiksi hidastamalla kierrosta, jokainen saa harrastaa haluamallaan tavalla.
Useammin on niin, että joustaminen säännöistä voi nopeuttaa peliä. Pidän nopeasta pelirytmistä, joten tämä sopii minulle.
Olen myös huomannut, että moni lajin hiljattain aloittanut on helisemässä sääntöjen kanssa. Pykäliä on paljon, eikä niiden kaikkien soveltaminen käytännössä harrastuksen alkumatkalla jouhevasti onnistu. Monesti voi olla pelin sujuvuuden ja nopeuden kannalta järkevämpää vetää mutkat suoriksi ja heretä tuijottamasta sääntökirjaa.
Itsestään selvää on, että kisa- ja tasoituskierrokset ovat eri juttu. Niillä mennään sääntöjen mukaan ja pilkulleen. Siitä ei voi joustaa.
Joustanko sitten itse säännöistä? Aika harvoin, mutta sitäkin sattuu. En esimerkiksi välttämättä lyö divotissa tai huonosti haravoidussa bunkkerissa kengänjäljessä nököttävää palloa, vaan siirrän sen suosiolla parempaan paikkaan. Enkä mittaile oikeaa droppauspaikkaa vesiesteen vieressä kovin tarkasti. Jos meneillään on huono kierros, saatan lyödä epäonnistumisen jälkeen toisen pallon samasta kohdasta ja jatkaa sillä.
Bunkkerit ovat minulle yleisin syy joustaa säännöistä. Kokemukseni mukaan hiekkaesteet jätetään aivan liian usein luokattomaan kuntoon. Jos lyöntijälki haravoidaankin, jäävät kengänjäljet silottelematta eläinten jäljistä puhumattakaan. Toisten pelimukavuus ei ilmeisesti vain kiinnosta tarpeeksi.
Harmittavan usein bunkkerien hoidossakin on parantamisen varaa. Hiekkaesteiden hoitaminen vaatii kentältä paljon resursseja, eikä niitä aina ole. Käytännössä tämä tarkoittaa usein huonoja peliolosuhteita hiekkaesteissä. Kun bunkkeria ei ole haravoitu pehmeäksi, vaan se on sateen kovettama tai muuten huonokuntoinen, on pallo liian usein hankalammassa paikassa kuin missä sen tulisi olla. Hoidetussa, ja hyvin haravoidussa bunkkerissa pallo on pelattavissa niin sanoakseni reilussa paikassa. Sellaisia bunkkereiden tulisi olla aina, mutta liian usein ne eivät ole.
Varaankin itselleni oikeuden päättää, siirränkö palloni parempaan paikaan tai haravoinko bunkkerin pinnan ennen lyömistä, jos se on surkeassa kunnossa tai hoitamaton.
Ja selkeyden vuoksi painotettakoon, että vain silloin, kun pelaan omaa höntsäkierrosta enkä jätä korttia. Pelkäänpä pahoin, että tämän reunahuomautuksenkin jälkeen kirjoitus saattaa saada sääntöuskovaiset pillastumaan, mutta silläkin uhalla asiasta kannattaa mielestäni keskustella.
Paljon sääntöjä tärkeämpää on noudattaa etikettiä. Minulle etiketti tarkoittaa käytännössä sitä, että golfarit huomioivat muut pelaajat. Alastulojälkien korjaaminen, divotien paikkaaminen ja bunkkerien haravoiminen ovat tässä listassa tärkeimpiä. Lisätä voisi vielä lyömässä olevien pelaajien huomioimisen siten, ettei liiku tai pulise heitä häiritsevästi. Ai niin, se nopea peli! Se on muiden huomioimista, jos jokin.
Tämä ei tarkoita sitä, että säännöistä pitäisi luopua. Ne ovat olennainen osa golfia ja yhteispelin sujuvuutta, mutta rennommalle arkigolfille pitää olla tilaa. Golf voi olla rentoa yhdessäoloa, jota jokainen voi harrastaa omalla tavallaan ja halutessaan ilman sääntökirjaa.
