Amerikkalainen golfyleisö osaa ottaa kaiken ilon irti Tiger Woodsin paluusta kilpakentille.
”Isi, milloin Tiger tulee?” noin kahdeksanvuotias poika kysyi isältään Riviera Country Clubin 11. reiän tiipaikalla perjantaiaamuna. Kello oli siinä vaiheessa vähän vaille kahdeksan, ja Tiger Woodsin tiiaikaan Genesis Openin toisena kilpailupäivänä oli vielä reilut neljä tuntia. Pojalla – kuten monella muullakin – oli edessään pitkä odotus.
Odotellessa oli hyvää aikaa seurata aamupäivän pelaajien edesottamuksia, vaikka yleisössä selvästi aisti, että tässä ollaan vasta alkupalapöydässä. Pääruokaa alettaisiin tarjoilla 12.02 länsirannikon aikaa, jolloin Woods käynnistäisi kierroksensa yhdessä Rory McIlroyn ja Justin Thomasin kanssa.
Aamun mielenkiintoisin pelaaja oli maailmanlistan ykköspaikkaa vuoden verran yhtäjaksoisesti hallussaan pitänyt Dustin Johnson, joka pelasi yhdessä Bubba Watsonin ja Adam Scottin kanssa. Tämän ryhmän perässä kulki aamupäivän suurin yleisölauma. Myös edellisellä ryhmällä riitti seuraajia, kiitos Jordan Spiethin. Mutta Spiethin ryhmän edellä pelannut Ted Potter Jr., viime viikon voittaja Pebble Beachistä, sai pelata vailla minkäänlaista ylimääräistä mielenkiintoa losangelesilaisyleisöltä. Jos et ole maailmanlistasijoituksesi tai persoonasi takia kuuma nimi amerikkalaisten huulilla, saat yleensä pelata kierroksen ilman isompia aplodeja ja suosionosoituksia. Yleisön virkaa toimittavat taulunkantaja ja tulostenlaskija.
Jännitys tiivistyy
Kellon lähestyessä yhtätoista kuhina rangen lähistöllä nousi. Ilmassa oli ihan uudenlaista sähköä. Ihmiset tungeksivat katsomoon, ja kun katsomo oli täynnä, hyvää katselupaikkaa haettiin portailta ja aidan vierestä. Sitten alkoi odotus. PGA Tourin rivipelaajat saivat lämmitellä rauhassa, eikä monikaan kiinnittänyt huomiota Matt Everyn harjoitusrutiineihin tai hänen ulkoiseen olemukseensa ennen kierrosta.
McIlroyn saapuminen yleisön silmien eteen antoi lupauksia siitä, että myös Woods on kohta tulossa. Aamupäivän pelaajien pelit olivat edenneet niin hitaasti, että iltapäivän lähtöjä oli siirretty 20 minuutilla eteenpäin, ja moni asiasta tietämätön ihmetteli, missä Woods viipyi.
Mutta sitten yleisö kohahti: Woods oli saapunut paikalle. Ja toinen kohahdus tuli heti perään, kun Woods ei tullutkaan katsomon eteen valmistautumaan työpäiväänsä, vaan jäi aivan rangen toiseen laitaan Phil Mickelsonin viereen.
Yleisö ei jäänyt kuitenkaan toimettomaksi, vaan he pakkautuivat rangeaidan taakse napsimaan kuvia idolistaan. Vuoroja vaihdettiin, jotta jokainen saisi hyvän kuvauspaikan aidanraosta.
”Siinä on kaksi elävää legendaa vierekkäin”, yleisöstä kuului.
Woodsin ja Mickelsonin kierrokseen valmistavat rutiinit erosivat kuin yö ja päivä: Woods haki enemmän tunnetta lyöntiinsä, kun Mickelson – rangen ainoana pelaajana – käytti TrackMania valmistautumisessaan. Woods myös söi rauhassa eväitään kesken lämmittelyn, ja hän vaikutti muutenkin huomattavasti rennommalta kuin vieressä valmentajansa kanssa TrackMan-numeroita tutkinut Mickelson.
