Golfpisteen keskustelupalstalle tuli loppuvuodesta 2007 tervehdys Italiasta jossa Aureliano niminen mies kertoi halustaan järjestää keskustelupalstojen jäsenille oman kansainvälisen kisan. Keskustelu lähti pisteen sivuilla nopeasti vellomaan, ja jo vuodenvaihteessa oli selvää, että Suomestakin lähtee ”maajoukkue” Italiaan, Milanon pohjoispuolella Golf dei Laghi-kentällä pidettävään kisaan. Italian lisäksi pelaajia on mukana Hollannista, Espanjasta, Saksasta, Suomesta sekä Skotlannista. Golfpistettä edustavan joukkueen muodostavat Pickalan jäsenet Antti Lohikoski, Pekka Onnela ja Tero Hanhinen, sekä Golf Talman Sanna Tahvanainen. Kisassa on scratch-sarjan lisäksi kolme tasoituksellista sarjaa sekä pääkisana joukkueiden välinen taisto. Kultakin reiältä otetaan kolmen päivän aikana kolme parasta tulosta. – Tämä on varmasti monenlaista kokemusta antava matka. Pelaajat hajautetaan kisan aikana eri ryhmiin, joten varmasti saamme mukavia uusia tuttavuuksia, kertoi Antti Lohikoski ennakkotunnelmista. Pelaajat maksoivat matkansa pääsääntöisesti itse, Golfpiste järjesti vuokra-auton, Rukka lahjoitti peliasut. – Jarjestelyt ovat olleet erinomaiset ja vastaanotto hyvin ystävällinen. Kävimme tänään nuotittamassa kisakentän. Kenttä on kärsinyt kovasti alkukesän sateista, etenkin viheriöt ovat osittain hyvin huonossa kunnossa. Päivän kokemusten perusteella ulkonäostään huolimatta ne ovat kuitenkin varsin nopeat ja ”reilut”. Kenttä on kyllä todella kaunis ja maisemat hetkittäin alpeille huimat. – Väylat ovat varsin kapeita ja puut isoja, joten täällä edetään tiiltä pääosin raudoilla ja väyläpuilla, kertoi kentästä ja kisataktiikasta Pekka Onnela torstaina. Seuraavassa vielä kokonaisuutena Pekka Hanhisen laatima matkaraportti: 1. päivä keskiviikko Lähtöpäivän aamuna joukkeellamme oli herätys viiden aikoihin. Kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentällä puoli kahdeksan aikoihin, josta hiukan vielä uninen retkueemme suuntasi sinisillä siivillä kohti Italiaa ja Milanoa. Suomea edustamaan lähtivät singelitasoituksella Tero Tetsa Hanhinen ja Pekka Paksupekka Onnela. Hiukan enemmän lyöntejä hukattavaksi oli Sanna Minja Tahvanaisella ja Antti Stix Lohikoskella. Hotellilla Ispran kylässä Milanosta hiukan pohjoiseen olimme puolen päivän aikaan. Olimme etukäteen varanneet Golf Varesista tiiajan kello kahdeksi, jonne ehdimmekin mainiosti. Tarkoitus oli säästää jalkoja kisoja varten ja kiertää vuoren rinteeseen rakennettu kenttä autoilla. Autolla ajo oli kuitenkin sallittu vain kärrypolkuja pitkin, ja tuntien ryhmämme avauslyöntien tarkkuuden katsoimme pääsevämme helpommalla kiertämällä kentän kävellen. Varesin kenttä oli todella upea, joskin matkustamisesta uupuneille pelureille melko mäkinen. Kiivettyämme 18. väylän griinille ja upotettuamme viimeiset putit katsoimme todellakin ansainneemme virkistävän juoman klubin terassilla. Virvokkeiden lisäksi nautimme terassilla myös erinomaisen illallisen. Yhteen ääneen kiittelimme Rukan erinomaisia pelipaitoja, jotka eivät kostean helteisestä säästä huolimatta tuntuneet hiostavilta. Illallisen jälkeen kävimme pyörähtämässä Golf dei Laghin portilla, ettei sitä tarvitsisi seuraavana aamuna enää etsiä. Navigaattori tosin löysi perille heti ensi yrittämällä. Illan pimetessä seuraava ohjelmanumero oli painaa pää tyynyyn. 