Tilastoja voi tulkita monella tavalla. Väärintulkintakin näyttää menevän helposti läpi.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niitä löytyy golfistakin, ja enemmän kuin usein oivallammekaan.
Golfsvingissä on monenlaisia tukirankaa ja niveliä rasittavia liikevoimia. Golfpallo sinkoutuu matkaan vauhdilla, joka voi olla jopa kohtalokas. Liukastuminen märällä nurmella voi synnyttää pitkääkin lepoa vaativan vamman. Uhkarohkeus ukkosilmalla saattaa tietää hengen lähtöä.
Mutta mikä loppujen lopuksi on vaarallista? Kumpi on vaarallisempi: karhu vai punkki?
Kysymys tulee mieleen, kun lukee Golfsupportin, brittiläisen golfvälineiden verkkokaupan, blogipostauksen raflaavaa otsikkoa, jonka mukaan golf on vaarallisempaa kuin rugby.
Mihin väite perustuu? Onko siinä perää? Ainakin monet golfmediat nielaisivat syötin sellaisenaan.
Tulokset näyttäisivät aivan erilaisilta, jos nyrkkeilijöitä olisi yhtä paljon kuin golfin harrastajia tai rugbyä pelaavia yhtä paljon kuin kuntosalilla kävijöitä.
Tausta-aineistona oli Yhdysvaltain kansallisten terveysviranomaisten raportti, jossa analysoitiin 8,6 miljoonaa urheilussa ja vapaa-ajan vietossa vuosina 2011–2014 saatua vammaa.
Tuloksista käy ilmi, että terveysviranomaiset kirjasivat selvästi eniten sellaisia vammoja, joiden taustalla oli aerobic, kuntosaliharjoittelu tai jokin muu niihin rinnastettava aktiviteetti. Esiintymistiheys tuhatta yhdysvaltalaista kohti oli 5,3.
Kirjatuilla vammatapauksilla mitattuna koripallo tuli toisena, amerikkalainen jalkapallo kolmantena. Golf löytyy tilaston keskivaiheilta yhtenä lajina tenniksen, sulkapallon, kalastuksen, keilailun ja muiden vapaa-ajan harrastusten joukossa. Esiintymistiheys 1,8 jättää rugbyn ja lentopallon kaltaiset lajit (1,5) taakseen, puhumattakaan nyrkkeilystä ja muista taistelulajeista, joissa kirjattuja vahinkotapauksia on ”vain” 1,2 tuhatta yhdysvaltalaista kohti.
Golfsupportin johtopäätös, jonka mukaan golf on rugbyä vaarallisempaa, ei kestä lähempää tarkastelua. Se, että hoidettavaksi tuotuja vammoja on rugbyssä vähemmän kuin golfissa, ei kerro mitään lajien keskinäisistä voimasuhteista vaarallisuuden asteikolla. On otettava huomioon myös harrastajamäärät. Tulokset näyttäisivät aivan erilaisilta, jos nyrkkeilijöitä olisi yhtä paljon kuin golfin harrastajia tai rugbyä pelaavia yhtä paljon kuin kuntosalilla kävijöitä.
Kaiken lisäksi golf oli samassa korissa monen muun harrastuksen rinnalla. Nimenomaan golfiin liittyviä vammoja terveysviranomaisten raportti ei edes yksilöi.
Onneksi blogista saadaan myös hyödyllistä tietoa. British Journal of Sports Medicine -julkaisua lainaten kerrotaan, että 16–41 % golfin harrastajista kärsii lajiin liittyvistä vammoista vuosittain ja jopa 25–68 % vähintään kerran elämässään. Ammattilaispelaajilla vastaavat luvut ovat niinkin korkeat kuin 31–90 % ja 31–89 %.
Nämäkin tulokset puhuvat säännöllisen lihashuollon, oikeaoppisen tekniikan ja riittävän kierrosta tai harjoittelua edeltävän lämmittelyn puolesta.