Alunperin lähimmille ystäville tulostetusta vihosta on kehittynyt viisiosainen kirjasarja, jossa arvioidaan yli 2500 kenttää ympäri maailman.
Golf on ollut historiansa aikana ehtymätön kirjallisuuden lähde, mutta jos pitäisi nimetä kiistanalaisin golfista kirjoitettu kirja, arkkitehti Tom Doakin The Confidential Guide to Golf Courses -teokselle olisi vaikea löytää haastajaa.
Vuonna 1988 julkaistun alkuperäisen Confidential Guiden printattu “painos” oli ainoastaan viitisenkymmentä kappaletta, ja se oli tarkoitettu vain Doakin lähimmille ystäville ja kenttäsuunnittelun tuntijoille. Golfarkkitehtuuriin vasta vihkiytynyt Doak pyrki kirjallaan vastaamaan ystäviensä jatkuviin kysymyksiin siitä, millä kentillä kannattaisi pelata.
Hän laati oman The Doak Scale -asteikkonsa, jossa hän antoi kaikille kentille yhden arvosanan nollasta kymmeneen.
Jos kenttä oli nollan arvoinen, sitä ei olisi Doakin mielestä kannattanut koskaan edes rakentaa. Keskitasoinen golfkenttä ei suinkaan ollut viitosen arvoinen, vaan kolmosen. Jos Doak antoi kentälle arvosanaksi viitosen, kyseessä oli jo selvästi keskimääräistä parempi kenttä. Seiskan kentällä kannatti Doakin mielestä lähteä, jos sattui olemaan sadan mailin säteellä kentästä. Kahdeksikko oli jo pidemmän reissun arvoinen ja yhdeksiköt lukeutuivat maailman kenttävalioihin. Kympin kenttä oli Doakin asteikolla lähes täydellinen. Kenttä, jolla jokainen reikä oli kokemisen arvoinen.
Doak oli arvioissaan tinkimätön ja suorasukainen. Kentän maine ei häntä kiinnostanut. Monet rankingeissa menestyneet arvostetut kentät saivat Doakilta ankaraa kritiikkiä. Vaikka Doak oli jo 23-vuotiaana vastavalmistuneena golfkenttäarkkitehtina vastannut Golf Magazinen kenttärankingeista, hänen mielestään golfmedian kenttäarviot eivät olleet rehellisiä.
”Ei ollut sellaista lehteä tai kirjoittajaa, joka olisi sanonut jotain negatiivista kentästä, joka mahdollisesti ostaisi lehdestä mainoksen. Jokainen kenttä oli great”, Doak sanoi.
Doakin ystävät pitivät lukemastaan ja kehottivat julkaisemaan teoksen laajemmalle yleisölle. Doak vastusteli pitkään. Hän oli valmistuttuaan työskennellyt kolme vuotta muun muassa TPC Sawgrassin suunnittelijana tunnetun Pete Dyen toimistossa ja piirtänyt ensimmäisen oman kenttänsä vasta 1986. Doak ei halunnut, että hänet miellettäisiin ensisijaisesti kriitikoksi ja vasta toissijaisesti kenttäsuunnittelijaksi.
Viimein Doak kuitenkin taipui. Ensimmäinen kaupallinen The Confidential Guide to Golf Courses ilmestyi vuonna 1996. Vaikka kirjaa oli alkuperäisestä versiosta jonkin verran pehmennetty, teos kohahdutti golfaavaa maailmaa. Moni katsoi Doakin rikkoneen kirjoittamatonta sääntöä siitä, että kenttäsuunnittelijoiden ei tule kritisoida toistensa tekemisiä. Doakin katsottiin toimineen epäammattimaisesti, jopa epäeettisesti. Tom Doakista tuli golfin Salman Rushdie, jota vaadittiin teoksestaan tilille – joskaan ei sentään aivan henkensä uhalla.
Doak otti pysty päin vastaan kritiikin, jonka hän myös oli ennakoinut saavansa. Doak ymmärsi kaksoisroolinsa ja sen mukanaan tuomat intressiristiriidat. Hän kuitenkin vakuutti, ettei ole ollut tarkoituksella negatiivinen ketään suunnittelijaa kohtaan vain heitä alentaakseen tai itseään ylentääkseen. Doak myös painotti, että aivan kuten mikä tahansa taidemuoto, myös golfarkkitehtuuri on mielipidekysymys. Luultavasti juuri tätä korostaakseen, hän oli antanut arvosana-asteikolleenkin oman nimensä.
