Välineasiantuntija Toni Salakari kertoo, mitkä asiat ovat vaikuttaneet rautamailojen nostokulmien muutokseen.
Huippupelaajien lyöntipituudet ovat tällä hetkellä todella ison suurennuslasin alla, kiitos 350-jaardisia draiveja pommittavan Bryson DeChambeaun. Harvalla golfin harrastajalla on kuitenkaan minkäänlaista kosketuspintaa tuollaisiin lyöntipituuksiin, mutta monen sunnuntaigolfarin kannattaisi silti olla kiinnostunut oman bäginsä sisällöstä, etenkin rautamailojen nostokulmista.
Rautamailojen nostokulmat ovat nimittäin muuttuneet vuosikymmenten saatossa jyrkempään suuntaan, ja trendi on vain kiihtynyt viime vuosina. Jos vertaa esimerkiksi parinkymmenen vuoden takaista pitching wedgeä nykypäivän pitching wedgeen, voi mailojen nostokulmissa olla eroa jopa 6-7 astetta.
Ennen PW:n nostokulma saattoi olla 48 astetta, ja tänä päivänä mailavalmistajat tarjoavat harrastajatason mailoihin malleja, joissa nostokulma liikkuu 41-42 asteen tienoilla. Sama muutos pätee totta kai koko rautasettiin, joten entisajan rautakuutonen voi hyvinkin vastata nykypäivän rautakasia.
Mistä tällainen muutos sitten johtuu, ja miksi välinevalmistajat ovat muuttaneet mailojensa nostokulmia näin rajusti?
Golfcenterin välineasiantuntija Toni Salakari nostaa esille painopisteajattelun, jota hän pitää suurimpana tekijänä rautamailojen nostokulmien muutoksessa. Tänä päivänä ajatuksena on sijoittaa lavan painopiste mahdollisimman alas ja taakse, ja silloin ”perinteiset” lavan nostokulmat eivät enää toimi.
”Jos nostokulma olisi klassinen, ampuisimme palloa niin paljon ylöspäin, ettei pallo menisi käytännössä enää eteenpäin”, Salakari sanoo.
Materiaalien kehityksellä on ollut suuri rooli tässä käsillä olevassa kehityksessä, sillä uusilla materiaaleilla ja niiden sijoittelulla on ratkaiseva merkitys lavan nostokulmaan.
”Nykyään rautamailoissa käytetään esimerkiksi volframia, ja myös lyöntipinnan kimmoisuuteen pystytään vaikuttamaan eri materiaaleilla. Kaikessa tässä on taustalla se, että pallo saataisiin lähtemään lavasta vähemmällä kierteellä korkeaan lentokaareen ja sitä kautta lyöntiin saadaan pituutta vähän helpommalla tavalla”, Salakari avaa asiaa.
Pallon pitää myös pysähtyä
Pelkkä nostokulman tuijottaminen ei tee ketään autuaaksi. Salakari kertoo, että hän on saanut asiakkaat lyömään korkeammalle mailalla, jossa on vähemmän nostokulmaa. Syy tähän löytyy nimenomaan painopisteen sijoittamisesta alas ja taakse.
Painopisteajattelun lisäksi oma vaikutuksensa on totta kai kehittyneellä varsiteknologialla ja paremmilla palloilla. Tänä päivänä varsivaihtoehtoja on kymmeniä, kun ennen miehille oli tarjolla vain regular tai stiff, ja naisille oli aina grafiittivarsi.
Aivan loputtomasti mailojen nostokulmia ei voida kiristää helppouden ja lyöntipituuden varjolla, sillä toisella puolella vaakakuppia on pallon pysähtyminen. Jos pallo lähtee vähäisellä nostokulmalla todella kovaa, eikä palloon onnistuta saamaan tarpeeksi alakierrettä, pallo ei enää pysähdy tarpeeksi hyvin.
”Siinä vaiheessa joudutaan pohtimaan, riittääkö pallon jyrkkä alastulokulma korvaamaan sitä puuttuvaa alakierrettä. Ja raffista lyötäessä nämä asiat korostuvat, kun lavan ja pallon väliin jää ruohoa”, Salakari painottaa.
Wedgesetin kanssa on oltava tarkkana
Salakari on muiden välineasiantuntijoiden kanssa samassa veneessä, sillä kuluttaja pitää saada vakuuttuneeksi siitä, että uudet välineet auttavat heidän peliään. Kun asiakas saapuu Salakarin luo sovittamaan uusia mailoja, setti voi lopulta olla hyvinkin eri näköinen, mitä se vanhoissa mailoissa on ollut.
”Jos asiakkaalla on vanha rautasetti, jossa raudat ovat kolmosesta pitchiin, niin ei ole tavatonta, että hänen uudessa setissään pisin rautamaila onkin rautaviitonen. Kun nostokulmat ovat muuttuneet, ei enää tarvita rautakolmosia ja -nelosia. Ja hybridien helppous ajaa myös monesti edelle.”
Kun pithing wedgen nostokulma on harrastajille suunnatuissa mailoissa alle 45 astetta, se luo uudenlaista tarvetta wedgevalikoimaan. Enää ei voida mennä vanhalla hyväksi havaitulla 52–56–60-wedgekombolla, ja tähän välinevalmistajatkin ovat reagoineet tuomalla setteihin omia utility, approach ja gap wedgejä.
”Rautanelonen on muuttunut käytännössä yhdeksi wedgeksi”, Salakari on huomannut.
Nostokulmien muutos koskee pääsääntöisesti aloittelijoille ja harrastajille suunnattuja mailoja, sillä kilpapelaajille suunnatuissa raudoissa keskitytään enemmän lyönnin hallittavuuteen kuin maksimaaliseen pituuteen. Näissä mailoissa pitchin wedgen nostokulmat ovat edelleen 45-47 asteen tienoilla.
Hyville pelaajille suunnatuissa mailoissa painopisteajattelu näkyy kuitenkin pitkissä rautamailoissa, joissa perinteiset rautakolmoset korvataan usein grafiittivartisilla utility-mailoilla. Niissä lavan painopistettä on saatu tuotua alas ja taakse.
”Utilityt ovat todella tervetullut asia. Pallo saadaan vähän korkeampaan kaareen kuin perinteisellä rautakolmosella.”
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä asiana nostokulmakeskustelussa on hyvä tuoda esille mailavalmistajien tulokulma asiaan. Lyöntianalysaattoreiden aikakaudella pallojen lentomatkan mittaaminen on muuttunut helpommaksi ja sitä kautta golfareille on pystytty osoittamaan, että uudella rautaseiskalla pallo lentää 10 metriä pidemmälle kuin vanhalla rautaseiskalla.
Lyöntipituuden maksimointi on monelle pelaajalle se tärkein juttu, mutta kuten Salakari mainitsi, pelkkä pitkälle lentävä lyönti ei tee ketään onnelliseksi, vaan pallon olisi syytä pysähtyä ennen takabunkkeria.