11.–18.6. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[14][22]
KilpailuaSuomalaista
Golfkentät

Vuoden 2018 luetuimmat: Miksei golfissa ole 250-metrisiä reikiä?

Peuramaan Vanhan Peuran 16. reikä on poikkeuksellisen lyhyt, keltaiselta tiiltä 236-metrinen par-nelonen. Kuva Lassi Pekka Tilander

Par'in hallitseva käsite on kahlinnut golfkenttien suunnittelijoita tarpeettomallakin tavalla. Lukijoita se kiinnosti vuonna 2018 niin paljon, että julkaisemme jutun uudelleen vuoden 2018 viimeisenä artikkelina.

Par on golfin keskeinen käsite ja määrittelee monilta osin lajin pelikulttuuria. Kun golfkentän suunnittelija alkaa piirtää kenttää paperille, par lymyilee taustalla kuin piru olkapäällä. Se ohjaa sekä yksittäisten reikien että koko kentän layoutin suunnittelua.

18-reikäisen kentän kokonais-par pyritään usein saamaan 70–73 lyönnin haarukkaan. Tyypillisin täysimittaisen kentän par-luku on 72.

Yksittäisten reikien par-luvut määräytyvät ensisijaisesti reikien pituuden mukaan. Kentän tavoitellun kokonaisparin vuoksi 18-reikäisen kentän reikävalikoima koostuu tyypillisimmillään neljästä par 3 -reiästä, kymmenestä par 4 -reiästä ja neljästä par 5 -reiästä. Kokoonpano voi kuitenkin kentittäin vaihdella, joskus huomattavastikin. Etenkin ikiaikaisilla links-kentillä par 5 -reiät ovat usein harvinaisia, ja kenttien kokonais-parit jäävät toisinaan alle 70 lyönnin.

Käsitteenä par tarkoittaa lyöntimäärää, jolla taitavan pelaajan tulisi kyetä pelaamaan tietty reikä tai kenttä hyvissä olosuhteissa. Se ohjaa reiän tavoiteltuna lyöntimääränä salakavalasti myös pelaajan pelistrategiaa, vaikka pelaajan perimmäinen tavoite, saada pallo tiiltä reikään mahdollisimman vähin lyönnein, pitäisi olla parista täysin riippumaton.

Lyhyet par-neloset ovat pelaajien mielestä usein kentän hauskimpia ja odotetuimpia reikiä.

Parin vahva ote golfista on johtanut myös siihen, että tiettyjen pituusluokkien reiät puuttuvat kentiltä lähes kokonaan. Kun tarkastellaan Suomen kenttien reikien pituuksia miesten klubitiiltä, 200–260-metrisiä reikiä on vain kourallinen. Valtaosa par 3 -rei’istä asettuu 140 ja 179 metrin väliseen haarukkaan, ja 180–199-metrisiä reikiäkin on vielä jonkin verran. 220–260-metrinen reikä löytyy harvemmalta kuin joka viidenneltä golfkentältä.

Par-nelosten pituudet alkavat tavallisesti vasta 260 metristä ylöspäin, mutta suurella osalla kentistä ei ole yhtään alle 300-metristä par-nelosta. Par 4 -reikien suhteellisesti suurimmat pituusluokat osuvat haarukkaan 320–379 metriä. Tähän väliin mahtuu yli puolet (50,2 %) kaikista par-nelosista ja kolmasosa kaikista Suomen golfkenttien rei’istä.

”200:n ja 300:n metrin väli on kyllä golfkentillä todella tyhjä”, sanoo Suomen tunnetuin golfkenttäarkkitehti Lassi Pekka Tilander.

”Minullakin on ollut tilanteita, joissa olen piirtänyt 250–260-metrisen par-nelosen ja sitten asiakas on tullut sanomaan, että ’sinulla on jäänyt suunnitelmaan yksi liian lyhyt par-nelonen’. Asiakkaat puuttuvat todella usein reikien pituuksiin. Ehkä asiasta ei tultaisi niin herkästi sanomaan, jos nimeni olisi MacKenzie, mutta vielä en ole siinä asemassa”, Tilander nauraa.

