Viime vuonna, samalla kentällä, pelatussa Scottish Openissa kolme suomalaista ylsi jatkokierroksille, Kalle Samooja peräti kympin sakkiin.
Ensi viikolla pelataan The Open, kauden viimeinen miesten major ja ainoa Euroopan maaperällä ratkottava suurkisa. Tällä viikolla kisattava Scottish Open on tuttuun tapaan monille pelaajille kenraaliharjoitus tulevaan.
Kisan kiinnostavuutta ja painoarvoa kasvattaa sekin, että se kuuluu Rolex Seriesiin – pöydällä on siis kahdeksan miljoonaa euroa palkintorahaa.
Ja siksi taso on kivenkova. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Maailmanlistan viiden kärjestä Skotlannin kiertää vain Dustin Johnson. Listaykkönen Jon Rahm, kolmonnen Justin Thomas, nelonen Collin Morikawa ja viitonen Xander Schauffele pitävät osaltaan huolen siitä, että helpolla ei irtoa yksikään sijoitus.
Lähtökohdat kisaan ovat suomalaisittain harmaat, sillä viime viikolla Irish Open päättyi koko Suomen ET-nelikolta kahteen kierrokseen. Toisaalta kaikki ovat osoittaneet pystyvänsä menestymään kovissakin kinkereissä, joten yhdestä heikosta viikosta ei ole mielekästä vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Ei ole tarvinnut kaivaa aurinkolaseja esiin. Vähän märkää on ollut.
Vuosi sitten Scottish Open oli suomalaisittain menestys. Vain Tapio Pulkkanen karsiutui jatkosta, hänkin vaivaisella lyönnillä, ja Kalle Samooja puski itsensä tasokkaassa koitoksessa peräti kymmenen parhaan joukkoon. Kärkikamppailu oli brittien heiniä, kuten niin usein linkseillä. Pisimmän korren vei Aaron Rai, joka on tänä vuonna ollut kaukana viime kauden loistostaan.
Tällä hetkellä kovavireisin Suomen nelikosta on Mikko Korhonen, jonka saldona neljästä viime kisasta on kaksi karsiutumista, mutta myös seitsemäs ja kolmas sija. Varsinaiseksi links-fanaatikoksi Korhonen ei kuitenkaan tunnustaudu. Onneksi The Renaissance Clubin kenttä ei puhdasverinen links ole.
Tom Doakin suunnittelema kenttä avattiin 2008. Vanhoista linkseistä poiketen väylien reunoilla on paikoitellen puita. Muilta osin kenttää voi pitää melko puhdasverisenä linksinä. Mittaa komeudella on 6670 metriä, joka on paljon par 71:lle. Pitkälle saa siis lyödä, joskin kovilla väylillä pallo pomppii kauas. Pituuttakin olennaisempaa on siis pitää pallo visusti väylällä.
Luvassa on siis periskottilainen golfkokemus, kun ainakin torstaille ja sunnuntaille luvassa on myös sadekuuroja. Tuuli ei nouse erityisen voimakkaaksi ennen viikonloppua, jolloin se tulee jo vaikuttamaan pelaamiseen. Lämpötilat pysyttelevät alle 20 asteen.
”Sanotaanko että vielä ei ole tarvinnut kaivaa aurinkolaseja esiin. Vähän märkää on ollut, kenttä on aika lailla sama kun ennenkin. Vähän linksin tyylinen, mutta ei pelaa niin kovana ja nopeana. Vähän se tuosta vielä kovettuu varmasti, jos ei sada pariin päivään”, Korhonen kertoi myöhään tiistaina.
Vaikka viime viikko päättyi pettymykseen, josta Korhonen soimi itseään kovasanaisesti, on pelihuumori tallella.
”Yleisöä on tulossa paikalle ja hyvä fieldi, joten eiköhän se tunnelma ala löytyä torstaina.”
Kalle Samoojan menestys on kuluvalla kaudella ollut kokonaisuudessaan vakaata, mutta kilpailuiden sisällä kierrosten välinen vaihtelu on ollut viimeisimmissä starteissa suurta. Viime viikolla Samooja kirjasi tulokset 68 ja 74. Edellisessä startissaan taas 65, 69 ja 77, 75. Kunhan tasaisuus löytyy, tulee tulostakin.
Tapio Pulkkanen pelasi vahva loppukevään, vain parissa viimestartissa meno on ollut takkuisempaa.
Sami Välimäen kohdalla ankeampi jakso on kestänyt neljän kisan verran. Edellinen jatkopaikka on toukokuun puolivälistä British Masterista. Sen jälkeen Välimäki on pelannut kahdeksan kierrosta kilpagolfia kierroskeskiarvolla 75 lyöntiä. Mutta mikäpä sen komeampi paikka kääntää kauden suunta kuin The Renaissance Club.