2. päivä torstai harjoituskierros Golf dei Laghissa Keskiviikkoiltana päätimme olla hoitamassa ilmoittatumisrutiinit kisaan hyvissä ajoin. Ilmoittautuminen alkoi 9:30 aamulla, joten olimme klubilla kello yhdeksältä viralliseen peliasuun sonnustautuneena. Sanomattakin lienee selvää että ilmoittautumispistettä vasta rakennettin. Vastaanotto oli erittäin lämmin, ja kisaemäntien lisäksi tutustuimme heti myös koko touhun alulle laittaneeseen Aurelianoon ja loppuun Nextgolfin ydinjoukosta. Kartoituskierrokselle onnistuimme aikaisen ilmoittautumisen johdosta saamaan autot, joten jalat säästyivät tosi koitoksiin. Lasermittari oli kovassa käytössä tehdessämme omaa stroke saveria. Kierroksen jälkeen söimme klubilla myöhäisen lounaan ja päätimme lähteä pistäytymään Sveitsissä ajellen pitkin Lago Maggioren rantaa. Pahaksi onneksemme tyly rajavirkailija pysäytti automme rajalle, eikä suostunut päästämään meitä maahan ilman passeja. Pidimme moista toimintaa melko ahdasmielesenä ja jätimmekin Sveitsin pärjäämään ilman turistieurojamme. Toivottavasti selviävät. Illallista söimme hotellimme lähellä olevassa Delfino Blu ravintolassa. Mahat pullottaen suuntasimme unten maille. 3. päivä perjantai 1. kisapäivä Ensimmäisen kisapäivän lähtöajat oli arvottu Suomen joukkueelle varsin suotuisasti. Porukastamme ensimmäisenä kisaan lähti Tetsa, jolla oli ilo pelata samassa ryhmässä kisojen isän Aurelianon kanssa. Auri suhtautui peliin selvästi suurella tunteella, sillä kädet kävivät ja suu vaahtosi, kun pallo ei aina maestroa totellutkaan. Tetsan tiiatessa klo 9:18 Suomen joukkuen hauskuutti ykköstiillä patsastellutta yleisöä varsin kovaäänisellä get in da hole! huudolla heti pallon irrottua tiistä. Hetki Tetsan jälkeen lähtivät Paksupekka ja Stix. Muiden lyödessä tälle pitkähkölle par viitoselle draivit, Paksis noudatteli vähän erilaista pelitaktiikkaa ja saatteli kahdella mainiolla puu viitosella pallonsa pienen pitchin päähän griinistä. Minjakin saatiin kentälle vähän puoli yhdentoista jälkeen ja näin oli koko Suomen joukkue tulessa. Kierroksen aikana näimme silloin tällöin toisiamme ohimennen ja käsimerkein annettujen viestien perusteella kävi ilmi että kukaan ei varsinaisesti ollut liekeissä. Stix sentään koki erääntyyppisen valaistumisen hetken lyötyään yhdeksännellä väylällä pallonsa hookilla metsään, joka synkkyydessään veti vertoja Grimmin veljesten luotaantyöntäville maisemakuvauksille. Aikansa palloaan etsittyään Stix huomasi tiheän lehvistön läpi tulevan kirkkaan valonsäteen, joka muodosti maahan puolen neliömetrin kokoisen upeasti valaistun alueen. Kuinka ollakaan, Stixin pallo makoili keskellä tätä valopistettä pimeyden keskellä kuin huutaen:”Löydä minut!”