Herätyskello soi kuuden aikaan aamulla tai oikeammin aamuyöstä. Ulkona on pilkkopimeää, väsyttää. Yritän lohduttaa itseäni ajatuksella lumisesta Suomesta ja varmistelen, että Oliverkin on herännyt. Ryhdyn pikkuhiljaa pakkaamaan bägiin tarvittavia varusteita: sateenvarjo, sadepuserot molemmille, sadehuppu, juomista, pari banaania. Sadetta on luvattu hyvin pienellä todennäköisyydellä, mutta parempi vara kuin vahinko. Myös juomaa ja banaaneita on yleensä tarjolla ainakin ykkös- ja kymppitiillä, mutta eihän vara venettä kaada. Oliver lähtee aamujumppaamaan ulos valkenevaan aamuun ja minä tarkistan vielä netistä viimeisimmät säätiedotteet.
Varttia yli seitsemän olimme valmiit siirtymään puoli kilometriä klubille syömään aamupalaa, josta palasimme vielä huoneistoomme vaihtamaan pelivarusteet ylle. Vaikka asumme aivan yhdeksännen väylän varressa, kuljemme majapaikan ja klubin välin urbaanisti autolla. Varusteiden vaihdon jälkeen ajelimme takaisin klubille tai oikeammin rangelle, jossa lyöntilämmittely aloitettiin tasan kahdeksalta 55 minuuttia ennen starttia.
Alkuun wedge-lyöntejä, joita seuraavat rauta-9, rauta-6, rauta-3, puu-3-lyönnit ja loppuun vielä muutama hyvä draivi. Seuraavaksi lähipeliviheriölle lyömään erimittaisia lähestymisiä ja muutama erimittainen hiekkaestelyönti. Puttiviheriölle jää vielä reilusti aikaa putin virittämiseen, mutta sekin tuntuu olevan kunnossa. Kaikki on siis kunnossa, joten ei muuta kuin kohti aloituspaikkaa, kymppitiitä. Ensimmäinen ryhmä on vielä lyömässä, joten joudumme pikkaisen odottelemaan heidän lyöntejään ennen kuin pääsemme tiiauspaikalle tervehtimään pelikavereitamme.
Ryhmäämme oli arvottu kahdeksi ensimmäiseksi päiväksi englantilainen Luke Joy sekä argentiinalainen Seba Saavedra, joka oli ryhmämme ainoa ilman caddieta starttaava pelaaja. Esittelyjen ja kättelyiden jälkeen pikainen silmäys paikallissääntöihin, joista puolet olisi voinut jättää mainitsematta, sillä ne olisi tiennyt, jos osaa golfin määritelmät ja säännöt.
Oliverille oli arvottu ensimmäinen lyöntivuoro ja hieno draivi väylän vasempaan reunaan antoi mukavan alun päivälle. Rauta-5 jatkomailana oli ihan oikea, mutta jäi hieman oikealle eikä aivan osunut griiniin. Kohtuullinen chippi jätti metrin verran putattavaa, joka toki upposi ja päivän ensimmäinen väylä oli valmis.
Peli kulki tasapaksuna par-tulosten tekemisenä seuraavatkin kuusi reikää. Muutama kohtuullinen paikka birdien tekemiseen oli, mutta eipä vain osunut. Argentiinalaisella puolestaan osui. Hyvät pitkät putit upposivat toinen toisensa jälkeen ja pian Seba olikin jo kolme alle par’in. Tämä ei silti hetkauttanut Oliveria millään lailla, sillä hyviä birdiereikiä oli vielä paljon tulossa.
Yksi hyvä birdiereikä on väylä seitsemäntoista. Lyhyt par-4, jossa vettä molemmilla puolilla ja mahdollisuus yrittää viheriölle jo ensimmäisellä lyönnillä. Päätimme jättää riskin ottamisen muille ja avausmailana käteen rauta-3. Kaiken piti olla selvää. Molemmilla harjoituskierroksilla pallo oli päätynyt hyvään paikkaan väylän oikeaan reunaan semiroughiin samalla mailalla lyötynä. Mutta nyt ei. Pallo lähti kaartamaan vasemmalle ja yhdellä loikalla se sukelsi vasemman puoleiseen vesiesteeseen.
”Mulla ei oikein ollut ajatusta tuohon lyöntiin. En halunnut olla samassa paikassa kuin kahtena aiempana päivänä.”, kommentoi Oliver lyöntiä. ”Ja laitoit sitten hookin tuonne lampeen vasemmalle.”, ajattelin itsekseni, mutta ääneen yritin sanoa vain jotain pelaajaa lohduttavaa. Vesiestedroppi, wedge ja kaksi puttia tuottivat päivän ensimmäisen bogeyn.