Lue seuraavaksi: Näkökulma: Golfin perimmäinen olemus on se, että tapellaan tupella, kun puukko on poikki
Olen varmaan bloggaajan manitsema sääntöuskovainen, kun en salli itselleni säännöistä poikkeamista edes harjoituskierroksella. Haluan nimittäin, että kierrokseni ovat keskenään vertailukelpoisia. Sitä ne eivät ole, jos sovellan sääntöjä mielivaltaisesti riippuen kunkin kierroksen aikana esiin tulevista tilanteista. Nykysuosituksen mukainen, pallon häviämisen vuoksi pelin jatkaminen kahdella rankulla on toki perusteltavissa harkkakierroksen nopeuttamismielessä, mutta omalla kohdallani se veisi maun koko kierroksesta. Ja en verran kilpailuhenkinen olen, että en nauti pelistä, jos samassa ryhmässä on yksi tai useampi sääntöjen soveltaja. Haluan ryhmän honöörin perustuvan pelitaitoon, en sääntöjen venyttämiseen.
Golfia voi pelata niin useammalla tavalla kuin useammasta syystä.
On vallan perusteltua noudattaa sääntöjä pilkulleen, olla siirtämättä palloa jne. mikäli yrittää kaikilla ongelmilla kouluttautua tulevia vastaaviin tilanteisiin. Toki tehokkaampaa olisi kylvää kori palloja erilaisiin paikkoihin ja harjoitella sieltä.
Jos sitten tarkoitus on kilpailemisen sijasta nauttia rennosta liikunnasta, niin miksi ei sitten voisi joustaa, jollain kohdin kaikkien hyväksymillä yhteisillä tavoilla.
Itse vedän jyrkemmän hyväksynnän rajan kentän kunnosta huolehtimisen, muiden pelaajien/ryhmien rauhan ja turvallisuuden osalle, niistä ei ole lipsuminen.
En ymmärrä, että miten kierroksesta tulee rennonpaa, jos ei noudata sääntöjä?
Muistakaa, että golf on alkujaan ollut reikäpeliä ja säännöt sovittiin ennen kierrosta pelaajien kesken. Rento sääntö ote on hyvä juttu, jos vaan itse pystyy tunnistamaan mitä tekee ja, että siitä ei muodostu tapa. Esimerkiksi, jos palloa ei löydy raffista, niin takaisin menemin on todellakin pelin hidastamista.
Nyr oli niin hauska aihe että täytyi elvyttää tunnukset aktiivisiksi monen vuoden tauon jälkeen!
Mua voi moni pitää pahimman luokan sääntöuskovaisena, jopa nipottajana, kun takana on parikymmentä vuotta tuomaritoimintaa kansallisella huipulla ja vähän kansainvälisestikin. Nyt kerron salaisuuden; tuskin missään rikotaan niin paljon sääntöjä kun tuomareiden omissa höntsäpeleissä 😁 Ja hyvä niin – jos työkseen vahtii muiden sääntöjen noudattamista, ei juurikaan jaksa oman porukan tekemiset kiinnostaa. Mutta täytyy pitää kirkkaana mielessä höntsäilyn ja oikean golfin välinen ero; mikäli pelissä on pienikin panos, niin silloin pelataan tietty sääntöjen mukaan, muuten voidaan olla kuin ellun kanat, vänrikki Koskelan tyyliin. Ja tietenkään honoria ei oteta jos sääntöjä on rikottu (höntsäpeleissä olisi kyllä muutenkin suotavaa käyttää juoksuhonoria), vaan todetaan tyyliin ”mulla ei ollut oikeeta tulosta”.
Kannattaa kokeilla pari numeroa löysempää pipoa, saattaa omatkin höntsärundit muuttua miellyttävämmiksi kun ei tää nyt niin vakavaa ole.
Hyviä loppukesän pelejä kaikille, niin uskoville kuin uskomattomillekin
JP Salakari, emeritustuomari
Hyvät kirjoitukset Samilta ja J-SP:ltä. Älkäämme aina olko tiukkapipoisia, golf on hauskaa myös vapaimmilla säännöillä omissa porukoissa. Kilpailut ovat eri juttu.
Minulle käy vallan mainiosti, että pelaaja taivuttaa sääntöjä ”harkkarundilla” ja jopa jättää kortin händärin pudottamisen halussa. Onpahan kaverilla sitten todelliseen pelitasoonsa nähden liian matala händäri kisatilanteessa ja siksi helpompi vastustaja.
Sen sijaan paheksun pelaajia, jotka sääntöjä ”noudattaen” jättävät tarkoituksella vain händäriä nostavia kortteja ja saavat hyödyn kilpailuissa.
