Toiseen kisapäivään herättiin aivan samaan aikaan kuin ensimmäiseenkin, sillä kello 7:30 oli ryhmäni määrä jatkaa muiden ryhmien lailla peliään 17. väylältä. Tällä kertaa ehdin mainiosti kello 5:30 lähteneeseen bussiin kentälle, ja niinpä minulle jäi hyvin aikaa tarkkailla, miten kenttä oli selvinnyt edellisen päivän monsuunisateesta, joka toi ensimmäistä kertaa puhelimeeni syöksytulvavaroituksen. Veden tulo oli kyllä sellaista, että rinneseuduilla, missä vesi kerääntyy alaspäin kulkiessaan samaan uomaan, mainitut tulvamuodot voivat olla mahdollisia.
Kenttä oli hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Kenttähenkilökunta, jota minulle kerrotun mukaan on kaikkiaan noin 200 henkeä vapaaehtoiset ja palkolliset yhteenlaskettuna, oli todellakin raatanut kirjaimellisesti läpi yön saadakseen kentän takaisin U.S. Openin vaatimaan kuntoon, ja onnistunut siinä erinomaisesti. Kaikki hiekkaesteet oli tasoitettu ja haravoitu käsin, katsojien kulkuväylät oli päällystetty hakkeella liejuuntumisen estämiseksi ja kaikki ruohoalueet, lukuun ottamatta karheikkoja, oli leikattu. Pelaajien pallojen paikoille, jotka oli merkitty kunkin pelaajan omalla tavalla, oli tuotu lisämerkeiksi pieniä USGA:n lippuja, joita forecaddiet käyttävät kilpailun aikana, jotta pelaajat löytävät merkkinsä helpommin pelin jatkuessa. Ja kävellessäni väylää 18 pitkin pelin jatkamispaikallemme, ei oikeastaan näkynyt merkkejä märistä alueista, joista tilapäisen veden vapautusta haettaisiin.
Samaan aikaan kanssani kohti 17. väylää vyöryi suurikokoinen tuloskirjurimme Jack, joka heti minut huomattuaan alkoi vuolaasti kehua edellisen illan rankkasateen aikana hänelle järjestämääni ruokailemaan pääsyä meidän tuomareiden tiloihin. Eihän ketään voinut lähettää siinä kaatosateessa kulkemaan mihinkään kentälle eikä kyllä hetkeen sateen päättymisen jälkeenkään. Jack oli tästä eleestäni niin otettu, että oli vaatinut päästä jatkamaan tuloskirjausta minun ryhmääni. Sehän sopi minulle, sillä kokeneena U.S. Openin vapaaehtoisena Jack tiesi, miten kentällä liikutaan pelaajia häiritsemättä. Joskus uudet vapaaehtoiset ovat liiankin innokkaita näkemään kaikki pelaajien lyönnit vähän liiankin läheltä.
Saapuessamme väylälle 17 minua odotti yllätys, kun eilen kaikkia odotuttanut ryhmämme tanskalainen Sören Hansen oli jo paikalla. Toivottelin hyvät huomenet ja jäimme odottamaan kahta puuttuvaa pelaajaamme. Toisena paikalle saapui Justin Hicks caddiensa kanssa, ja hekin ihmettelivät kuinka Hansen oli jo paikalla. He arvelivat minun raahanneen hänet henkilökohtaisesti paikalle. Kun Jason Allred saapui myös kohtuullisen hyvissä ajoin, pystyin heti vastaamaan myöntävästi, kun kilpailunjohtaja alkoi käydä läpi ketkä ovat valmiita jatkamaan. Kaikkien ryhmien oltua valmiina määräajassa saimme pelin jatkumaan tasan kello 7:30.
Reikä 17 sujui ilman ongelmia, mutta eihän lyhytkään pelirupeama olisi mitään, ellei tapahtuma-altis tanskalainen olisi saanut 18. reiällä jotain puuhaa minulle. Avauslyöntinsä hän löi keskelle väylää, mutta löysi ehkä väylän ainoan märän kohdan ja niinpä hänen jalkojensa alla oli vettä. Tilapäisen veden säännön (25-1) tarkoittama lähin vapauttava paikka oli tällä kertaa hieman kauempana ja sen etsimiseen meni hieman aikaa. Lopulta Hansen joutui pudottamaan pallonsa viitisen metriä kauemmaksi reiästä kuin alkuperäinen paikka. Tästä hän löi pallonsa oikealle 18. viheriön vieressä olevan suuren katsomon viereen katsojien aluetta rajaavien metalliaitojen sisäpuolelle.
Kävellessäni paikkaa kohti varmistin tuomareiden muistikirjastani, että kyseessä oli tilapäinen kiinteä haitta. Koko katsomo kaikkine siihen liittyvine metalliaitoineen oli määritelty yhdeksi ja samaksi tilapäiseksi haitaksi. U.S. Openissa näiden tilapäisten haittojen häiritessä fyysisesti pallon lyömistä on vapautuminen tehty helpoksi. Jos et halua pelata palloa sijaintipaikaltaan, sinun on käytettävä droppausaluetta.
