Vihdoin se päivä koitti. U.S. Openin ensimmäinen kilpailupäivä.
Herätys kiekui iloisesti kello 4:50 aamulla, ja aamutoimien ja omatoimisen varustarkastuksen jälkeen olin valmis lähtemään kello 5:45 bussiin kenttää kohti. Yöllä oli satanut niin kuin pitikin, mutta aamu alkoi hitaasti valjeta poutaisena. Ruuhkasta ei ollut tietoakaan matkalla ja niinpä saavuimme Oakmontin klubin takapihan tuntumaan jo klo 6:15. Tuomarikierrokseni oman ryhmäni kanssa alkaisi klo 7:18, joten minulla oli enemmän kuin riittävästi aikaa kerätä tarvittavat varusteet ja nauttia rauhassa runsaasta aamupalasta, joka meille tuomareille ja USGA:n vieraille on tarjolla joka aamu.
Siinä aamupalaa mutustellessani katselin auringon esiintuloa kentän toisella reunalla väylän kolme takana ja mietin: Tästähän tulee hieno päivä. Aikataulun mukaan ryhmäni on valmis klo 12:00, ja lounaan jälkeen pääsen seuraamaan iltapäivän huippusuorituksia ihan vierestä.
Kuinka väärässä olinkaan.
Startterina toimi jo edellisistä U.S. Openeista tuttu mies Malcolm, joka esitteli minut pelaajille ja caddieille, jonka jälkeen ryhmämme oli valmis lähtemään liikkeelle. Ryhmäämme kuuluivat pelaajien Justin Hicks (USA), Sören Hansen (Tanska) ja Jason Allred (USA) lisäksi nuori tulostaulun kantaja Jackson sekä 12 vuoden U.S. Open kokemuksella tulospalvelua hoitanut vanhempi herra Jack.
Oakmontin kentän ensimmäinen reikä on par 4, pituutta 482 jaardia (440 m). Avaukset onnistuivat muilta paitsi Hansenilta, joka löi pallonsa vasemmalle vesiesteen pitkään heinään. Sieltä hän pääsi juuri ja juuri pois väylälle, josta löi pallonsa viheriölle. Onnistunut pitkä putti tuotti par-tuloksen, jonka myös hänen pelikaverinsa saivat aikaiseksi. Mutta kakkosväylän tiiauspaikalla Hansen löikin viimeisenä, vaikka hän oli avannut ykkösväylän toisena lyöjänä. Pelko hiipi mieleeni, että oliko joku lyönti jäänyt näkemättä, kun kerran lyöntijärjestys oli muuttunut. Mutta kun kaikki tekivät parit myös toiselle väylälle ja kolmannen väylänkin avasi Hansen viimeisenä, oli pääni pyörällä kuin Haminan kaupunki. Lyöntijärjestys oli väärä tai sitten en ollut huomannut yhtä lyöntiä.
Tässä vaiheessa tulospalvelumies Jackin heräsi ja kyseli, miksi Hansen lyö viimeisenä. Enhän minä tiennyt. Onneksi apuun tuli ryhmää seurannut Tanskan Viasat-kanavan toimittaja, joka kertoi, että Hansen oli tehnyt vain par-tuloksia. Lyöntijärjestys oli muuttunut vahingossa tai jostain muusta syystä. Annoin asian olla, sillä minulle alkoi kertyä muuta tarkkailtavaa, kun ryhmämme alkoi jäädä jälkeen annetusta aikataulusta ja ennen kaikkea edellä kulkevasta ryhmästä.
Hansen teki hitaan pelin torjumiseksi parhaansa tekemällä vain pareja, ja reiälle 4 jopa birdien, mutta hänen lyönteihin keskittymisensä kesti toivottoman kauan. Ja kun muut ryhmän jäsenet saivat kamppailla saadakseen par-tuloksia pitkästä heinästä, emme saavuttaneet edellä meneviä emmekä aikataulua yhtään. Niinpä väylän kuusi avausten jälkeen minua pyydettiin kertomaan ryhmämme olevan aikatarkkailussa.
