Avauslyönti suuntautui väylän oikeaan laitaan, ja pallo päätyi kaksirunkoiseksi haaroittuneen palmun runkojen väliin.
”Kaikenlaista harmia”, sanoi pohjoismaalaisen näköinen mies pelikaverilleen.
”Pelataan bogia”, sama mies naurahti pallolle saavuttuaan. Päivä oli aurinkoinen ja leppeän lämmin, niin kuin se yleensäkin tuppasi noilla Karibian leveysasteilla olemaan.
Samaan aikaan syksyisen koleassa Suomessa, ja varsinkin leskirouvan pimeässä autotallissa, olivat tunnelmat varsin erilaiset. Miehet oli teljetty talliin. Jostain kaukaa alkoi kuulua hälytysajoneuvon sireenin voimistuva ääni. Joukon johtaja yritti hillitä kohoavaa paniikkia.
Pallonkerääjän hätäkeskukseen tekemästä soitosta oli kulunut vasta viisi ja puoli minuutti. Hän järjesteli naamiontipuvun kaappiin ja pukeutui sitten yöpukuun sekä pyjamaan.
Autotallissa puhkesi täysi paniikki. Miehet riuhtoivat varastohyllyjä, aikomuksenaan rikkoa niiden takana sijaitseva yläikkuna.
Yllättävän herkästi hyllyt romahtivat. Tarkalleen 1972 hyvin puhdistettua löytöpalloa levisi villisti pomppien tallin lattialle. Kauhistuneet miehet kompuroivat vierivien pallojen ja hyllyjen teräskehikoiden päällä, vahingoittumisilta ei voitu välttyä.
Pallonkerääjä esitti hätääntynyttä leskirouvaa vastaanottaessaan virkavallan talonsa etuovella. Hän puristi toisella kädellä pyjamaa tiukemmalle ja osoitti toisella autotallia, jossa taskulamppujen valokeilat villisti sinkoilivat ikkunoissa.
Neuvokkaasti tehty, poliisinainen arvioi tallin ovien telkeämistä.
”Jorma neuvoi”, leskirouva sanoi. ”Siis silloin vielä eläessään sen neuvon antoi”, hän jatkoi.
”Täällä on ollut paljon häiriköintiä, ovikellon pimputtelua ja muuta. Ennen se ei olisi pelottanut, kun oli mies turvana, mutta nyt minä haluan vain pois täältä”, hän vielä jatkoi ääni väristen.
Lesken talliin murtautuneet pääsivät putkassa vietetyn yön jälkeen vapaalle jalalle. Miehet luikkivat koteihinsa. Jo tehdyt pelivaraukset peruttiin, eikä jatkoista puhuttu mitään.
Karibialaisella golfkentällä peli jatkui. Pohjoismaalaisen näköinen mies nosti pusikosta löytämänsä kaksi palloa golfkärryn verkkotaskuun. Edellisiltäkin väyliltä hän oli tehnyt löytöjä. Kenttä olikin oikea aarre-aitta, sillä siellä pelattiin lähes yksinomaan premium-palloilla.
Tutulla klubilla neljän vakipelaajan puuttuminen aiheutti ensin muiden pelaajien keskuudessa ihmettelyä. Arveltiin ukkojen lähteneen yhteiselle pelimatkalle. Tai kuolleen, mutta ei kai kaikki neljä ole voineet yhtaikaa kuolla? Sitäkin mahdollisuutta pohdittiin.
Kukaan klubilla ei huomannut ihmetellä leskirouvan puuttumista, sillä ehdottomasti suurin puheenaihe oli rangen parkkipaikalle ilmestyneet kolme löytöpalloja sisältävää muovilaatikkoa. Jokaiseen palloon oli tussilla kirjoitettu jonkun nimi.
Klubin johtajan määräyksestä laatikoiden sisältö tutkittiin perin pohjin. Ilmeni, että palloja oli 1972 kappaletta, ja jokaisessa niistä vaikutti olevan eri nimi. Henkilöstö huomasi pallojen määrän ja niihin kirjoitettujen nimien vastaavan heidän jäseniään, vaikka ainakin yksi Titleist-merkkinen pallo oli jäänyt nimeämättä.
Klubi päätyi ilmoittamaan jokaiselle jäsenelleen löytöpalloista. Tiedotteen mukaan vastaanotosta saisi käydä itse hakemassa nimetyn pallonsa. Tosin jokaisen tulisi varautua oman pallonsa etsimiseen melkein parintuhannen pallon joukosta.
Pallojen haku osoittautui mainioksi liiketoimeksi. Varausten määrä kentällä kasvoi selvästi, ja sen myötä myös kahvion liikevaihto ylsi syksyiseen ennätykseensä. Syyskuun lopussa viimeisenkin laarin pohjalla oli vain viisi palloa, joista yhdessä ei ollut kenenkään nimeä.
Helsinki–Vantaan lentoaseman loungessa tyylikkäästi pukeutunut nainen nautti lasin helmeilevää ja kuohuvaa juomaa. Nainen hymyili tyytyväisenä katsellessaan tilejään. Talon ja sen irtaimiston myynnistä tulleet varat näyttivät upealta. Tosin niihin verrattuina Jorman henkivakuutuksen korvaus oli aivan toista luokkaa. Hän sulki verkkopankin ja tarkasti vielä passin ja lentolipun.
Terminaalin pylväikkö muistutti suuria puita, rungoista työntyi paksuja ruskeita oksia kannattelemaan katon vihreitä lieriömäisiä lehvästöjä. Siellä puiden alla pohjoismaalaisen näköinen mies vastaanotti tyylikkäästi pukeutuneen naisen. Mies ja nainen nauroivat silmät kyynelissä toistensa tuliaisille, Pro V 1:lle.
Tarinoitsija Vesa Airio on epävirallinen “elämänmuutosten ME-mies”. Nuoren miehenalun seikkailumieli johdatti hänet metallityöntekijästä merimieheksi ja postinkantajasta toimitusjohtajaksi. Kaiken aikaa on myös yrittäjyys ollut iso osa hänen elämäänsä. Nykyiseltä ammatiltaan Airio on koulutettu ammattivalokuvaaja. Golfkenttien kauneus pakotti hänet ikuistamaan bongaamiaan kenttiä, ja siitä alkoi golfblogin kirjoittaminen. Airion satiirinen esikoisromaani “Golfia koko rahalla” ilmestyi alkuvuodesta 2026. Hän kutsuu itseään jääräpäiseksi optimistiksi, jonka golfmotto on: paras lyöntisi on osaamisesi todellinen taso.
No olipa kehnoin kertomus, minkä olen ikinä lukenut. Kannattaa kirjoittajan vaihtaa alaa.