. Näistä lähes raamatullisista asetelmistakaan ei parin teko valitettavasti onnistunut. Kierroksen jälkeen lounastimme klubin terassilla ja kävimme pomppuja läpi. Pisteitä oli herunut vaatimattoman oloisesti Minjan ollessa päivän paras Suomalainen 25 pisteellä. Tasoituksellisessa sarjassa joukkueemme sijoitus oli häntäpään joukossa ja scrach sarjassa puolevälin paikkeilla. Lounaan jälkeen poikkesimme hotellilla siistiytymässä ja illaksi palattiin klubille LD-kisaan ja illalliselle. LD-kisassa Tetsa sitten näytti muille miten Suomipoika lyö palloa. Koko Italian reissun ensimmäinen todella onnistunut draivi vei pallon yli 280 metrin ja tuo LD-tittelin Suomeen. Kaksoisvoitto Suomeen ei ollut kaukana, sillä Minja löi naisten sarjassa parikymmentä metriä voittajaa pitemmälle. Valitettavasti pallo vaan ei aivan osunut väylälle. Jonkinasteiseksi legendaksi muodostui Tetsan avaus 15- väylällä, joka pelataan ylhäältä alas niin että vasemmalle kääntyvän dog-legin voi hyvällä lyönnillä oikoa vasemmalla olevan metsän yli. Tetsa avasi tämän väylän draw muotoisella lähes stratosfääriä hipovalla puu-3 -lyönnillä, joka päätyi väylän oikeasta reunasta hiukan puhki griinin kanttiin. Perjantai-iltaan mennessä Tetsan ryhmässä pelannut Aureliano oli jo ehtinyt tästä lyönnistä julistaa sanaa ja illalliseen mennessä siitä puhuivat jo kaikki. 1. päivän toiseksi suurin uutinen oli kisan isännän Aurelianon hylkäys. Paikalliset olivat alkaneet pitämään chippiklinikkaa klubin terassin vieressä olevalla 9. viheriöllä, eikä Finnair Mastersistakin tutulla tuomarilla Simeonella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hylätä ko. pelaajat kisakentällä harjoittelusta. 4. päivä lauantai 2. kisapäivä Toinen kisapäivä käytiin suurinpiirtein ensimmäisen kaltaisena. Peliryhmät pysyivät samoina, ainostaan hylättyjen pelaajien tilalle nostetiin myöhäisemmistä lähdöistä uusia tilalle. Suomalaisten pelissä oli pientä paranemista havaittavissa, nyt paras pääsi jo kolmen kymmenen pisteen tuntumaan. Sijoituksiin tuolla ei juuri ollut vaikutusta, eli edelleen olimme tasoitusteksellisessa sarjassa häntäpäässä, mutta scrach sarjassa sentään kolmannella sijalla ja paras ulkomaalainen joukkue. Kisakierroksen jälkeen taas lounas terassilla ja hotellille suihkuun ja vaatteiden vaihtoon. Illalla nautimme erinomaisen illallisen klubilla ja tunnelma olikin jo huomattavasti ensimmäistä päivää rennompi. Hotelilla osa porukasta äityi pelaamaan pokeria ja maistelemaan paikallisia punaviinejä. 5. päivä sunnuntai 3. kisapäivä Edellisenä iltana järjestäjät olivat laittaneet kisaajat uusiin ryhmiin niin että parhaat lähtivät taoituskategorioittain viimeisinä. Aamulla lähtivät isolla händärillä pelaavat, sitten keskiryhmä ja lopuksi pienemmillä tasoituksilla pelaavat. Suomalaislle tämä tarkoitti sitä, että Sanna lähti kierrokselleen heti aamusta, meidän muiden jäädessä vielä hotelille lepäilemään. Suomipojat lähtivät sitten finaalikierrokselle kahdessa peräkkäisessä ryhmässä niin että Paksis ja Stix olivat ’tuulenhalkojina’ ja Tetsa tuli heti seuraavassa ryhmässä perässä. Tarkoitus oli laittaa iso vaihde silmään ja varmistaa scratch -sarjan kolmas sija, mutta peli ei kulkenutkaan joukkueen kaikilta jäseniltä kovin kummoisesti. Tästä oivana esimerkkinä käy tapahtumat 11. tiillä, jossa kentän ruuhkautumisen takia seisoskelimme odottamassa että Paksiksen ja Stixin ryhmä pääsisi avaamaan. Aikanaan tilaa tuli, ja taas oli naurussa pitelemistä, kun Paksiksen ryhmästä neljä raavasta urosta lyö ulos ja yhtä monta kertaa kuullaan FORE RIGHT!