(Kolumni on alunperin julkaistu Golf Digestin numerossa 1/2007). Hätäisimmät polttavat hitaalla kierroksella hihansa. Viisaammat ja kokeneemmat ottavat iisimmin. Vitsien ei tarvitse olla vähissä viiden tunnin rundillakaan. Silloinhan niitä on aikaa kertoa ja kuunnella. Italialaiset nauttivat slow foodista. Yritetään me nauttia slow golfista. 
Tiipaikalla odotellessa kuulee usein hurjia juttuja hurjista draiveista. Joka ikisellä Suomen golfkentällä on par-nelosia, jotka joku on lyönyt takatiiltä yhdellä päälle. Hyvin usein näiden draivijuttujen sankari on Mika Piltz. Kaikkein kaameimman draivinsa Piltz on lyönyt Laukaassa vitosväylällä, joka on 476 metrinen par-vitonen. Metsän yli yhdellä päälle. Albatrossi-putti meni kuulemma ohi, mutta eagle sentään upposi. Juttu saattaa olla tottakin, sillä 15 vuotta sitten puut tiipaikan vieressä olivat aika paljon lyhyempiä kuin nykyään. Enää oikominen metsän yli ei onnistuisi. *********************************************** Paras Piltzistä kuulemani juttu liittyy kuitenkin harjoitussvingiin. Ensimmäisessä Euroopan Tourin kilpailussaan Mika pelasi samassa ryhmässä Frank Nobilon kanssa. Nobilo oli siihen aikaan tourin ykkösmiehiä ja viimeisen päälle tyylikäs pukeutuja. Odoteltiin ykköstiin avauksia ja hieman hermostunut suomaisnuorukainen lämmitteli svingailemalla rivakasti rautakakkostaan ilmassa. Valitettavasti Mikalle tuli duffi ja valtava mutadivotti lensi suoraan valkoisiin pelihousuihin sonnustautuneen Nobilon munille! Mitä teki Mika? No esitti tietysti kohteliaan anteeksipyynnön: ”Sorry, Frank”. *********************************************** Katinkulta kuuluu Suomen ruuhkaisimpiin kenttiin ja siellä ehtii kierroksen aikana jutella ummet ja lammet pelikavereiden kanssa. Muutama vuosi sitten peliryhmämme meni kuitenkin täysin mykäksi, kun nuori tyttö hurautti myyntiautollaan keskelle griiniä ja kysyi iloisesti, että ”saisiko olla kahvia tai muuta hyvää”. Kun vihdoin saimme suumme auki, tyttö kertoi olevansa kesätöissä ensimmäistä päivää eikä kukaan ollut edes vihjaissut, että griineille ei kannattaisi golfautolla ajaa. *********************************************** Kerran olen pelannut kaverin kanssa, joka ei koko kierroksen aikana puhunut sanaakaan. Ainoastaan manasi ja mutisi itsekseen, kun pelasi huonosti. Kierroksen jälkeen sentään lausui: ”meni huonosti, kun oli liian kireä hanska, perkele.” ***********************************************
Yhden pelikaverini suu käy koko ajan golfkentällä. Joskus juttuja jaksaa kuunnella, mutta joskus liika on liikaa. Kerran tämä höpöttäjäkin meni hiljaiseksi. Sattui nimittäin niin, että hän ryhtyi vetämään avausten jälkeen epähuomiossa väärää kärryä. Pelikaverit huomasivat erehdyksen, mutta kohteliaina miehinä eivät keskeyttäneet puhetulvaa. Kärryn oikean omistajan pokka meinasi pettää palloille käveltäessä, mutta onneksi ei pettänyt. Höpöttäjän ilme oli ikimuistoinen, kun vieressä kävellyt kiitti avusta ja näytti reilun kahdensadan metrin päähän tiipaikalle, että sinun bägisi jäi muuten tuonne. *********************************************** Useimmat naiset osaavat nauttia slow golfista täysin rinnoin. Ainakin jos pelaavat keskenään. Vaimoni osallistui hiljattain Kulloossa johonkin naisten kisaan. Pelikaveri oli kuulemma sanonut jo ykköstiillä, että ruvetaan puhumaan nyt heti, kun käytettävissä on vain viisi tuntia. *********************************************** Miesten kilpailuissa ei muuten sitten höpötetä turhia. Etenkään kun pelataan scratch-kisaa valkoisilta. Mid-kisoissa yksi höpöttäjä löi bunkkeriin, mutta vaikeni heti, kun pelikaveri tiuskasi hänelle, että ”suu kiinni ja lapa auki!” Kari ”Hude” Huttunen