Kilpailua eturivipaikoista
Woodsin ryhmän edellä pelaavat ryhmät saavat aina ekstrakatsojia, kun yleisö pakkautuu hyville katselupaikoille ennen kuuman ryhmän saapumista. Ruotsin David Lingmert, Etelä-Afrikan Tyrone Von Aswegen ja Taiwanin C. T. Pan eivät yleensä yleisön kulmakarvoja juuri kohota, mutta perjantaina heidän peliään seurasi tuhansia ihmisiä, koska he sattuivat pelaamaan kaksi ryhmää Woodsin, McIlroyn ja Thomasin ryhmän edellä.
Woodsin, McIlroyn ja Thomasin perässä kulkenut yleisömeri oli valtava. Eturivin paikoille riitti tunkua koko kierroksen ajan. Kuva Juha Hakulinen.
Noin tuntia ennen kuin Woodsin ryhmä saapui 2. väylän tiille hyvät katselupaikat olivat vähissä. Eturivistä oli turhaa enää haaveillakaan. Köysien sisäpuolella liikkunut kuvatoimiston valokuvaaja sai niskaansa tiukan kommenttivyöryn, kun hän pysähtyi hetkeksi tutkimaan hyvää kuvauspaikkaa.
”Älä vaan jää siihen, olen odottanut tässä todella kauan, että näkisin Tigerin!” kuvaajaa ohjeistettiin.
Innokkaimmat fanit olivat asettautuneet klubitalon portaille ja terassille, josta oli parhaat näkymät 1. tiille. Jos halusi saada eturivin paikan tiiltä tai viheriöltä, joutui elämään peliä aina 4-5 reikää etuajassa. Ryhmän mukana kulkiessa näki pelkkiä edessä olevia takaraivoja ja käsivarsia, jotka kohosivat ylöspäin, jotta puhelimen ruudulle tarttui mahdollisimman hyvä video tai kuva supertähdistä.
”Mihin se lähti?” takarivissä kyseltiin, kun Woods oli lyönyt. Vaikka he eivät nähneet lyöntiä, yltyivät he silti innokkaisiin tuuletuksiin. Ja kun viereinen kaveri huusi, niin huutohan tarttui, ja hetkessä koko yleisömeri huusi lyönnille, jonka vain etummaiset näkivät selkeästi, muut olivat vieruskaverin huudon varassa. Hysteria oli päällä.
”Inhoan golfia, mutta rakastan Tigeria”
Woodsin vaikutus kilpagolfiin on kiistaton. Hän tekee tavallisesta PGA Tour -kilpailusta tapahtuman, josta kirjoitetaan ja puhutaan aivan eri mittakaavassa kuin sellaisesta kilpailusta, jossa hän ei ole mukana. Toki maailmanlistan kärkipään pelaajat vetävät yleisöä paikalle joka kilpailuun, mutta Woodsin ympärillä oleva sädekehä ei ole osoittanut hiipumisen merkkejä maksavan yleisön silmissä. Se, voittaako Woods urallaan vielä jotain suurta, tuntuu olevan näillä ihmisille yhdentekevää. He ottavat ilon irti tästä hetkestä, kun Woods on jälleen terveenä ja mukana kilpagolfissa.
Perjantain kierroksen takaysillä neljä bogeya tehnyt Woods jäi cut-rajasta juuri tuon neljä lyöntiä. Ihmisten kävellessä kohti parkkipaikkaa he juttelivat kierroksen kulusta.
”Oli mahtavaa nähdä Tiger jälleen peleillä. Tunnelma oli välillä todella sairas”, noin parikymppiset kaverukset tuumasivat.
Kaverukset olivat myös sitä mieltä, etteivät välttämättä tulisi viikonloppuna seuraamaan kilpailua, koska Woods tippui cutista. Heille kilpailun voittajalla ei ollut niin suurta merkitystä kuin sillä, että he olivat päässeet lähietäisyydeltä aistimaan Tiger Woodsin peliä.
Uber-kuljettajana toiminut irlantilaissyntyinen William ei ollut golfmiehiä. Hän itseasiassa sanoi inhoavansa golfia.
”Mutta olisin ehdottomasti mennyt katsomaan Tigeria, kun hän pelaa. Hän on niin iso tähti, että voisin mennä katsomaan häntä, vaikka en itse lajista tykkääkään.”
Tuohon ajatukseen on hyvä niputtaa Woodsin vetovoima: hän on ollut niin tärkeä osa golfia viimeiset parikymmentä vuotta, että lajia vieroksuvatkin ihmiset ovat valmiita tulemaan seuraamaan golfkilpailua vain nähdäkseen 14 major-voiton miehen pelaavan taas huippugolfia.