-huuto. Mutta ei pelkkää epäonnistumista! Minja esitteli lähipelitaitojaan 18. griinin edessä, jossa Grand Canyonia muistuttavan rotkon pohjalla virtaa puro. Minjan pallo makoili puoliksi veteen uponneena tuossa esteessä, ja pelikavereiden varoittelusta huolimatta hän päätti lyödä palloa niin kuin se makaa. Paikallisen roiskevesikuuron päätteeksi pallo lepäili reilun vaaksan päässä kupista, ja seuraavan lyönnin jälkeen Minjan viimeinen kisakierros päätöksessä. Paksupekka kunnostautui myös 6 tunnin raskaan hellekierroksen päätteeksi viimeisillä väylillä, pelaten vaikeat kolme viimeistä reikää hienosti pariin. Tetsakin sai vihdoin viimeisenä päivinä kaipaamiaan väyläosumia, valitettavasti vaan osumat tulivat lähes poikkeuksetta naapuriväylille, joilta tuloksen teko tuuhean puuston vuoksi osoittautui melko vaikeaksi. Kierroksen jälkeen totesimme olevamme kaksi pistettä scratch-sarjan kolmosista jäljessä. Hiukan harmitti. Mutta pientä lohtua toi kuitenkin se, että edellämme olleet joukkueet olivat kaikki paikallisia ja käytännössä kaikki myös Golf dei Laghi -klubin jäseniä. Olimme siis paras ulkomainen joukkue scratch -sarjassa. Jotain se on sekin… Viimeisten ryhmien saavuttua laskettin lyönnit ja pisteet yhteen. Joku voitti ja joku toinen tuli viimeiseksi. Tetsa kävi pokkaamassa hopeoidun draiverin nupin kaiverruksilla pisimmästä draivista. Lavassa oli irroitettava kansi ja Stixin mukaan siinä olisi auvoista säilyttää ehkäisyvälineitä yöpöydällä. Ennen palkintojenjakoa lahjoitimme Aurelianolle Rukan lahjoittaman paidan ja visiirin sekä golfpisteen mailapyyhkeen. Tämä ele herkisti tunnelman melko kosteaksi ja ’Auri’ kiskaisikin paidan ja lipan päällensä välittömästi ja esiintyi tässä asussa koko palkintojen jaon ja loppuilllan ajan. Aurelianolle luovutettiin myös vain kerran lyöty LD-kisan voittopallo, josta löytyi Tetsan kisanumero 53. Nyt tunnelma oli viimeistään jo vetinen. Pitkän päivän ja illan jälkeen jätimme hyvästit pelikavereille ja suuntasimme pikaisen illallisen jälkeen takaisin hotellille nukkumaan. Jotkut taisivat vielä pelata hiukan pokeria. Ja mahdollisesti juoda tilkan – pari paikallista punaviiniä. 6. päivä maanantai – lähtöpäivä Viimeiselle päivälle oli varattu vielä lähtö Jack Nicklauksen suunnittelemalta Le Robinien -kentältä. Ajattelimme että olemukseltaan avoin turistikenttä olisi mukavaa vaihtelua puiden väistelylle. Valitettavasti kentän takaysi oli huoltotöiden vuoksi suljettu, siispä pelasimme etuysin kahteen kertaan. Kävely bägi selässä ei enää kovin paljon kiinnostanut, joten otimme autot alle. Kertaalleen etuysin kierrettyämme pantiin pieni