Klubin puheenjohtaja jää usein näkymättömäksi hahmoksi. Ehkä juuri siksi olisi tärkeää pohtia, millainen merkitys hänellä oikeasti on koko yhteisölle.
Tunnistatko kotiklubisi puheenjohtajan? Monessa suomalaisessa golfseurassa vastaus on rehellinen ei. Varsinkin suurissa golfyhteisöissä puheenjohtaja voi jäädä jäsenille etäiseksi hahmoksi, sillä hänen toimintansa ei näy samalla tavalla kuin caddiemasterin, toiminnanjohtajan tai kentänhoitajien työ. Silti juuri puheenjohtajan johdolla määritellään usein se, millainen yhteisö seura lopulta on.
Golfseura ei ole vain ajanvarausjärjestelmä tai kilpailukalenteri. Se on yhteisö. Ja jokainen yhteisö tarvitsee ihmisiä, jotka luovat sille suuntaa, kulttuuria ja tunnetta siitä, että jäsenet kuuluvat johonkin. Juuri tässä puheenjohtajan merkitys korostuu.
Moni harrastaja ajattelee puheenjohtajan roolin liittyvän lähinnä kokouksiin ja hallinnollisiin päätöksiin. Todellisuudessa tehtävä on huomattavasti laajempi. Monessa seurassa tehtävä vie iltoja, viikonloppuja ja vaatii paljon vapaaehtoistyötä.
Samalla puheenjohtaja toimii usein myös eräänlaisena suunnannäyttäjänä. Hän vaikuttaa siihen, millä tavalla seurassa puhutaan ihmisille, miten uusia jäseniä kohdataan ja millaista ilmapiiriä klubilla rakennetaan. Parhaimmillaan hyvä puheenjohtaja ymmärtää, että golfseuran tärkein voimavara ei ole pelkästään kenttä tai kilpailut. Se on tunne siitä, että jäsen viihtyy ja haluaa tulla klubille uudelleen.
Golfseurojen maailma on muuttunut
Puheenjohtajan rooli on muuttunut paljon viime vuosikymmenten aikana. Aiemmin moni golfseura oli melko suljettu yhteisö. Kulttuuri oli usein kilpailupainotteinen, ja uusien harrastajien saattoi olla vaikea löytää paikkaansa. Nykyinen golfyhteisö näyttää hyvin erilaiselta.
Lajin pariin tulee enemmän nuoria aikuisia, perheitä ja uusia harrastajia, joille perinteinen golfkulttuuri ei ole tuttu. Samalla myös odotukset seuratoimintaa kohtaan ovat muuttuneet. Yhä useampi jäsen odottaa avoimuutta, hyvää viestintää ja yhteisöllisyyttä. Moni haluaa tuntea olevansa muutakin kuin pelkkä jäsenmaksun maksaja.
Siksi moderni seurajohtaminen ei ole enää vain hallinnon pyörittämistä. Se on myös yhteisön rakentamista. Puheenjohtajan tehtävä onkin nykyään aiempaa haastavampi. Seuran pitäisi tuntua samaan aikaan hyvin johdetulta palvelulta ja aidolta yhteisöltä.
Näkyvyys ja viestintä rakentavat luottamusta
Moni puheenjohtaja tekee suuren määrän työtä kulisseissa. Kaikkea jäsenistö ei luonnollisesti näe. Silti näkyvyydellä on merkitystä. Kun puheenjohtaja kirjoittaa jäsenkirjeeseen, kertoo ajatuksistaan seuran verkkosivuilla tai pysähtyy juttelemaan klubilla, syntyy tunne avoimesta ja ihmisläheisestä johtamisesta. Kyse ei ole huomion hakemisesta tai henkilöbrändistä. Kyse on läsnäolosta.