Määritimme Hansenin kanssa lähimmän pudotusalueen, hän pudotti pallon sille ja muutamia lyöntejä myöhemmin koko ryhmämme avauskierros oli valmis kello 8:01 eli 24 tuntia 43 minuuttia sen aloittamisen jälkeen. Kättelyiden jälkeen siirryimme tuloskorttien tarkastukseen, joka sujui ongelmitta, ja erosimme siinä uskossa, että starttaisimme toiselle kierrokselle samalla kokoonpanolla illalla kello 19:48. Tällainen lähtöaika oli ilmoitettu myöhään edellisenä iltana. Myöhäinen lähtöaikamme tarkoitti, ettemme ehtisi pelata kuin noin tunnin verran eli kolme tai neljä reikää ennen pimeän tuloa.
[galleria id=1]
Minulla oli siis lähes kymmenen tuntia vapaata ennen päivän toista starttiani. Mietin seuraavani aamupäivän ajan kilpailuja ja lähteväni sitten käymään lounaan jälkeen hotellilla. Suunnitelma toteutui aamupäivän osalta täydellisesti.
Lounaalla tarkistin sähköpostejani ja huomasin kilpailutoimikunnan muuttaneen toisen kierroksen lähtöaikoja. Ainoastaan toisen kierroksen ensimmäinen aalto (tavallisesti aamupäivän lähdöt) starttaisi perjantaina ja pelaisi niin pitkään kuin valoa riittäisi. Toisen kierroksen toinen aalto (tavallisesti iltapäivän lähdöt) lähtisi liikkeelle vasta varhain lauantaina. Tämä merkitsi minulle siis kokonaan vapaata loppupäivää, joten päätin jatkaa katsojan roolissa myös lounaan jälkeen ja keskittyä omiin suosikkipelaajiini, Phil Mickelsoniin ja Dustin Johnsoniin.
Lounaan jälkeen huomasin oman suunnitelmani toteuttamisen U.S. Openissa mahdottomaksi, varsinkin jos sattuu tykkäämään Mickelsonin tai DJ:n kaltaisista supertähdistä, joita seurasi tai yritti seurata muutama tuhat muutakin katsojaa kuin minä. Olisinhan toki päässyt kävelemään narujen sisäpuolelle omilla kulkuluvillani, mutta luulen, että USGA ei ole tarkoittanut lupia kilpailun seuraamisen helpottamiseksi. Luovuin siis suunnitelmasta muutaman väylän yrittämisen jälkeen ja etsin sopivan katsomon, josta näkisin mahdollisimman paljon peliä tai jotain toimintaa.
Löysinkin 18. viheriön katsomon lähes tyhjänä ja kapusin sinne. Pian syy katsojakatoon selvisi. Kaikki pelaajat olivat 18. reiän jo pelanneet, ja viheriöllä ei pelitoimintaa ollut odotettavissa noin puoleentoista tuntiin. Toinen kierros oli vasta lähtenyt käyntiin.
Muuta toimintaa pääsin kyllä todistamaan, kun kenttähenkilökunta tuli laittamaan viheriön kuntoon toista kierrosta varten. Viheriö leikattiin kahteen kertaan yksikköleikkureilla, jyrättiin kertaalleen ja reiän paikka vaihdettiin. Tämä kaikki tehtiin samaan aikaan, kun pelaajat lähtivät toiselle kierrokselle läheiseltä 10. tiiauspaikalta tai avasivat viereiseltä 12. tiiauspaikalta. Koneet vain sammutettiin siksi aikaa, että pelaajat saivat lyötyä. Sitten työt jatkuivat taas hetken ennen kuin seuraavat pelaajat tulivat lyöntipaikoille.
Koko hommaa hoitamassa oli neljä singleleikkuria, kaksi jyrää ja yksi reikäkaira. Henkilöstöä oli paikalla lähes 20. Se oli hienon ja tehokkaan näköistä toimintaa. Vihdoin myös viheriölle 18. tuli pelaajia ja kohtuullisen ajan pelaamista seurattuani huomasin, että kello alkaa olla jo päivällisajassa. Vatsani täytettyäni päätin vetäytyä hotellille huilaamaan ja valmistautumaan varmasti työntäyteisempään lauantaihin.
Ryhmäni Hicks, Hansen, Allred on määrä startata aamulla kello 7:33 tiiauspaikalta 10. Ja kun kaikki ovat saaneet toisen kierroksen valmiiksi, suoritetaan katko ja lähdetään vielä iltapäivällä pelaamaan kolmatta kierrosta. Saattaa tulla pitkä lauantai.
Täällä Arto Teittinen, Pittsburgh
