Kuka päättää mihin pallo dropataan? – golftuomari Arto Teittinen vastaa - Golfpiste.com

9.–16.8. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[18][29]
KilpailuaSuomalaista
Säännöt

Kuka päättää mihin pallo dropataan? – golftuomari Arto Teittinen vastaa

Viktor Hovland (vas.) haastoi The Players Championshipissä Daniel Bergerin ratkaisun oikeasta pudotuspaikasta. Kuva Getty Images

Pelaaja vastaa aina itse tekemisistään, mutta sääntöjä ei voi tulkita mielivaltaisesti.

Maanantaina päättyneessä PGA Tourin lippulaivakilpailussa, The Players Championshipissä, nähtiin tavallista kiivaampi pelaajien välinen sääntöselkkaus Daniel Bergerin lyötyä päätöskierroksen 16. reiän lähestymislyöntinsä väylän oikeaa puoltaa reunustaneeseen vesiesteeseen.

Välikohtaus alkoi, kun Berger asteli lyöntinsä jälkeen kohtaan, josta katsoi pallonsa ylittäneen vesiesteen rajan ja valmistautui droppaamaan uuden pallon peliin. Samassa ryhmässä pelanneiden Viktor Hovlandin ja Joel Dahmenin mielestä pallo oli kuitenkin ylittänyt rajan jo kymmeniä metrejä aikaisemmin, mistä he mainitsivat Bergerille. Berger oli asiasta vankasti eri mieltä, ja asiasta seurasi useita minuutteja kestänyt kiivas keskustelu (ks. koko tilanne oheisesta videosta).

Pelaajat päätyivät lopulta kompromissiratkaisuun. Berger pudotti uuden pallon peliin suunnilleen oletettujen ylimenokohtien puoliväliin. Tilanteen ratkaisemista vaikeutti se, ettei tilanteeseen paikalle kutsuttu tuomari nähnyt Bergerin lyöntiä, eikä saatavilla ollut myöskään sellaista televisiokuvaa, joka olisi kertonut tarkan ylityskohdan. Asian ratkaisu jäi siten pelaajien vastuulle, mutta se on golfissa muutenkin pääperiaate.

”Käytännössä pelaaja on itse vastuussa tekemisistään ja siitä, mihin pallonsa droppaa. Droppaaminen on yksi kohta golfissa, missä pelaajalta edellytetään rehellisyyttä”, sanoo golftuomari Arto Teittinen.

Tämä pätee vielä korostetummin harrastegolfissa, jossa peliryhmiä herkeämättä seuraavia tuomareita ei ole, eikä päätöksenteon apuna ole myöskään videokuvaa. Pelaaja, merkitsijä ja ryhmän mahdolliset muut pelaajat tekevät sääntöjä koskevat ratkaisut itse, mutta viime kädessä ratkaisusta vastaa pelaaja.

Merkitsijä voi kieltäytyä allekirjoittamasta pelaajan tuloskorttia.

Vaikka päätösvalta on pelaajalla, hän ei voi tulkita tilanteita miten tahtoo tai vetää mielivaltaisesti kotiin päin.

Epäselvissä sääntötilanteissa pelaajan ja merkitsijän pitäisi ensisijaisesti pyrkiä tekemään yhdessä ratkaisu, jonka takana molemmat voivat seistä. Jos pelaaja kuitenkin päätyy ratkaisemaan tilanteen tavalla, josta merkitsijä on eri mieltä, merkitsijä voi kieltäytyä allekirjoittamasta pelaajan tuloskorttia. Silloin asia jää harrastegolfissa toimikunnan ratkaistavaksi. Toimikunnan tehtävänä on sitten tutkia tapaus ja joko hyväksyä pelaajan tekemä ratkaisu tai rangaista pelaajaa.

Jos pelaajan todetaan toimineen väärin, rangaistusvaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Mikäli pelaajan koetaan saaneen virheellisestä ratkaisustaan merkittävää hyötyä, hänet diskataan. Jos pelaaja taas ei ole saanut merkittävää hyötyä, hänelle voidaan antaa kahden lyönnin rangaistus.

Teittisen mukaan hyvä nyrkkisääntö hyödyn merkittävyyden arviointiin on se, että mikäli pelaaja pääsi lyömään eri mailalla kuin millä hän olisi lyönyt oikeaan paikkaan pudottaessaan, hyöty on ollut merkittävä. Samoin voidaan tulkita niissä tapauksissa, joissa pelaaja on päässyt lyömään erityyppisen lyönnin (päässyt esimerkiksi pois puun takaa) tai paremmasta makuusta. Jos pelaaja on kuitenkin dropannut vain metrin, parin päähän oikeasta kohdasta samankaltaiselle alueelle, hänen pitäisi selvitä tilanteesta kahdella rangaistuslyönnillä.

”Siinä täytyy katsella molempia silmiin ja tarkastella tilannetta.”

Harrastegolfissa riitatilanteiden ratkaiseminen on yleensä huippugolfiakin haastavampaa, sillä vastakkain on yleensä vain sana sanaa vastaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että toimikunnan olisi aina tehtävä ratkaisu tilanteen ratkaisseen pelaajan näkemystä mukaillen.

”Siinä täytyy katsella molempia silmiin ja tarkastella tilannetta. Jos näyttää siltä, että pelaaja on ottanut vähänkään ’hyvää’ ja että merkitsijä on asiasta täysin vakuuttunut, toimikunta tekee usein ’nahkapäätöksen’ ja antaa pelaajalle kahden lyönnin rangaistuksen”, Teittinen kertoo.

Pelaajan ja merkitsijän roolien kuvaamiseen Teittinen käyttää usein analogiaa yritysmaailmasta.

”Merkitsijä on kuin kirjanpitäjä, joka tekee pelaajan kirjanpidon hänelle toimitettujen kuittien perusteella. Hän voi antaa pelaajalle vinkkejä oikeista kirjanpitometodeista, joista pelaaja voi valita. Pelaaja itse on kuitenkin kuin yritys, joka on viime kädessä vastuussa ’kirjanpidon’ oikeellisuudesta”, Teittinen sanoo.

Lue seuraavaksi: Käsittämättömän puttivireen löytänyt Cam Smith taisteli Playersissä uransa upeimman voiton

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje