Suomalaisen golfin on ratkaistava, miten se laajentaa kenttäverkostoaan.
Golf kasvaa Suomessa. Kukapa vielä kymmenen vuotta sitten olisi moista uskonut, mutta niin siinä vain kävi. Nuoret löysivät tiensä golfkentille, eikä kyse ole ollut yhden vuoden ihmeestä, vaan jo useita vuosia jatkuneesta buumista.
Samalla on käynyt selväksi, että Suomesta loppuvat golfkentät. Etenkin eteläisessä Suomessa, mutta myös muissa kasvukeskuksissa, etenkin Tampereen ja Oulun seudulla, kentät ovat tupaten täynnä. Ei ihme, Euroopassa vain Alankomaissa on enemmän harrastajia yhtä kenttää kohti kuin Suomessa.
Jotta lähtöaikoja saisi jouhevasti, olisi kentän ihanteellinen jäsenmäärä reilusti alle tuhat. Tämä riippuu jäsenistön peliaktiivisuudesta, mutta 700 jäsentä on hyvä työluku. Monilla kentillä jäsenmäärä on kuitenkin kaksinkertainen, ja enemmänkin.
Tilanne voi muodostua aidoksi esteeksi kasvulle. On vähintäänkin turhauttavaa harrastaa lajia, jota ei tahdo päästä harrastamaan.
Miten Suomeen sitten saataisiin uusia golfkenttiä? Nykyiset on rakennettu aniharvoja poikkeuksia lukuun ottamatta osakepohjaisesti. Osakkaat ovat rahoittaneet omalla investoinnillaan suomalaisen golfin infran. Mutta se juna meni. Koska harvalla golfosakkeella on enää mitään arvoa, ei uusien kauppaaminen ole helppoa. Se voi olla mahdotonta.
Vastaus voi olla yksityinen raha. Tästä Rock Golf Pickalassa on tuorein esimerkki. Tällöin golf on lähes poikkeuksetta osa suurempaa kokonaisuutta. Golfkenttiä ei rakenneta Suomeen siinä uskossa, että ne yksin olisivat kannattavaa yritystoimintaa. Intohimo ja rakkaus lajia kohtaan tuskin yksin nekään riittävät.
Golf on monimuotoistunut Suomessa, mutta silti ison rahan yksityisklubeja on vähän, oikeastaan vain yksi. Se on yllättävää, sillä niitäkin maahamme mahtuisi. Se ottaisi painetta pois muilta kentiltä.
Jos Suomeen uusia reikiä tehdään, ne tehdään lähes aina jo olemassa oleville kentille. Laajennuksia on rakennettu mm. Kankaisten Golfiin Maskuun ja seuraavaksi vuorossa on Oulun Golf, joka päätti laajentaa kenttäänsä nykyisestä 36 reiästä 45 reikään. Muitakin projekteja on vireillä.
Golf on valtiolle hyvä laji, harrastajat maksavat itse lystinsä ja verokarhu piehtaroi tyytyväisenä.
Kulut katetaan yleensä osin tulorahoituksella, osin osakkaiden vastikemaksuilla, jotka kuitenkin pysyvät kohtuullisina.
Monella nykyisellä kentällä voi olla laajentumishaluja, mutta esteenä on korjausvelka. Suomen golfkentät alkavat olla lähes poikkeuksetta jo sen ikäisiä, että ne ovat perusteellisen peruskorjauksen tarpeessa, ellei sitä ole jo tehty.
Peruskunnostus ei ole halpa läpihuutojuttu. Se imee monen kentän varat niin kuiviin, että laajennuksesta on turha edes haaveilla.
Golfin kokonaisvaikutus yhteiskunnalle on arviolta noin 630 miljoonaa euroa vuodessa. Luku muodostuu harrastajien hyvinvoinnista, taloudellisesta toiminnasta ja työterveyshuollon säästöistä. Golfarit ovat terveempiä ja liikkuvat keskivertoväestöä enemmän. Vaikka jokainen lajiin sijoitettu euro tuottaa lähes kaksinkertaisen hyödyn, ei julkista rahaa ole ollut tarjolla. Ei, vaikka tuotto olisi hyvä.
Yhteiskuntaa suomalainen golf ei juuri ole huudellut apuun, eikä se nykyisessä talousahdingossa realistiselta vaihtoehdolta vaikuta. Golf on valtiolle hyvä laji, harrastajat maksavat itse lystinsä ja verokarhu piehtaroi tyytyväisenä.