Moni harrastaja arvostaa sitä, että seuralla on kasvot. Että joku kertoo, miksi päätöksiä tehdään ja millaisia tavoitteita seuralla on. Avoin viestintä korostuu erityisesti silloin, kun seurassa tehdään isoja ratkaisuja. Kentän kehittäminen, kilpailutoiminta, junioripanostukset tai talouteen liittyvät päätökset vaikuttavat suoraan jäsenistöön. Mitä avoimemmin asioista puhutaan, sitä helpompi jäsenen on kokea olevansa osa yhteisöä.
Parhaat puheenjohtajat eivät vain ylläpidä vanhaa. He uskaltavat myös kehittää.
Golfyhteisöissä unohtuu usein yksi tärkeä asia: seuran puheenjohtaja ja kenttäyhtiön puheenjohtaja ovat eri henkilöitä, ja heidän vastuunsa ovat erilaiset.
Kenttäyhtiön nokkamies keskittyy tavallisesti talouteen, investointeihin, henkilöstöön ja kentän kehittämiseen. Seuran puheenjohtaja toimii lähinnä yhdistyksen ja jäsenistön suuntaan. Hänen roolinsa liittyy usein kilpailutoimintaan, yhteisöllisyyteen, viestintään ja jäsenkokemukseen.
Käytännössä hyvin toimiva golfyhteisö tarvitsee molempia. Hyvin hoidettu kenttä on tärkeä asia, mutta yhtä tärkeää on tunne siitä, että seuraan on helppo kuulua.
Hyvä puheenjohtaja ymmärtää erilaisia jäseniä
Golfseuran jäsenistö on usein hyvin monimuotoinen. Yksi jäsen haluaa kilpailla joka viikko. Toinen käy kentällä muutaman kerran kesässä ystävien kanssa. Joku arvostaa rauhallista klubikulttuuria, toinen kaipaa enemmän tapahtumia ja yhteistä toimintaa. Siksi yksi puheenjohtajan tärkeimmistä taidoista on kuunteleminen.
Täydellisiä ratkaisuja ei ole olemassa eikä kaikkia voi miellyttää. Hyvä puheenjohtaja pyrkii silti ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja rakentamaan seuraa niin, että mahdollisimman moni tuntee olevansa tervetullut.
Ehkä kaikkein vaikeinta on tavoittaa ne jäsenet, jotka eivät koskaan anna palautetta tai osallistu kokouksiin. Heitä on paljon. Silti juuri heidän viihtymisensä ratkaisee pitkällä aikavälillä enemmän kuin moni ymmärtää.
Parhaat puheenjohtajat eivät vain ylläpidä vanhaa. He uskaltavat myös kehittää.
Monessa seurassa on viime vuosina järjestetty matalan kynnyksen tapahtumia, uusien jäsenten tutustumisiltoja, yhteisiä peli-iltoja ja rennompia kilpailuja. Tarkoitus on tehdä golfista helpommin lähestyttävää ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Pieniltä tuntuvilla asioilla voi olla suuri vaikutus.
Yksi onnistunut tapahtuma voi synnyttää uusia ystävyyssuhteita. Yksi lämmin vastaanotto voi sitouttaa uuden jäsenen seuraan vuosiksi. Usein juuri tällaisista hetkistä syntyy vahva seurahenki.
Lopulta ihmiset muistavat tunnelman
Puheenjohtajan merkitystä ei kannata arvioida vain kokouspöytäkirjojen tai strategioiden kautta. Parhaimmillaan hän jättää jäljen koko seurayhteisöön. Ei suurilla eleillä tai jatkuvalla näkyvyydellä, vaan rakentamalla ympäristöä, jossa ihmiset viihtyvät ja haluavat olla mukana myös tulevina vuosina.
Lopulta moni golfari ei muista vuosien päästä yksittäisiä päätöksiä tai toimintasuunnitelmia. Sen sijaan mieleen jää tunne siitä, millaista klubille oli tulla. Oliko seura aidosti yhteisö vai pelkkä palvelu? Ehkä juuri siinä piilee onnistuneen seurajohtamisen tärkein mittari.