Väylälle 18 suunniteltiin vahvasti äskeisen väylän korjaavaa birdietä. Ja eihän se mikään kovin suuri taikatemppu olisi tuolla par-5 reiällä, jos vain avauksen laittaa väylälle. Avaus suuntautui tällä kertaa oikealle oliivipuiden alle ja sieltähän se pallo löytyikin. Ihme ja kumma, mutta puun alla oli hyvin tilaa svingata ja niinpä rauta-kuutosella aiottiin laittaa pallo vain väyläbunkkereiden yli väylälle hyvää wedge-lähestymistä varten. Mutta. mutta kuinkas kävikään. Rautalyönti kiersi jälleen vasemmalle reilusti yli väylän päätyen lähes kuolleen oliivipuun taakse paljaalle maalle.
Mailan heiluttamiseen oli edelleen hyvin tilaa, mutta haaste oli tuo oliivipuu, jonka ali eikä ympäri päässyt lyömään. Siispä piti yrittää siitä yli. Matkaa griinin eteen oli 98 metriä ja lipulle 118 metriä. Oliver valitsi pitching wedgen ja kaiken piti olla kunnossa, mutta eipä vaan ollut. Pallo ei noussut kylkiosumalla tarpeeksi, vaan osui oksiin ja hieman aikaa puussa kolisten tipahti puun taakse niin, ettei suoraa lyöntiä lipulle enää ollut.
Samalla mailalla lyöty seuraava matala lyönti puita kiertäen ja oksia alittaen jäi lyhyeksi griinibunkkerista pitkään heinään, mutta ruohon pinnalle. Mailan vaihto luottowedgeen, 58 asteiseen, ja siitä lyönti tai pikemminkin ”söpsö” kuusi metriä eteenpäin bunkkeriin. ”M-i-t-ä t-ä-ä-l-l-ä t-a-p-a-h-t-u-u-!-?”, pyöri mielessäni, kun sain lasketuksi, että viidellä lyönnillä oli päästy griinibunkkeriin. Pelaaja itse ilmoitti haluavansa hypätä pää edellä hiekkaesteeseen pallon perään, joskaan ei onneksi sitä tehnyt. Samalla mailalla jatkaen hiekkaestelyöntikään ei ollut aivan normaalia Oliveria ja viisi metriä jäi putattavaa. Putti ei tietenkään sekään aivan pudonnut ja kilpailun kannalta kaamea triplabogi oli valmis.
”Nyt on saatava juna pian takaisin raiteilleen”, tuumin kävellessämme ykköstiitä kohti. Onneksi jouduimme hieman odottelemaan, joten ehdimme hieman jutella niitä näitä ja ehdin hieman syöttääkin pelaajaa. Tiiauspaikalta poimittu puoliraaka jäinen banaani ei oikein maistunut, mutta sai ainakin osittain ajatukset pois edellisestä väylästä. Hyvä draivi melkein griinibunkkeriin asti antoi erinomaisen mahdollisuuden birdien tekemiseen tällä lyhyellä par-nelosella. Ja kahden hyvän lyönnin jälkeen tuloskorttiin saatiinkin kirjata päivän ensimmäinen birdie.
Kakkosväylä lyötiin viheriölle kahdella lyönnillä ja kahdella putilla tälle par-5 väylälle syntyi heti perään toinen birdie. Ja vaikka kohtuullisen hyvät neli-viisimetriset birdiemahdollisuudet eivät tuottaneet seuraavilla kahdella väylällä tulosta, juna oli saatu raiteilleen.
Viitosväylän myötätuulen voimakkuus yllätti meidät molemmat. Täydellinen pitching wedge-lyönti lensi liian kauas ja tippui alas takaforelle, josta se pomppasi melko pitkälle viheriön taakse. Pitkästä heinästä chippi alamäkeen ei ole golfin helpoimpia lyöntejä ja niinpä pallo vain valui kuutisen metriä pitkäksi. Kaksi puttia tuotti päivän toisen bogeyn.
Tämän virheen Oliver pystyi korjaamaan birdiellä heti seuraavalla reiällä lyömällä kolme hyvää lyöntiä. Loput kolme reikää tarjosivat myös birdie-paikkoja, mutta vain viimeisen reiän birdie näki päivänvalon. Siihen oli hyvä lopettaa, vaikka missään nimessä peliesitykseen emme olleet tyytyväisiä. Yksi katastrofireikä tuli kesken kierroksen droppaamaan meidän tunnelmaa.
Pari ryhmää on vielä palauttamatta tuloskorttinsa. Oliverin sijoitus on tässä vaiheessa yhdentekevää, sillä katkoa ei ole kahden kierroksen jälkeen. Kahdenkymmenen sakkiin ja jatkoon ollaan tällä hetkellä menossa tuloksella neljä alle par’in. Siihen on ensimmäisen päivän seikkailujen jälkeen matkaa viisi lyöntiä, mutta aikaa on vielä kolme kierrosta. Nyt katsotaan, mistä aineksista nuori mies on tehty.
Todellinen helmi. Miksi ei ole ennen saatu ?
Paskat siitä; Oliver menee jatkoon heittämällä !