Oakmont ylittää kaikki odotukset - Golfpiste.com

28.6.–5.7. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[15][27]
KilpailuaSuomalaista
Arto Teittinen - Arto Teittinen

Oakmont ylittää kaikki odotukset

Olipahan vuorokausi. Eilen vielä istuttiin velipoikani kanssa katsomassa NHL-finaalia San Jose Sharksin kotihallin liepeillä satojen muiden Sharks-kannattajien kanssa. Nyt ollaan jo takaisin hotellilla Pittsburghissa U.S. Open kenttä tarkastettuna ja yritetään unohtaa neljän kuukauden tyhjyys NHL-pelien päättymisestä, sillä Stanley Cup pokaali tulee kesällä vierailemaan Jyväskylässä Olli Määtän ansiosta. Ja onhan Pittsburgh Penguinsien Olli Määttä myös kotiseurani Laukaan Peurunkagolfin jäsen, joten: Go Pens!

Nyt kai pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa kirjoittaa jotain golfiin liittyvää. Yöllinen lento yli nukkuvan USA:n kesti viisi tuntia tai oikeammin vartin alle, kun oli kuulemma myötätuuli. Niinpä yöuneni pituudeksi jäi vajaat kolme ”hyvin” nukuttua tuntia, mutta mitäpä väliä. Vuoden 2016 U.S. Open kaikkine tapahtumineen on edessä.

Ensimmäinen sattumus oli heti matkalaukkuhihnalla, jossa tunnistin vieressäni laukkujaan odottelevan golfkenttäarkkitehti Robert Trent Jones juniorin, joka oli tullut samalla lennolla Pittsburghiin. Hänkin tunnisti minut ja yhtäkkiä laukkujen odottelu sujui vilkkaan keskustelun merkeissä. Trent Jones oli tullut kisoihin tapaamaan kollegojaan ja kyseli kovasti Antti Peltoniemen kuulumisia. He olivat tavanneet ja ystävystyneet Seinäjoen (Ruuhikosken) ja Moskovan kenttäprojektien yhteydessä. Enhän minä osannut sanoa mitään Antin kuulumisista, mutta lupasin välittää terveisiä. Toivottavasti ne vaikka näin kirjoitettuna saavuttavat kohteensa.

Matka hotellille sujui niin kuin voi arvata Ameriikan aamuruuhkassa sujuvan. Puolen tunnin matka muuttui tunnin ja kahdenkymmenen minuutin taipaleeksi. Onneksi matkaseuraksi sattui myös kisoihin tuomaritehtäviin tuleva nainen Havaijilta, jonka kanssa matka-aika kului rattoisasti väitellen siitä, kumpi oli tullut kauempaa kisoihin ja minkä ammattiurheilun viimeiset kaksi minuuttia ovat kaikkein puuduttavimmat aikalisineen ja muine taktisine nyansseineen. Hotellille päästyämme emme olleet saaneet selvää eroa NFL:n (amerikkalainen jalkapallo) ja NBA:n (koripallo) välillä. Molemmissa totesimme olevan liikaa aikalisiä käytössä loppuhetkillä. Matkailussa taas matka Havaijilta oli kuulemma pidempi, vaikka aikaero sieltä Pittsburghiin on kuusi tuntia, kun Suomesta aikaero on seitsemän tuntia. Purin kieltäni ja pidin suuni kiinni.

[galleria id=1]

Nopean hotelliin kirjautumisen, tuomarirekisteröitymisen sekä materiaalin keräämisen jälkeen olikin aika lähteä kentälle. U.S. Openin tämänvuotinen näyttämö on Oakmont Country Club, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Pittsburghin keskustasta. Ja vaikka kuinka olin lukenut ja valmistautunut hienoon elämykseen, niin voi hyvä tavaton. Oakmont ylitti kaikki odotukseni. Se on maastoltaan vaihteleva, viheriöiltään todella muodokas ja aivan uskomattoman upeassa kunnossa. Tiiauspaikat ja väylät ovat kuin hienointa kokolattiamattoa ja viheriöt, niin viheriöt, ne ovat kuin vihreää biljardiverkaa. Ja karheikko on vihdoin sellaista oikeaa U.S. Open karheikkoa, joka nielee palloja kuin Jaska Jokusen leijoja syövä puu. Itse löysin erään pelaajan pallon astumalla sen päälle. Yhtään ei näkynyt se pallo ruohon pinnalle asti. Tarkempia leikkuukorkeuksia ja viheriönopeuksia selvittelen tämän viikon aikana ja raportoin niistä, kun varmaa tietoa saan. Arvaukset kaiketi liikkuvat viheriöillä 12–14 jalan nopeuksissa ja karheikolle  60–90 millimetrin leikkuukorkeuksissa.

Kenttä tuli kierrettyä tänään puolitoista kertaa. Ensin koko kierros uusiseelantilaisen Philin kanssa, joka on ensimmäistä kertaa tuomarina U.S. Openissa ja sitten itsekseni hieman väyliä loikkien ja kiinnostavien pelaajien perässä kävellen. Omalla puolikkaallani seurasin mm. pari väylää aivan vierestä Adam Scottin ja Luke Donaldin harjoituskierrosta. Hyvin miehet lyövät harjoituskierroksella, mutta vasta torstaina pitäisi lyöntien todenteolla toimia.

Kentällä on paljon erikoisuuksia. Yksi niistä on harjoitusviheriö, joka on samalla yhdeksännen väylän viheriö tai päinvastoin. Saapa nähdä tuleeko yhtään melkein eaglea väärään reikään kisojen aikana. Toinen erikoisuus on kentän vesiesteet. Niissä ei ole lainkaan vettä ja niissä kasvaa tosi pitkää heinää. Kyllä ne selviä ojia ovat, mutta näyttävät hieman hassuilta, mutta tälle kentälle sopivilta. Kolmantena erikoisuutena mainitsisin, että viheriöiden nopeutta on kuulemma laskettu U.S. Openia varten, mutta tuonkin väitteen todenperäisyyden aion vielä selvittää. Tästä on hieno jatkaa kohti huomispäivän seikkailuja.

Täällä Arto Teittinen, Pittsburgh

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje