Lehdistölle Masters Tournament on yksi urheilumaailman upeimmista paikoista tehdä töitä.
Viikko täynnä uskomattomia muistoja ja kokemuksia. Näin voisin ylimalkaisesti paketoida viikkoni Masters Tournamentissa. Mutta niin en aio sitä tehdä, sillä viikko oli täynnä pieniä yksityiskohtia, joista koko unohtumaton Masters-kokemus rakentui. Raapustelin viikon aikana paljon muistiinpanoja pieneen mustaan vihkooni, jota kannoin taskussani kaiken aikaa. Kentällä kun ei voinut turvautua puhelimen apuun, mikä oli pienen alkuhämmennyksen jälkeen todella virkistävää. Tulee elettyä hetkessä, eikä haahuiltua jatkuvassa puhelinkoukussa. Ensimmäisellä sivulla vihossani on lista puhelinnumeroita. Soittelin joka päivä jollekin kaverilleni Augustan puhelinkioskista. Kun puhelimessa näkyy numero +1 (706) 432-9519 ja alla lukee Augusta Georgia, silloin puheluun kannattaa vastata. Ystäväsi yrittää soittaa sinulle Amen Cornerista. Ystäväsi yrittää soittaa sinulle Amen Cornerista. Muistivihon seuraavilta sivuila löytyy pitkä lista tuliaistoiveita, joihin yritin parhaani mukaan vastata. Sanotaanko näin, että Golf Shop tuli viikon aikana tutuksi. Vietin myös melko paljon aikaa rangella ja harjoitusalueilla seuraamassa, miten huippupelaajat valmistautuvat kilpailuun. Yksi merkinnöistä muistuttaa siitä, miten Matt Fitzpatrick käyttää metallista viivoitinta asettaakseen suuntatikut millilleen samalle etäisyydelle toisistaan joka päivä. Vihossa on paljon nopeita kirjauksia Sami Välimäen harjoittelemisesta ja pelaamisesta. Maanantain harjoituskierroksella häneltä napattiin GCQuad pois etuysin jälkeen. Tätä uutista siteerasivat niin Ilta-Sanomat kuin Hesarikin. Sami Välimäen lyöntianalysaattori aiheutti hämminkiä maanantaina. Kuva: Juha Hakulinen Torstain kierrokselta vihossa on maininta 10. reiältä, jossa Välimäen, Angel Cabreran ja amatööri Jackson Herringtonin ryhmälle annettiin varoitus hitaasta pelistä. Nämä ovat pieniä asioita, jotka helposti hukkuvat isompaan kokonaisuuteen. Masters käynnistyy joka vuosi kunniastarttereiden avauslyönneillä torstaiaamuna. Gary Playerin, Jack Nicklauksen ja Tom Watsonin avauslyöntejä oli saapunut seuraamaan myös moni vihreätakkinen Augusta National Golf Clubin jäsen. Klubin yksi harvoista naisjäsenistä, Annika Sörenstam seurasi avauslyöntejä oikealla puolellani. Olimme niin lähekkäin, että kyynärpäämme koskettivat toisiaan. Jossain kohtaa en voinut vastustaa kiusausta, vaan avasin suuni. ”Hyvää huomenta toiselle pohjoismaalaiselle. On kunnia tavata teidät”, totesin Sörenstamille. Hyvää huomenta toiselle pohjoismaalaiselle. On kunnia tavata teidät. Hän tiedusteli, mistä maasta olen, ja kun sanoin olevani Suomesta, hän toivotti lämpimästi tervetulleeksi Augustaan ja Mastersiin. Avauslyöntien näkeminen oli yksi viikon ennakolta jännittävimmistä hetkistä. Aiemmin sitä on seurannut televisiosta, ja silloinkin kylmät väreet ovat menneet pitkin kehoa, kun puheenjohtaja Fred Ridley on virallisesti avannut kilpailun. Nyt kun tätä kaikkea seurasi vain muutaman metrin etäisyydeltä tiipaikasta, kylmien väreiden määrä oli moninkertainen. Ja oli muuten lähellä, ettei Nicklaus kolauttanut palloa yleisön sekaan, sen verran matalana hukkina vanhan mestarin draivi lähti. Eikä pidä ihmetellä, jos hän lähivuosina luopuu kunniatehtävästään, sillä hän ei enää itse saanut palloa tiille, ja liike oli muutenkin melko verkkaista. Maanantaina kaikki oli virheetöntä. Augustan kenttä ja sen reuna-alueet olivat kuin unesta. Yksikään ruohonkorsi ei näyttänyt olevan vinossa. Kaikki oli vihreää, tai kuten Sami Välimäestä dokumenttia kuvaava Jesse Väänänen totesi, kaikki vihreä oli samanlaista vihreää. Mutta viikko oli kuluttava myös kentälle. Katsojat, jotka saapuivat paikalle vasta sunnuntaina, näkivät pahasti palaneet yleisöalueet. Ne olivat aivan keltaisena. Väylien ulkopuolinen vihreys oli kadonnut. Kun kävelin kahdeksannen ja yhdeksännen väylän välissä olleella ruohoalueella sunnuntai-iltapäivänä, nenääni tuli hajumuisto lapsuudesta. Haju oli samanlainen kuin mummolassa helteisellä heinäpellolla. Ihan kaikki ei siis ollut täydellistä Augustassakaan. Muuten hajuista ei tarvinnut Augustassa välittää. Vessoissa oli hajustevastaavat, jotka suihkuttelivat joka kävijän jälkeen ilmanraikastinta vessakoppiin, jotta seuraavalla olisi miellyttävä hetki ”Hotelli Helpotuksessa”. Vielä viimeinen huomio värimaailmasta. Masters on näyttänyt värikkäämmältä televisiosta kuin se näytti paikan päällä. Paljon hehkutettu kukkaloisto loisti enemmän poissaolollaan kuin ylitsevuotavuudellaan. Ihan kaikki ei siis ollut täydellistä Augustassakaan. Augustassa lehdistöä on pidetty arvossaan päivästä yksi alkaen. Kentän perustajien Bobby Jonesin ja Clifford Robertsin ajatuksena oli, että lehdistöä on syytä pitää hyvänä, sillä he kertovat Masters Tournamentin ilosanomaa eteenpäin heille, ketkä eivät pääse paikan päälle sitä seuraamaan. Tämä vahva perinne kantaa edelleen, sillä lehdistön työskentelytilat ovat poikkeuksellisen hyvät viimeistä huutoa olevassa lehdistökeskuksessa. Mutta myös se, mihin kaikkialle lehdistöllä on pääsy, on poikkeuksellista. Klubitalon edustalla on ikoninen valkovihreistä päivänvarjoista tutuksi tullut terassialue. Sinne ei päässyt kuin harvat ja valitut – sekä lehdistö. Alkuviikosta Rafael Nadalin passillakin olisi klubitalon edustalle päässyt, mutta ei enää sunnuntai-iltana. Kuva: Juha Hakulinen Oli jotenkin jännä tunne kävellä avauslyöntien jälkeen Tom Watsonin perässä klubin pihamaalle. Se ei tuntunut todelliselta. Menin joka päivä klubin edustalla olevan ison tammen alle vain aistimaan tunnelmaa. Samalla pystyi seuraamaan, miten pelaajien lähipiiri ja klubin jäsenistö turnausviikkoa viettivät. Kävelin samaiselle pihamaalle sunnuntaina, kun Rory McIlroy oli upottanut voittoputtinsa. Perässäni tullut tennistähti Rafael Nadal jäi narujen ulkopuolelle, kun hänen kaulassaan roikkuneesta passista loppuivat kulkuoikeudet siihen paikkaan. Lehdistö 15 – Nadal 0. Rohkaisin myös mieleni ja astelin sisään kaikkein pyhimpään, Augustan klubitalolle. Ihastelin lähietäisyydeltä aitoa Masters-palkintoa ja tein pienen kierroksen klubitiloissa. Hetken pyörimisen jälkeen nousin kapeahkoa rappukäytävää pitkin yläkertaan. Astuin klubitalon parvekkeelle seuraamaan, kuinka yleisö oli pakkaantunut harjoitusviheriön ympärille odottamaan palkintoseremoniaa. Tähän huipentui Masters-viikkoni. Kokemus oli unohtumaton.Vihon salat
Mitäs me pohjoismaalaiset
Vihreästä keltaiseen
Voimakas pressipassi
Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
