Blogissa sukelletaan lähinnä itseironian ja satiirin keinoin tutkimaan rakkaan lajimme ihania kummallisuuksia.
Uutuuttaan kiiltelevä Titleistin Pro V1x makasi raffissa yhdennentoista väylän tiiboxin lähellä. Periaatteessa pallo olisi voinut tulla näkyvyyden peittävän kummun takaa kympin aloituslyöntipaikalta asti, jos todella pitkälyöntinen pelaaja olisi sen lyönyt. Pallonkerääjä jätti bägikärrynsä löytönsä viereen, niin etteivät muut ryhmäläiset sitä voineet havaita.
Pallonkerääjän käsiä hiotti ja aarteen läheisyys kuumotti. Muut olivat jo lyöneet avauksensa, ja hänen piti siirtyä tiille.
Kymppiväylältä lähestyi kaksi pelaajaa, jotka kävelivät suoraan heitä kohti. Pallonkerääjä viivytteli löytönsä luota poistumista mailojaan järjestellen. Muut hänen ryhmänsä jäsenet lähtivät kävelemään kohti viheriötä, ja kymppiväylän tulijat ehtivät jo hänen lähelleen.
Vaikka kiusaus oli suuri, hän joutui luopumaan aarteesta. Etsijät saisivat itse löytää pallonsa, hän mietti turhautuneena.
Kierros päättyi pallonkerääjän mielestä liian nopeasti, mutta pian tapahtuva päivän saaliiseen tutustuminen piristäisi hänen mieltään kotimatkalla.
Kotona pallonkerääjä järjesteli löytöjä autotallissaan. Kaksi Chromesoftia, kolme edullisemman sarjan Titua ja kahdeksan kulunutta ja vähempiarvoista palloa. Päivän saalis oli tavanomainen. Uuden Pro V1 X -pallon menetys sapetti vieläkin häntä.
Pallonkerääjä järjesteli pallot niiden merkkien ja kunnon mukaisiin läpinäkyviin varastolaatikoihin. Yhteen Ikean Samlaan mahtui järjestelemättä melkein 700 palloa, ja kaksi niistä oli jo täynnä, mutta huippukuntoisille Pro V1 X -palloille varatun laatikon pohja tuskin peittyi löydöistä.
Parhaat aarteet hän laittoi yksitellen niille varattuihin laatikoihin. Tarkasti sijoittelemalla pallonkerääjä tiesi laatikon vetoisuudeksi tasan 800 palloa. Yhden golfpallon paino oli tarkalleen 45,93 grammaa, joten täydellisesti järjestetyn ja täyteen pakatun laatikon pallojen painoksi tulisi melkein 37 kiloa.
Tärkeä päivä oli sunnuntai, ja siihen oli vielä kolme päivää. Pallonkerääjä kävi läpi varusteitaan, joista tärkein oli naamiointipuku. Pukua hän oli testannut hyvällä menestyksellä naapuruston metsiköissä.
Pallonkerääjä ajoi ennakkoon kohteeseen varmistaakseen parhaan mahdollisen pysäköintipaikan. Marjanpoimijaksi pukeutuneena hän pääsi huomiota herättämättä suunnittelemansa väylän viereen, ja hän kuvasi matkapuhelimellaan parhaat väijymispaikat.
Odotettu päivä kilpailuineen oli alkanut. Väylä kolmetoista oli paras valinta, sillä pelaajat joutuivat lyömään fadea päästäkseen alle sadan metrin huituville viheriöstä. Räkättirastas hypähti aluskasvillisuuden sekaan sulautuneen pallonkerääjän selän päälle. Rastas poistui omia aikojaan, ja hän keskittyi taas juuri alkaneen pelin kulkuun.