”Vanhan liiton” avainhenkilöt olivat mukana kaikessa
Lapsuusaikani kotiseurassa avainhenkilöiden rooli oli toisenlainen kuin nykypäivän golfyhteisöissä. Pitkäaikaiset puheenjohtaja ja sihteeri huolehtivat yhdessä seuran juoksevista asioista aikana, jolloin palkattua henkilökuntaa oli vain kentällä ja klubin kioskissa.
Taustalla oli pieni mutta sitoutunut yhteisö. Puheenjohtaja oli yksityisyrittäjä, sihteeri puolestaan päällikkötehtävässä isossa yhtiössä. Molempien vahva vastuunotto näkyi seuratoiminnassa. Seuran asioiden hoitaminen vei paljon aikaa, ja kaksikko toi usein siviilityönsä paineet kentälle. Käytös oli välillä räiskyvää, kun he kantoivat huolta klubin tulevaisuudesta.
Kentänhoitajia oli vähän, joten jotkut asiat tehtiin viikonloppuna ja iltaisin omin voimin. Kun sihteeri toimi kilpailunjohtajana, hän saattoi leikata viheriöt ennen kilpailun alkua ja vaihtoi reikien paikat. Puheenjohtajan lava-autoa käytettiin kenttätalkoissa monenlaisiin kuljetuksiin. Raavas mies oli kurinpitäjä ja näytti usein itse mallia, miten bunkkerihiekkaa seulotaan vauhdilla.
Talouden realiteetit olivat jatkuvasti läsnä. Kun harrastajia oli vähän, myös maksajia oli vähän. Siksi talkootyö oli välttämätön osa arkea. Talkoita järjestettiin pitkin kautta kerran viikossa arki-iltana, jolloin kenttä oli suljettu pelaamiselta.
Nykykatsannossa toimintatapa oli hyvin mutkaton. Asioista puhuttiin suoraan, ja odotukset olivat selkeitä. Jos joku jätti talkoot väliin ilman painavaa syytä, siitä seurasi ensi tilassa palautetta. Myös ylimääräisiä tehtäviä saatettiin antaa.
Päämääränä ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla jäseniä kohtaan kova, vaan vahva tunne vastuusta. Ajatus oli yksinkertainen: jos kenttä ei ole kunnossa, mikään muukaan ei toimi. Kenttä oli toiminnan ydin, ja sen eteen oltiin valmiita uhraamaan paljon.
Tämä ajattelutapa loi oman aikansa seurakulttuurin, jossa yhteinen tekeminen ja sitoutuminen muodostivat kivijalan. Vaikka johtamistapa oli nykypäivän mittapuulla autoritäärinen, se myös yhdisti yhteisöä omalla tavallaan. Jäsenille välittyi tunne siitä, ettei seura pyöri itsestään. Kaikki oli ansaittava tekemisellä.
Vuosien jälkeen katsottuna tuon ajan toiminta loi perustan, jonka varaan seura on myöhemmin rakentunut. Nykyinen, tämän päivän mitat täyttävä golfkeskus on kasvanut ympäristöön, jossa talkookulttuuri ja vahva sitoutuminen olivat aikanaan arkea.
Aika ja johtamistavat ovat muuttuneet, eikä vanhan ajan suoraviivainen seurajohtaminen enää istuisi nykyisiin golfyhteisöihin. Silti yhden asian toivoisi yhdistävän eri aikakausien puheenjohtajia: vahvan halun pitää omasta seurasta ja sen yhteishengestä huolta.
Golf on outo laji kun on pakko olla jonkun seuran jäsen että voi pelata. Ei riitä että olet alle 80 tuloksen pelaaja. Suurin osa haluaa pelata omissa ryhmissään. Aktiivisella ja tarpeeksi houkuttelevalla toiminnalla voi passiivijäseniä saada aktovoitua, ehkä kuitenkin marginaalinen määrä. Jos härmässä on 150k + pelaajaa, niin alle 50k aktiiviesti seurojen toiminnassa mukana olevia.