veto päälle ja toinen ysi pelattiin paikallisten suosimalla pelitavalla, eli reikäpeliä tasoituksin laskien peliparien tulokset yhteen. Näin pareilla ei ole oikein varaa ottaa samanlaisia riskejä kuin esim. best ball -pelimuodossa. Pelipareiksi sovittiin singelit vs. händärikasat. Kisa oli tiukka ja se päättyi tasan, joten hyvillä mielin pakkasimme tavarat autoon ja suuntasimme lentokentälle. Kotona olimme puolen yön jälkeen. Yleisfiiliksiä kisasta Kisajärjestelyt olivat esimerkilliset, poislukien ehkä tulospalvelu. Kisaemännät jaksoivat hymyillä ja kannustaa aamusta iltamyöhään ja se varmasti edesauttoi leppoisan kisatunnelman aikaansaannissa. Valitettavasti kisakenttä ei ollut aivan tilaisuuden arvoon sopivassa kunnossa. Sateinen kevät oli tehnyt kentästä pehmeän ja griinit olivat paikoin todella huonossa kunnossa. Pientä nurinaa aiheutti myös Italialaisten kotikenttäetu ja heidän käyttämät tasoitukset. Tuloksissa oli mielestämme kohtuuttoman paljon neljääkymmentä pistettä lähenteleviä kierroksia, ja joissain tapauksessa vielä samalla henkilöllä peräkkäisillä kierroksilla. No, nuo asiat jäivät kyllä tärkeydessä aivan taka-alalle, sillä päällimmäisenä mieleen jäi pelikavereiden kiittelyt siitä että Suomesta asti viitsimme lähteä matkaan, mielettömän upea henki joukkueen sisällä ja polttava halu kokea kaikki edellä kirjoitettu uudestaan ensi kesänä.
Tero Hanhinen voitti pituuslyö,ntikisan Italiassa
2. pv,lauantai ”Toinen kisapäivä alkoi pienessä vesisateessa, mutta mielet olivat aurinkoisia. Tetsan avauspäivän yltiöpäinen puu-3 avaus 378 metrisellä dogleg reiällä griininkanttiin oli noussut illan ja yön aikana jo legendaksi. Päivä sujui samoissa asetelmissa kuin ensimmäinen, tarkkailijan rooli istuu meille kuin nenä päähän vaikkakaan emme tiedä joukkuetuloksia vielä. Ohjelmassa tänään vielä lauantaina yhteinen gaalaillallinen, jossa halutessaan voi etsiä kadonnutta svingiään lasin pohjalta. Finaalipäivään lähdemme rennon latautuneina. Terv. kirjeenvaihtajamme Isprasta, Sanna Tahvanainen. 1.pv, perjantai Ei päivää ilman voittoa! Italiassa pelataan kolmekierroksista tasoituskisaa, avauspäivän iltana kisattiin pisimmästä drivesta. Ykkönen oli Tero Hanhinen kunnioitettavalla tuloksella 281 metriä. Seuraavassa Tetsan raportti perjantailta: Ensimmäinen kisakierros pelattiin hikisissä tunnelmissa lämpötilan lähennellessä kolmeakymmentä astetta. Ensimmäisenä suomalaisista kierrokselle lähti Tero, jonka avausta siivitti muun joukkueen ’get in da hole!’ -huuto. Joistain ennakkotiedoista poiketen joukkuekisan päivän tulokseen otetaan joukkueen kolme parasta pb-tulosta. Monille suomalaisille sydäntä lähellä oleva asia on pelinopeus. Täällä etelässä asiaan suhtaudutaan vallitsevaan lämpötilaan sopivalla tavalla, eli turhia jännitämättä. Kisakierroksen kesto oli noin viisi ja puoli tuntia. Joukkueemme kisataktiikka noudattelee pitkälti suomen pitkien- ja keskipitkien matkojen juoksustrategiaa. Niinpä olemme tällä hetkellä ensimmäisen kierroksen jälkeen loistavissa tarkkailuasemissa. Terveisin, Tetsa