Keväällä green cardin suorittanut Hämeenlinnan Pallokerhon SM-liigajoukkueen laitahyökkääjä Joona Karevaara syttyi kortin saatuaan golfiin todenteolla. Laji oli ollut nuoren miehen mielessä jo muutaman vuoden ajan, mutta tänä vuonna aika kävi kypsäksi. ”Kun moni kaveri kertoi, kuinka kivasta lajista on kysymys, niin pakkohan sitä oli kokeilla”, Karevaara kertoo. Tarina on tuttu. Asia on ensin mielessä tietyn aikaa, sitten joku kaveri houkuttelee ja vie driving rangelle. Muutama hyvä osuma rautaseiskalla ja siinä se on. Taas yksi koukkuun jäänyt. ”Parina kesäni pitkään pelanneet kaverit opastivat minulle svingin ja lähipelin systeemit, mutta sitten siihen tuli inttiä ja muuta.” Tänä keväänä se oli sitten menoa. Joonan kaveri ei halunnut pitkittää asiaa enää, vaan soitti Aulangon prolle varatakseen hänelle ajan green cardin suoritukseen. Kyseessä oli varaajan mukaan kuulemma hyvä pallonlyöjä, läpihuutojuttu. Prolta hyvät vinkit ”Ei pro siinä minua helpolla päästänyt, enhän ollut käynyt kurssiakaan. Aluksi vähän jännitti, mutta kun pelin lomassa juteltiin niitä ja näitä, niin pystyin lopulta aika rentoon peliin”, Joona muistelee korttikoettaan. ”Sain samalla lyöntivinkkejä, joita olen tässä pitkin kesää ja syksyä hyödyntänyt. Vaikea tätä olisi ihan kunnolla ilman valmentajaa oppiakaan.” Kotimaisessa SM-liigassa on tällä hetkellä niin sanotusti täysi hööki päällä. 21-vuotias Karevaara päätti taistella itselleen pelipaikan joukkueen vakiokokoonpanoon täksi syksyksi ja onnistui. ”Voisiko siitä kiittää osittain golfiakin?”, hän kysyy. Varmasti. Tasapainottava ja rauhallinen peli sopii hyvin hikisen peruskuntokauden mausteeksi. Ja samalla tavalla kiivaat lätkämatsit unohtuvat väylille kuin mitkä tahansa arkiset työväännöt. Golf edistää kiekkotaitoja ”Luulen, että olen tämän ensimmäisen golfkauteni aikana kasvanut ihmisenä ja jääkiekkoilijana. Golf näyttää kehittävän ajattelua ja ratkaisunkykytaitoja. Olen myös jaksanut harjoitella kovaa, kun on ollut tarjolla rauhallista ja harkintaa vaativaa golfia vastapainoksi”, tasoituksella 33.5 pelaava Joona päättelee. Karevaaran ystäväpiirissä on paljon sellaisia golfin harrastajia, jotka eivät ole ammattikiekkoilijoita. Onneksi, sillä hän tietää, että lokakuussa on vaikeaa saada joukkuetovereita tiille. Mies itse aikoo kuitenkin pelata syksyllä niin kauan kuin kelejä riittää. ”Meillä on treenit yleensä aamupäivällä, joten sen jälkeen ehtii hienosti kentälle. Pelipäivinä ei ehdi mennä golfkentälle, vaikka joskus silloinkin mieli tekisi Marko Kuivasaari