Tilastospesialistin laatiman statistiikan mukaan upotusten todennäköisyys on selvästi pienempi ilta- kuin aamukierroksilla.
Lyöntien seurantajärjestelmän Arccos Golfin tilastoasiantuntija Lou Stagnerin havaintojen mukaan vuorokauden ajankohdalla on merkittävä vaikutus puttipeliin. Hän näkee, että mitä pidemmälle päivä ehtii, sitä heikommin puttaaminen tuloksellisesti sujuu.
Stagner koosti taulukon, jossa on kartoitettu PGA Tourin pelaajien eri etäisyyksiltä upottamia putteja kellonajan perusteella vuosina 2004–2021. Datasta on tulkittavissa, että viheriöiden ”trafiikki” ja ruohonkasvu tekevät puttipelistä vaikeampaa illalla kuin aamulla aikaisin pelatuilla kierroksilla.
Ammattilaiset upottivat putteja 8–8,5 jalan (noin 2,5 metriä) etäisyydeltä 50,6 prosentin todennäköisyydellä kello 9 saakka. Jos pelaaminen ajoittui kello 17 jälkeiseen aikaan, onnistumisprosentti putosi 47,6:een.
Erot ilmenevät myös lyhyemmillä etäisyyksillä. PGA Tourin pelaajat upottivat putteja 4–4,5 jalan (hieman toista metriä) etäisyydeltä aamuyhdeksään asti 86,2 prosentin todennäköisyydellä, mutta kello 17 jälkeen upotusprosentti oli enää 83,1.
Molemmilla edellä mainituilla etäisyyksillä onnistumisen todennäköisyys on siis illalla kolme prosenttiyksikköä pienempi. Kun huippugolfissa marginaalit ovat tunnetusti hyvin pienet, saattaa starttiajalla siten olla olennainen vaikutus esimerkiksi siihen, kummalle puolelle karsintarajaa pelaaja päätyy.
Stagnerin 17 vuoden tarkastelujakso perustunee nimenomaan PGA Tourin kisojen kahteen ensimmäiseen kierrokseen, joilla lähdöt käynnistyvät yleensä kello 7 ja viimeiset ryhmät lähtevät kentälle kello 14.30 tuntumassa.
Putting make rates by time of day.
(2004 to 2021 – tour players)Foot traffic and grass growth throughout the day makes it tougher to putt. pic.twitter.com/rJZ5tJVwJA
— Lou Stagner (Golf Stat Pro) (@LouStagner) November 30, 2022
Muutokset viheriön pinnalla tekevät upottamisesta odotetusti vaikeampaa, mitä pidempi putti on edessä. Alle metrisissä puteissa kellonajalla ei sen sijaan näytä olevan mainittavaa vaikutusta upotusten todennäköisyyteen.
Maailmanlistan kahdeksikko Justin Thomas otti Twitterissä kera nauravan hymiön leikkisästi kantaa Lou Stagnerin taulukkoon todeten sen tarjoavan pelaajille pätevän tekosyyn, kun puttipeli ei ole myöhäisellä kierroksella sujunut.
Stagnerin tekemät havainnot eivät sinänsä yllätä, lähinnä vahvistavat totutun käsityksen. Tämän tästä kuulee huippupelaajien harmittelleen ”iltapäivän pomppuisia viheriöitä”, ja sama ilmiö on havaittavissa perusgolfissa millä tahansa vilkkaalla kentällä.
Toisaalta viheriöiden kasvanut ruoho voi vastaleikattuihin pintoihin nähden olla harrastajan pelastus, etenkin jos on tottunut puttaamaan hieman helpommin hallittavilla hitaimmilla griineillä.
Jaahas, onkohan huomioitu miten greenit muuttuvat päivän aikana ja sen vaikutus kun nämä omahyväiset suuret ”tähdet” eivät ymmärrä astua korkeintaan jalan päähän reiästä. Monta kertaa niin lähelle astutaan, että kengän kärki on melkein reiän päällä. Kun astutaan jalan verran reiästä, niin alue kasvaa huomattavasti ja reiän ympärille ei muodostu kraateria. On suorastaan sikamaista olla huomioimatta tätä. Kraateri, vaikka on hyvin matala, vaikuttaa pallon kulkuun ja aiheuttaa helposti linjan muutoksen, mitä on mhdoton ennakoida, ja tulee missi. Liian lähelle astumisesta pitää antaa rangaistus ===> tarvitaan sääntömuutos tai paikallissääntö.