Taas Hansen yritti parhaansa, keskittyi pitkän aikansa ja tekikin kuutoselle birdien ja nousi sillä hetkellä koko kilpailun jaetulle kärkisijalle. Mutta sitten kävi niin kuin usein käy, kun ryhmä joutuu aikatarkkailuun. Avauslyönnit hätäillään ja tulee huonoja lyöntejä. Seiskalla kukaan ei osunut väylään ja kärkimies Hansen löi avauksensa jopa katsojienkin vasemmalle puolelle pitkään heinään, josta se onneksi löytyi, mutta täysin pelaamattomasta paikasta. Rangaistuslyöntiä ja muutamaa muuta huonoa lyöntiä myöhemmin pallo vihdoin päätyi reikään, mutta vasta tuloksella tuplabogey. Sinne hävisi Hansenin johtopaikka ja ryhmämme aikataulun kiriminen. Onneksi edellä olevillakin oli vaikeuksia ja saimme jo näköyhteyden heihin yhdeksännellä reiällä. Kulkiessamme yhdeksättä väylää korvanappiini tuli tieto, että ennustettu ukkosrintama olikin tulossa etuajassa ja säävaroituskyltit laitettiin esille.
Jottei elämä tanskalaisittain kävisi tylsäksi, Hansen työnsi avauksensa kymppiväylällä oikealle katsojien sekaan, missä pallo osui yhteen katsojista pompaten voimakkaasti oikealle. Paikalle päästyämme näimme miehen istuvan maassa puolipökerryksissä takaraivo verta tihkuen. Onneksi paikalle oli jo ehtinyt lääkintähenkilöstöä, ja miehen avohaavaa hoidettiin. Hansen lahjoitti tokkuraiselle miehelle hanskansa nimikirjoituksen kera ja peliä päästiin jatkamaan.
[galleria id=1]
Pelin jatkuminen jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä peli keskeytettiin ukkosvaaran vuoksi ryhmämme ehdittyä lyödä vain yhden lyönnin kukin. Siirryimme evakuointipisteellemme, joka onneksi oli tällä väylällä klubitalo, odottamaan ohjeita jatkosta. Lyhyt ukkoskuuro pyyhkäisi kentän yli juuri, kun olimme päässeet suojaan. Odottelua tarvittiin noin tunnin verran, kunnes peliä päätettiin jatkaa. Pelaajia ei päästetty harjoitusalueille ennen pelin jatkamista, koska tauko oli niin lyhyt.
Radiopuhelimella käytiin kaikki ryhmät läpi yksitellen, ja kunkin tuomarin piti vastata vain kyllä tai ei, kun kysyttiin olivatko oman ryhmän pelaajat valmiina. Ei-vastanneille kysymys esitettiin kierroksen jälkeen uudestaan. Ja kuinka ollakaan, oman ryhmäni hidas tanskalainen oli hidas myös paikalle saapumisessa. Niinpä sain vastata radiopuhelimeeni useamman ein ennen kuin hän saapui paikalle koko kentän jo odottaessa pelin jatkumista. Vihdoin mies paikalle saatiin ja peli pääsi jatkumaan.
Tällä kerralla peli-ilo ei pitkään kestänyt. Tarkalleen 44 minuuttia pelin jatkumismerkin jälkeen torvet soivat pelin keskeytyksen merkiksi jälleen. Nyt olimme jo ehtineet reiän 12 viheriölle ja yksi pelaajistamme jo reikäänkin asti. Nyt evakuointipaikkanamme oli viheriön 13 viereen tuotu traileri, jonka mukavuuksiin ei oltu satsattu: ei ilmastointia, ei tarjoilua, ainoastaan paljon tuoleja, nekin muovisia ja kovia. Siellä sitä istuttiin pelaajien kanssa kuin huonosti lämmitetyssä saunassa odottaen lisäohjeita. Lisäohjeet tulivat 40 minuutin hermojen kypsyttelyn jälkeen ja ne olivat, että pelaajat klubille suojaan, sillä isompi ukkospilvi oli lähestymässä vinhaa vauhtia.
Tällä kertaa saimme viettää laatuaikaa klubitalolla odotellen tietoa pelien jatkumisesta reilun tunnin ennen kuin harjoitusalueet avattiin puoleksi tunniksi pelaajille lämmittelyä varten. Jälleen oman ryhmäni pelin jatkaminen oli tavallista hankalampaa, sillä kun muilla ryhmillä alkoi olla jo valmista, niin minun ryhmästäni puuttui tulostaulun kantaja, tulospalvelun hoitaja ja tietenkin yksi tanskalainen mailapoikansa kanssa. Jälleen miehistö saatiin viime hetkellä kasaan ja peli jatkumaan oltuaan keskeytyksissä 2 tuntia 33 minuuttia.
Tällä kertaa peli eteni mukavasti ja omaksi yllätyksekseni päädyimme jopa odottamaan edellä menevää ryhmää reiän 15 (500 jaardia, 457 m) tiiauspaikalla. Pituuden vuoksi pelaajat joutuivat käyttämään väylän loppuosaan kohtuuttoman paljon aikaa ja lyöntejä. Jono oli ollut tiillä kuulemma koko päivän. Kohtuullisten avauslyöntien jälkeen oli edessä uusi odotus viheriön tyhjentymiselle.