Doak kuitenkin katsoi tietävänsä golfkenttien suunnittelusta enemmän kuin moni muu ja että yksinomaan kenttäsuunnittelun lähtökohdista ponnistavalle, kaupallisista ja muista kytkennöistä vapaalle kritiikille oli sekä tila että tarve. Hiljalleen kritiikki vaimeni, ja lopulta teoksesta on ollut Doakin golfarkkitehdin uralle luultavasti enemmän hyötyä kuin haittaa.
Confidential Guidesta otettiin alunperin vain rajoitettu tuhannen kappaleen painos, joka myytiin kohujen saattelemana käsistä. Pian kirjaa ei ollut enää mistään saatavilla, ja käytettyjen kirjojen hinta nousi tuhannen dollarin tietämille. Alkuperäispainos on edelleen keräilyharvinaisuus.
Vuosina 2014–2018 Doak uudisti Confidential Guiden ja laajensi teoksen viisiosaiseksi, kattavan tietopaketin kenttäsuunnitteluun tarjoavaksi kirjasarjaksi, jossa arvioinnin kohteena on yli 2500 kenttää ympäri maailman.
Vuonna 2014 ilmestynyt ensimmäinen osa arvioi Iso-Britannian ja Irlannin kentät. Seuraavaksi hän otti käsittelyyn Amerikan talvikohteet ja sen jälkeen kesäkohteet. Neljäntenä oli vuorossa Manner-Euroopan, Lähi-idän ja Afrikan kentät kokoava teos. Aasian, Australian ja Uuden-Seelannin kentät arvioiva viides ja viimeinen osa ilmestyi viime vuonna. Doakin apuna toimitustyössä on ollut kolme muuta kirjoittajaa: Ran Morrissett, Masa Nishijima ja Darius Oliver.
Uudistetun The Confidential Guiden osat ovat jo paremmin ja selvästi edullisemmin saatavilla. Esimerkiksi verkkokauppa Amazon myy kirjoja runsaan sadan dollarin hintaan.
Kuka?
Tom Doak. Kuva Getty Images
Tom Doak on 58-vuotias yhdysvaltalainen golfarkkitehti, jota pidetään yhtenä kenttäsuunnittelun viime vuosikymmenten kärkinimistä.
Valmistuttuaan New Yorkin Cornell Universitystä Doak vietti vuodet 1982 ja 1983 Britteinsaarilla kiertäen lukemattomia kenttiä ja ammentaen oppia kenttäsuunnittelun varhaisten mestarien maisemista. Kesän 1982 hän työskenteli caddienä St Andrewsissa.
Uransa alkuvuosina Doak suunnitteli kenttiä Pete Dyen toimistossa, kunnes vuonna 1986 koitti aika ensimmäisen oman kentän piirtämiseen.
Hänen toistaiseksi maineikkaimpia kenttiään ovat muun muassa Bandon Dunes Resortin kentät Pacific Dunes, Old Macdonald ja Sheep Ranch, Uuden-Seelannissa sijaitsevat Cape Kidnappers ja Tara Iti, Floridan Streamsong Resortin Blue-kenttä sekä Tasmanian Barnbougle Dunes.
Doak on urallaan profiloitunut minimalistisen koulukunnan edustajana. Hän pyrkii muokkaamaan maata mahdollisimman vähän ja löytämään rei’ille luonnollisen reitityksen kenttäalueen ympäristöstä. Hän nimeää esikuvikseen entisen työnantajansa Pete Dyen sekä erityisesti Alister MacKenzien. Jälkimmäisestä Doak on kirjoittanut James Scottin ja Ray Haddockin kanssa myös kirjan, The Life and Work of Dr. Alister MacKenzie.
Milloin Suomessa aletaan nostamaan esille golfin ja golfkenttien suunnittelun filosofiaa? Monesti on niin, että kentän on joku raapustanut ja sitten ajan myötä sitä korjataan ja muutetaan kentän filosofian mennessä pirstaleiksi. On ikävä katsoa kun amatöörit lähtevät muokkaamaan kenttää ymmärtämättä yhtään mitään sen kentän filosofiasta ja miten toimimalla se säilyisi tai jalostuisi.
Manner-Euroopan kenttiä käsittelevä osa 4 ei ole vielä ilmestynyt.