Tuskin mikään muu yksittäinen golfmaila herättää samanlaisia tunteita kuin draiveri. Harrastajat odottavat valmistajien uutuuksia herkeämättä kevättä kohti mentäessä – ja niitä toki riittää.
Callaway toi Big Berthan takaisin, TaylorMade puhuu suuremman nostokulman puolesta ja muillakin valtamerkeillä on aina jotain uutta tarjottavanaan. Mutta yksikään yhtiö ei unohtaisi vakuuttaa: ”meidän draiverillamme lyöt kaikkein pisimmälle”.
Lopputulokseen eli tuotantovalmiiseen välineeseen johtaneet ratkaisut kuitenkin vaihtelevat. Mailateollisuus tietää, miten mailan lavan lyöntipinta valmistetaan mahdollisimman ohuesta ja kevyestä materiaalista. Painon uudelleen jakamisen metodit ovat myös hallussa. Viimeistä huutoa on ollut lavan painopisteen siirtäminen lähemmäs kantaosaa, joka tuottaa pallolle ”optimaalisen nousukulman ja alhaisen spinnin”.
Mitä kuluttajiin tulee, TaylorMade on jo vuosia osannut vetää oikeasta narusta. Tässä ajankohdassa se merkitsee yhtiön rummuttamaa loft up -metodia, jolla yksinkertaisesti halutaan markkinoida klubipelaajille suuremmalla nostokulmalla varustettuja draivereita. Ajatus on täysin oikean suuntainen, sillä korkeammalla lentävä pallo kantaa pidemmälle. Eikä tämän seikan toteamiseen tarvita launch monitoria.
Aihe ei ole uusi, sillä välineteollisuus on sinnikkäästi yrittänyt vakuuttaa, että golfin harrastajat pelaavat liian jyrkkäkulmaisilla draivereilla (ja vähän turhan pitkilläkin). Ongelman ydin on ollut siinä, että lajin parhaat taiturit käyttävät parhaimmillaan jopa alle kahdeksan asteen nostokulmalla varustettuja tykkejä. Ja vieläpä tekevät niillä minkälaisia lentokaaria haluavat. Esikuvilta voi aina ottaa opikseen, mutta joskus samaistuminen voi olla varsin haitallista.
On fysiikan lakien mukaista, että hitaammalla mailanpään vauhdilla svingaavat harrastajat lyövät palloa pidemmälle, mikäli käytössä on riittävän paljon loftia. TaylorMaden mukaan lisäksi alhaalla ja lavan etuosassa oleva painopiste lisää pallon nopeutta ja pituutta.
Gallacherilla 11-asteinen SLDR
Näillä eväillä yhtiö on tuonut markkinoille loft up -periaatteensa mukaisesti 12-asteisia draivereita, joita sen uusimman johtotähden SLDR:n kaikissa malleissa on saatavana. SLDR:n tavoin syksyllä ensiesitellyn JetSpeed-malliston draivereita saa isoimmillaan 13-asteisina. Sekä SLDR:n että JetSpeedin nostokulmia on lisäksi mahdollista säätää 1,5 astetta jompaan kumpaan suuntaan.
Yhtiö uskoo vahvasti uuteen ”kulmapolitiikkaansa”. Tämän kerrotaan näkyneen tammikuussa Orlandon golfmessuilla, jossa TaylorMaden työntekijät olivat pukeutuneet ”Loft Up” -päähineisiin. Sokerina pohjalla on tieto, että yhtiön monet tallipelaajat ovat jo ottaneet käyttöönsä kaksinumeroisella loftilla varustetun draiverin. Euroopan kiertueen turnauksen sunnuntaina voittanut Stephen Gallacher pelasi Dubaissa 10,5-asteisella SLDR-draiverilla, mutta se oli säädetty ainakin tässä kisassa 11-asteiseksi.
Aika näyttää, kuinka tämä lanseeraus lyö itsensä läpi liikevaihtoon eniten vaikuttavan tahon eli harrastajien keskuudessa. Paremmin kuin valkoinen väri?
Vastoin kuin JetSpeed ja SLDR, ainakin Cobran BiO Cell ja PINGin G25 kuuluvat sellaisten draivereiden joukkoon, joiden painopisteen ydin on alhaalla ja lavan takaosassa. Callawayn Big Bertha Alpha puolestaan sallii painopisteen säädön pystysuuntaisesti ja spinnin säädön riippumatta pallon laukaisukulmasta.
Harrastajan tehtäväksi jää lopulta päättää, korostaako valinnassaan eniten pituutta, anteeksiantavuutta/ lavan keskikohdan ulkopuolisten osumien sallivuutta tai jotain ihan muuta.
Lähde: Orlandon golfmessujen kotisivut, Golfweek.
Marko Kuivasaari