Odotuksen jälkeen tapahtumaherkkä tanskalainen vetäisi pallonsa vasemmalle yleisön sekaan, mutta nyt yleisö osasi väistää. Pallo oli uponnut katsojien tallaamalle pitkän heinän alueelle omaan alastulojälkeensä, siis karheikkoon. Herra Hansen halusi varmistaa tuomarilta, onko alastulojälkeensä uponneen pallon sääntö laajennettu paikallissäännöillä koskemaan koko pelialuetta. Minä kerroin, että kyllä on. Pelaaja merkitsi pallonsa, nosti sen ylös, puhdistutti sen caddiellaan ja pudotti pallonsa mahdollisimman lähelle alastulojälkeä. Pallo on pelissä, sanoin, ja aloin vetäytyä hieman syrjemmälle antaakseni pelaajalle lyöntirauhan. Entäpä tilapäinen vesi, kysyi Hansen yllättäen, sillä en ollut nähnyt tilanteessa minkäänlaista veden keräytymää. Hansen meni seisomaan lyöntiasentoon, josta pystyi lyömään palloaan ja kyllä vain, hänen kenkiensä reunat peittyivät vedellä. Määritimme yhdessä lähimmän vapauttavan paikan, joka löytyi pitkästä ruohikosta ja niinpä Hansen päätti pelata pallonsa siitä, mihin hän oli sen pudottanut, vaikka kengät hieman vedessä olivatkin.
Kaikkine odotuksineen ja sääntöseikkailuineen tuo väylä kesti meiltä luvattoman kauan, ja niinpä olimme taas menettäneet näköyhteyden edellä kulkeviin. Taaperrettuamme reiän 16 hitaasti ja useasti puttaamalla mietin reiän 17 tiiauspaikalla, että tässähän ollaan reilun puolen tunnin päästä klubitalolla pelit pelattuna. Ei pitäisi härnätä kohtaloa.
Lähes välittömästi tuon mietelmäni jälkeen annettiin taas uusi säävaroitus ja kehotettiin tarkkailemaan evakuointipaikat valmiiksi. Tiesin, että jos pääsisimme 17. viheriölle asti, meidän evakuointimme tapahtuisi klubitalolle. Pelaajat onnistuivat avauslyönneissään kohtuullisesti.
Pelaajien mittaillessa lyöntimatkojaan tuli korvanappiin tieto, että peli tullaan taas keskeyttämään minuutin sisällä, kunhan aluetuomarit saavat torvensa valmiiksi. Välitin tiedon pelaajille, ja he halusivat lyödä viheriölle ennen keskeytystä. Ensimmäisenä lyöntivuorossa olleen Jason Allredin valmistautuessa lyöntiinsä kerrottiin pelin keskeytyvän kymmenen sekunnin kuluttua. Kerroin pelaajalle hänellä olevan vain kymmenen sekuntia aikaa, johon hän totesi silti lyövänsä. Ja juuri Allredin pallon lähdettyä ilmaan soivat torvet pelin keskeytyksen merkiksi. Pallo päätyi hienosti viheriölle. Pallojen paikat merkittiin ja poistuimme klubitaloa kohti olettaen että peliä vielä jatketaan.
Toisin kuitenkin kävi. Noin 15 minuuttia pelin keskeyttämisen jälkeen alkoi rankkasade, joka yltyi niin kovaksi, ettei yhdeksännen viheriön pintaa nähnyt lainkaan veden alta. Ei myöskään näkynyt sateen läpi aamulla ihailemaani kolmosväylää. Niinpä noin kello 16:30 eli yli yhdeksän tuntia kierroksemme aloittamisen jälkeen tuli tieto, että peliä ei enää jatketa tänä päivänä.
Peliä pyritään jatkamaan perjantai-aamuna kello 7:30. Tuomarit ja pelaajat säilyvät samana, tulostaulun kantaja ja tuloskirjanpitäjä kuulemma saattavat vaihtua. Koska aikataulu heittää näin voimakkaasti häränpyllyä, niin toisen kierroksen tuomaritehtävä on kulkea saman ryhmän kanssa kuin ensimmäinen kierros. Tapahtumarikkaat tanskalaiset tarinat taitavat saada jatkoa perjantaina.
Täällä Arto Teittinen, Pittsburgh
Aivan loistava blogi joka avasi eilisen päivän aivan uudella tavalla. Ja selvisi myös Teittisen suhtautuminen hitaaseen peliin. Hyvä!
Hyvää tekstiä!