Huonosti voi tahallaan pelata sääntöjä noudattaenkin, mutra silloin unohdetaan, että tasoituskortin jättämisen edellytys on, että on pelannut parhaan kykynsä mukaan.
Harkkarundilla voi siis taivuttaa sääntöjä ja jättää kortinkin, mutta toisaalta tasoituskortin jättämisen edellytys on, että on pelannut parhaan kykynsä mukaan?
Aikanaan piti ilmoittaa caddiemasterille pelaavansa tasoituskierroksen. Ja jos korttia ei palautettu, tasoitus nousi. Nykyisin ei tätä tarvitse tehdä saati edes pelata. Onnistuu hyvin esim. kotisohvalta kun kukaan ei valvo toimintaa, kiitos näiden sähköisten palveluiden. Itse en ole vuosiin enää pelannut mutta olen uteliaisuudessani halunnut testaata näitä eri gofsovelluksia pelaamalla ja täyttämällä kierrokset puhelimella kotona. Hyvin toimivat ja tasoitus nousee ja myös tarvittaessa laskee.
Sääntö-Suomi ja sääntösuomalaiset on yksi lempimussutuksen aiheistani! Ei ole meinaan vain golfia koskeva asia vaan elämää yleensäkin. Ollaan keskimäärin juro ja vaitonainen kansa, siinä yksi syy sääntöjen suosiolle – ei tarvi kommunikoida koska säännöt ratkaisee. Toinen syy on alaiskuuliaisuus. Usko systeemiin ja päättäjiin on kivenkova. Voisin ymmärtää hiukka enempi jos kaikki päätökset tehtäisiin Suomessa rehtien suomipoliitikkojen voimin. Mutta kun ei tehdä. Kv. tasolla peli on likaista suhmurointia ja tämä kuuliainen herraa pelkäävä ja herraan uskova kansa nielee asiat sellaisenaan jos ne ylhäältä tulee annettuina. Oireet näkyy vaikkapa Euroopan heikoimpana taloutena. Meitä viedään kuin pässiä, tuota naivia ja kilttiä oppilasta, ovelampien voimin. Asia on iso ja seuraukset vakavat.
Golfiin sitten – ihan sama kuulkaas mitä harkkakerroksella teet. Ihmettelen jonkin verran muita kommentteja, vaikka en ihmettelekään kun sääntökuuliaisuus on verenperintönä saatu ja kulttuurissamme marinoitu.
Olen pelannut kilpa- ja harrastusmielessä useita pallopelejä ja kaikissa on ollut mielekästä noudattaa sääntöjä. Golf ei tee minun kohdallani tästä poikkeusta.
Siteeraan erästä vanhempaa golfaria, joka jo kolmisenkymmentä vuotta sitten opetti meille nuoremmille,että ellet pelaa sääntöjen mukaan, pelaat jotain muuta kuin golfia.
Moni, joka uskottelee itselleen ja muille pelaavansa sääntöjen mukaisia kierroksia, ei sitä todellisuudessa tee. Esimerkiksi lähdetään kierrokselle etuajassa, neuvotaan pelikaveria tai vaihdetaan mielipiteitä käytetysta mailasta, lyödään terapiapallo tai uusi pallo edellisestä paikasta (vaikka tasoituskierros edellyttäisi pyrkimystä parhaaseen mahdolliseen valintaan), ei pelata palloa reikään asti, etsitään palloa yli 3min, jne. On myös hyvä muistaa, että reikäpeleissä on lyöntipelistä poikkeavia sääntöjä, eli esimerkiksi putteja voi reikäpelissä antaa ihan sääntöjen mukaan.
Olen eri mieltä siitä, etteikö kierros olisi oikeaan golfia, jos harkkakierroksella rikotaan sääntöjä esimerkiksi ylläolevilla tavoilla. Harkkakierroksella kuuluukin harjoitella, johon voi kuulua esimerkiksi terapiapallon lyöminen, vaikka sääntöjen mukaan se on kiellettyä harjoittelua. Kuitenkin säännöt pitää tuntea ja niitä pitää noudattaa silloin kun pelataan tasoitus- tai kilpailukierrosta. Kovin tiukkapipoisesti ei kannata suhtautua, jos pelikaveri harkkakierroksella poikkeaa jostain säännöstä ja voi itseltään kysyä, miksi se minun pelaamistani häiritsee.