Miesten joukkue on esittänyt kolmen vuoden aikana ennennäkemättömän hissiliikkeen, joka sisältää mestaruuden ja kaksi putoamista 2-divisioonaan.
Golfin EM-joukkuekilpailut sujuivat viime viikolla suomalaisittain odottamattoman vaisusti. Miesten ja poikien joukkueet putosivat sarjaporrasta alemmas ja tytöt jätettiin 18 joukkueen turnauksessa kolmanneksi viimeisiksi.
Kirkkaasti parhaiten oman osuutensa hoiti naisten joukkue, joka sijoittui Italian Sardiniassa käydyssä kilpailussa 11:nneksi. Naisetkin jäivät viime vuoden turnauksen loppusijoituksesta neljän pykälän päähän, joten merkittävästä onnistumisesta ei voida tässäkään tapauksessa puhua.
Kisojen ja varsinkin isompien sellaisten jälkeen on aina jälkipyykin aika. Erityinen huomio ja huoli liittyy korkeimmalta tasolta pudonneisiin miesten ja poikien joukkueisiin. Miesten viime vuonna Berliinissä EM-kultaa voittaneesta joukkueesta tämän vuoden kuusikossa oli neljä pelaajaa. Aleksi Myllymäen ja Sami Välimäen korvasivat Alex Hietala ja vuosi sitten varalla ollut Casper Simberg.
Ryhmän ei pitänyt lähtökohtaisesti olla – ainakaan olennaisesti – edellisten kisojen joukkuetta heikompi, mutta tulokset kertoivat toisin. Joukkue jäi A-flightin paikasta neljän lyönnin päähän, eikä laittanut sijoille 1–8 päätyneistä maista numeraalisesti hanttiin kuin Tanskalle lyöntipelikarsinnan toisena päivänä.
Ketkä olivat sitten heikoimmat lenkit ja ketkä kunnostautuivat? Keskeinen huomio on luonnollisesti lyöntipelikierroksissa, sillä niiden lopputulema määrää joukkueiden flightin.
Suomen joukkueen kaksi suurinta epäonnistujaa lyöntipeleissä olivat Santeri Lehesmaa ja Veeti Mähönen, joiden tulokset liikkuivat 77 ja 78 lyönnin välimaastossa. Myöskään Amateur Championshipissä hyvin pelannut Jonatan Jolkkonen (75–75) ei yltänyt karsinnassa normaalille tasolleen.
Selvästi parasta peliä kahtena ensimmäisenä päivänä esittivät Matias Honkala (72–71) ja Alex Hietala (73–71). Jälkimmäisen ohella toinenkin joukkueeseen uutena tullut Casper Simberg (75–72) pelasi toisella kierroksella tasapainoisesti, joten tulokkaiden piikkiin A-flightin ulkopuolelle jäämistä ei voi laittaa.
B-flightin kolmesta ottelusta Suomi voitti vain Slovenian. Parhaiten matseissa (kaksi voittoa ja yksi tasapeli) pisteitä keräsi Jolkkonen, joka on tunnetusti vahva reikäpelaaja. Myös Hietalan ja Simbergin panos oli hyvä, mutta muulta osastolta ei liiemmin tukea herunut. Sarjapaikan kannalta tärkeissä ja hävityissä otteluissa viime vuoden kultamitalisteilla oli vaikeuksia Jolkkosta lukuun ottamatta.
Suomalaisten kansainväliset esitykset eivät tosin luvanneet liikoja ennen EM-kisoja. Hietalan alkukauden pari top-kymppiä ja Jolkkosen yhdeksäs tila Amateur Championshipissä olivat ainoat mainittavat sijoitukset.
Sakke Siltalastakaan ei ollut tällä kertaa vastuunkantajaksi poikien turnauksessa. Kuva: Juha Hakulinen
Historiaa tehdään milloin missäkin asiassa, mutta Suomen miesten joukkueen edesottamukset kolmen viimeisen vuoden osalta EM-golfissa ovat poikkeuksellisia. Joukkue putosi 2-divisioonaan vuonna 2016, mutta voitti sarjan seuraavalla kaudella palatakseen vuonna 2018 korkeimmalle tasolle voittamaan kultaa. Nyt hissiliikkeellä oli vaihteeksi alaspäin vievä suunta.
Huoli laajemmalla rintamalla on aiheellinen, sillä pojat valahtivat samaa kyytiä miesten kanssa 2-divisioonaan. Eikä tyttöjenkään osalta ole hihkumisen aihetta. Junioreilta ei toki odotettu samanlaista menestystä kuin miesten ja naisten puolella. Erot A-flightiin edenneisiin joukkueisiin ovat joka tapauksessa turhan suuret.
Peiliin katsomista ei pidä vältellä, joskin on hyvä myös muistaa, että Suomen Golfliitto uudisti valmennusjärjestelmänsä täksi kaudeksi luopumalla kokonaan päävalmentajasta.
Nuoriin pelaajiin liittyvien linjausten suhteen olisi tehtävä viisaita ratkaisuja, sillä juuri heistä varttuu uusia tekijöitä Euroopan korkeimmille ammattilaiskiertueille nykyisten osaajien manttelinperijöiksi.
Ruohonjuuritasolla kouluikäisten saaminen golfin pariin on jo pidempään ollut työlästä. Tämän trendin kääntymiseksi olisi kenties paikallaan tehdä isompiakin satsauksia, jotta kuilu Euroopan parhaisiin maihin saataisiin tulevaisuudessa kapenemaan.
Mistä maajoukkueiden ja etenkin miesten ailahtelevat otteet sitten johtuvat? Menestymisenhän pitäsi tyypillisesti ruokkia menestystä ja sen sivutuotteena aina yhtä hyödyllistä itseluottamusta. Näiden kariseminen on asia, mihin moni varmasti kaipaa miesten osalta pätevää selitystä.
Syitä sopii hakea moneltakin suunnalta, mutta kukaan ei voi lyödä toisen puolesta palloa. Peiliin katsomista ei pidä vältellä, joskin on hyvä myös muistaa, että Suomen Golfliitto uudisti valmennusjärjestelmänsä täksi kaudeksi luopumalla kokonaan päävalmentajasta.
Suomi oli EM-kisoissa liikkeellä kokeneella valmentajanelikolla. Pidempään kuvioissa mukana olleet Mikael Mustonen, Pasi Purhonen ja Juha Skyttä ovat tyypillisesti kyenneet kapteeneineen luomaan hyvän hengen ryhmäänsä, ja pystyneet raapimaan joukkueesta parhaan osaamisen irti. Nyt tälläkin osastolla lipsui ainakin jälkimmäisen osalta.
Kun epäonnistuminen tapahtuu laajalla rintamalla, on analyysien suhteen oltava äärimmäisen huolellinen ja perusteellinen. Suomen tasoisen golfmaan ei kuulu pelata yhdenkään joukkueen osalta 2-divisioonan EM-turnauksissa Serbian, Bulgarian, Kroatian ja Turkin kaltaisten lajin kääpiövaltioiden kanssa.
Kirjoituksen lopussa kerrotaan, missä Suomen ei kuulu pelata. Millä mittareilla Suomen golftaso määritetään, jos ei näillä kv turnauksilla? Sijoitus niissä kertoo tason. Mahtaako Suomi olla golfin suurvalta? Ja kääpiökin voi olla korkealla.