Esimerkkinä toimikoon Paloheinä Golf, joka sijaitsee erittäin keskeisellä paikalla. Se on matalan kynnyksen golfkenttä, jonka kautta tuhannet ihmiset ovat löytäneet tiensä lajin pariin. Paloheinässä golfarit myös ovat heterogeenisempiä kuin millään muulla kentällä Suomessa. Porukkaa on vauvasta vaariin. Valtio päätti silti olla tukematta Paloheinän laajentumista, vaikka sille on aitoa kysyntää.
Helsingin kaupunki puolestaan päätti näpäyttää golfia kaavoittamalla Helsingin Golfklubin eli Talin golfkentän rangen, jota muuten käyttävät monet golfia vielä muulla tavoin harrastamattomat nuoret, tonttimaaksi. Maapala on entistä merenpohjaa, joka on paalutettava kalliisti ennen kuin siihen voi kerrostalon pystyttää, mutta se nähtiin järkevämpänä käyttökohteena kuin kaikille avoin range.
Suomalaisen golfin seuraava haaste on se, miten nykyistä kenttäverkostoa voidaan laajentaa vastaamaan nykyistä tarvetta. Tuskaiselta vaikuttaa. Vaikka tilannetta miten pyörittelee, vastausta ei ole helppo löytää. Se on kuitenkin löydettävä, jos golf jatkossakin mielii kasvaa ja voida hyvin.
”Miten lisää kenttiä?”, on kiinnostava ajatus. Maata Suomesta löytyy ja pelaajia on alueittain reilusti. Kyse on todellakin rahasta, mutta myös kyvystä ajatella pelipaikat uudelleen. Ilmaston muutosta ei voi jättää huomiotta ja meillä on ainakin jonkinlainen talvikin. Kuten artikkelissa todettiin, vanhat kentät nousivat harrastajiensa kustantamina.
Tulevat kentät tuskin sillä linjalla syntyvät.
”Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”
Ja koko kauden tehokas hyödyntäminen.
Siinä missä aikanaan suomalaisten naurettiin haluavan asua omakotitalossa järven rannalla, naapureiden häiritsemättä ja palveluiden äärellä, on nyt tarve edullisesti rakentuville kentille pienin ylläpitokuluin isojen asutuskeskusten kyljessä.
Jostain pitää joustaa.
Rahaa ei ole, joten kentät on välttämättä rakennettava edullisesti, eikä ylläpitokaan saa olla kallista.
Isot asutuskeskukset haluavat kasvattaa väestömääriä, joten kentät eivät saa kilpailla asuntojen kanssa. MUTTA toimivan julkisen liikenteen järjestäminen kentän käyttäjille ei olisi mahdotonta. Erityisesti kun liikenne olisi vaikka vain muutaman pysäkkivälin lisäys nykyisille reiteille.
Lisäksi kentille voisi kehittää lisää ravintolatoimintaa ja on välttämätöntä nostaa myös kenttäkohtaisten kilpailujen määrää, jotta lajista nostetaan jatkossakin niin yksilöitä kuin totutetaan katsojat tulemaan paikalle (kuluttamaan).
Siitä se sitten voi lähteä kehittymään … tai sitten ei. Pelkästään odottamalla ei mitään kuitenkaan tule tapahtumaan.
Enemmän par 34 kenttiä. Eli perinteinen Par3 -kenttä parilla pidemmällä väylällä, joissa pääsisi lyömään myös draiverilla. Vaadittu maa-ala jäisi pienemmäksi kuin täysimittaisella 9 reiän kentällä, mutta samalla antaisi enemmän ”oikean” golfin tuntua. Väitän, että näille riittäisi runsaasti pelaajia niin uusista tulokkaista, kuin jo kokeneesta kaartista, joilla ei ehkä aika tai lyönnin mitta riittäisi isommille kentille, mutta vaihtoehtojen puutteessa ”joutuvat” niillä pelaamaan.
Edellä mainittuun ilmastonmuutokseen ja kustannustehokkuuteen liittyen: milloin Suomessa lanseerataan ensimmäinen kenttä keinonurmigreeneillä ja tiibokseilla? Vai onko jo? Siis iso kenttä, ei Paloheinän Evergreenin tapainen minikenttä.