Pallonkerääjä oli hyvin kärsivällinen. Ensimmäisten slaissiin sortuneitten pelaajien pallot jäivät häneltä keräämättä. Greenillä ja sen bunkkereissa oli vielä pelaajia, ja kilpailun tuomari käväisi paikalla. Hänen onnekseen kilpailussa ei ollut asetettu forecaddieita palloja paikantamaan, mutta senkin asian hän oli selvittänyt etukäteen.
Seuraavan ryhmän ensimmäinen lyönti suhahti heinikkoon, vain kymmenen metrin päähän pallonkerääjästä. Otollinen hetki koitti, kun edeltävä ryhmä poistui greeniltä. Hän ei tehnyt hätiköityjä liikkeitä, vaan liikkui rauhallisesti kyyryssä viisi metriä kerrallaan. Pallo löytyi heti outtin rajan ulkopuolelta.
Pallonkerääjä hymisi tyytyväisyyttään, hänen strategiansa toimi täydellisesti. Hän asettui samaan paikkaan uudelleen, sillä aluskasvillisuuteen oli painunut ihmisen muotoinen jälki. Pari kertaa pallojaan etsivät kilpailijat kävivät vain metrien päässä huomaamatta häntä. Kilpailu kesti yli viisi tuntia, ja hän nautiskeli jokaisesta minuutista.
Sinä iltana autotallin valot loistivat pitkään. Pallonkerääjä tutki ja lajitteli saaliinsa huolellisesti. Parhaat aarteet hän puhdisti huolellisesti. Pelaajien tekemät merkit hän halusi säilyttää, ne olivat hänelle jopa tärkeämpiä kuin itse pallot.
Päivän tulos oli hyvä, pelkästään hänen väijyntäpisteensä ympäriltä oli löytynyt kahdeksan ties kuinka kauan löytämistään odotellutta palloa. Suurimman osan saalista hän oli kerännyt kilpailun päättymisen jälkeisen tauon aikana.
Pallonkerääjän maastokuvioitu kassi oli täyttynyt puolilleen. Saaliin joukosta löytyi kruununjalokivi, kilpailuun keulakuvana osallistuneen NHL-pelaajan nimikirjaimilla varustettu uusi Pro V1 X. Aarre sai arvoisensa paikan pienestä lasivitriinistä. Hän istui kauan paikallaan ihaillen saavutuksiaan. Lopuksi hän täytti viisi pientä läpinäkyvää muovipussia vähempiarvoisilla palloillaan.
Seuraavana päivänä pallonkerääjän kotiklubin terassilla puheenaiheena olivat pallopussukat, joita oli löytynyt väylien varsilta ja tiibokseista. Jokaisessa pussissa oli ollut kymmenen palloa. Useimmat pussukat päätyivät klubin terassille ihmeteltäväksi, ja monet epäilivät niiden olevan jonkun viereisten tilojen maanomistajien keräämiä ja löydettäväksi jättämiä. Toiset tiesivät samaa tapahtuneen aiemminkin.
Klubin terassin kulmalla pitkään yksin istunut teollisuusneuvoksen leskirouva joi limonadinsa hitaasti ja nautiskellen loppuun. Vapaapäivä oli hyvin kaunis, ja hän hymyili klubilaisten arvailuille.
…jatkuu…
Tarinoitsija Vesa Airio on epävirallinen “elämänmuutosten ME-mies”. Nuoren miehenalun seikkailumieli johdatti hänet metallityöntekijästä merimieheksi ja postinkantajasta toimitusjohtajaksi. Kaiken aikaa on myös yrittäjyys ollut iso osa hänen elämäänsä. Nykyiseltä ammatiltaan Airio on koulutettu ammattivalokuvaaja. Golfkenttien kauneus pakotti hänet ikuistamaan bongaamiaan kenttiä, ja siitä alkoi golfblogin kirjoittaminen. Airion satiirinen esikoisromaani “Golfia koko rahalla” ilmestyi alkuvuodesta 2026. Hän kutsuu itseään jääräpäiseksi optimistiksi, jonka golfmotto on: paras lyöntisi on osaamisesi todellinen taso.