Lyhyiden par-nelosten kato tuntuu kummalliselta siinäkin valossa, että usein ne ovat pelaajien mielestä kentän hauskimpia ja odotetuimpia reikiä. Hyvistä esimerkeistä käyvät muun muassa Kytäjän South East –kentän viides reikä, Peuramaan Vanhan Peuran kuudestoista ja Kotojärven päätösreikä.

Osaltaan katoa selittää kuitenkin pelin rytmitys ja reippaan pelinopeuden tavoittelu. Lyhyet par-neloset, joissa pitkälyöntiset voivat pyrkiä lyömään avauksensa suoraan griinille, ovat toisinaan kentän ongelmakohtia, joissa peli etenkin ruuhkaisella kentällä jumittuu.

Tilander kertoo tehneensä useita suunnitelmia, joissa kentän kokonais-pariksi on tullut aluksi 71, mutta jotka hän on joutunut asiakkaan toiveesta ’kikkailemaan’ 72:een.

Golfreikien eri pituusluokkien suhteelliset osuudet Suomen golfkentillä naisten klubitiiltä (punainen) ja miesten klubitiiltä (sininen) sekä European Tourin kauden 2018 kisakentillä (harmaa). Klikkaa kuvaa nähdäksesi kaavion suurempana.

Toinen kuilu reikäpituuksissa osuu miesten klubitiitä tarkasteltaessa par 4 ja par 5 -reikien välimaastoon, 400 ja 440 metrin väliin. 460–479-metrisiä par-viitosia on Suomen kentillä yli neljä kertaa enemmän kuin 420–439 metrin pituisia reikiä.

Naisten klubitiin reikäpituuksia tarkasteltaessa katoalueet siirtyvät lyhyemmille etäisyyksille, mutta ovat kuitenkin yhtä voimakkaita. Punaiselta tai sitä vastaavalta numerotiiltä pelattaessa suurin osa par-kolmosista asettuu 100:n ja 140:n metrin väliin, ja 160–200-metriset reiät loistavat poissaolollaan.

Vain noin joka toisella European Tourin kisakentällä on ollut 220–320 metriä pitkä reikä.

Toinen kuilu punaisella tiillä on 340:n ja 380:n metrin välissä, vaikka keskiverron naisharrastajan lyöntipituuksiin peilattuna haarukka olisi normaalille par 5 -reiälle hyvinkin sopiva.

Mielenkiintoinen on myös tällä kaudella pelattujen miesten European Tourin kisakenttien reikäjakauma. 140–200 metristen par 3 -reikien suhteellinen osuus on lähes yhtä suuri kuin miesten klubitiiltä, mutta alle 140-metrisiä reikiä on vain kourallinen ja yli 200-metrisiä puolestaan selvästi enemmän.

Kuilu par-kolmosten ja par-nelosten välillä on kuitenkin pitkä, noin sata metriä. Vain noin joka toisella ET-kentällä on ollut 220–320 metriä pitkä reikä. 245–260-metrisiä reikiä ei ole ollut ET:n tämän kauden kisoissa ensimmäistäkään.

Toinen selvä ero keltaisen tiin tilastoihin on se, että European Tourilla pitkät par-neloset ja lyhyet par-viitoset menevät enemmän päällekkäin, eikä niiden väliin jää sanottavaa reikäpituuksien katvealuetta.

Jos asia olisi Lassi Pekka Tilanderista kiinni, ainakin yksittäisellä kentällä katvealueilta voitaisiin välttyä kokonaan. Tilander kertoo pohtineensa suunnitelmaa, jossa 18-reikäisen kentän lyhin reikä keltaiselta tiiltä olisi 120-metrinen, pisin 540-metrinen ja loput kuusitoista reikää asettuisivat niiden väliin tasaisin välimatkoin.

”Sellainen kenttä testaisi pelaaja koko mailavalikoiman ja lyöntiarsenaalin ja olisi lähellä ihanteellisen golfkentän mallia. Jos se olisi minusta kiinni, par ei olisi kentän tai reikien suunnittelua rajoittava tekijä”, Tilander sanoo.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (4 kpl)