Michael Lorenzo-Vera hakee syitä koulutusjärjestelmää myöden, miksi lajin arvostus on hänen kotimaassaan olematonta. Euroopan kiertue on kuitenkin hyvillään yhteistyöstä ja ranskalaisten innosta ostaa lippuja haasteotteluun.
Maailman tunnetuimpiin urheilutapahtumiin kuuluva Ryder Cup käydään tänä syksynä ensimmäisen kerran Ranskan maaperällä, mutta ET:llä pelaavan Michael Lorenzo-Veran mukaan Euroopan ja USA:n välisestä golfin haasteottelusta ranskalaisilla ei ole minkäänlaista käsitystä.
”Ihmiset eivät täällä Ryder Cupista välitä. Ollakseni rehellinen, golfareita lukuun ottamatta kukaan ei edes tiedä, että kilpailu pelataan Ranskassa”, Lorenzo-Vera kertoo New York Timesin haastattelussa.
ET:llä kuluvalla kaudella edukseen esiintyneellä Lorenzo-Veralla ei ole paljon hyvää sanottavaa golfin maineesta hänen kotimaassaan.
”Golfia ei pidetä meillä hyvänä juttuna. Sanotaan, että se on rikkaita ihmisiä ja hemmoteltuja lapsia varten. Sellainen on ranskalaisten mielikuva. Golf koetaan täällä erittäin yksityisenä lajina. Yksityiset kentät ovat vain rikkaille perheille ja rikkaille ihmisille – näin se menee.”
Sen ohella, että ”maassa on vain yksi kilpailukykyinen kenttä”, Lorenzo-Veran mielestä menestyvien pelaajien vähyys heijastuu ranskalaisten yhteiskunnalliseen asenteeseen golfia kohtaan. Tämä estää hänen mielestään pelaajia saavuttamasta parasta potentiaaliaan.
Ranskalainen koulutusjärjestelmä korostaa negatiivisia asioita.
”Pelaajamme yrittävät liian kovaa ja valittavat ja kiukuttelevat”, Lorenzo-Vera sanoo, ja lisää, että puttaaminen on hänen maanmiestensä suurin ongelma. ”Ranskalaiset haluavat lisäksi näyttää aina hyvältä, kun sen sijaan voisimme ottaa mallia Jim Furykin kaltaisesta luonnollisesta ja tehokkaasta svingistä.”
Ranskalaiset osaavat juhlia menestyksen hetkellä. Kuva: Getty Images
Lorenzo-Veralla on koruton näkemys siitä, miksi laji on epäonnistunut Ranskassa.
”Ranskalainen koulutusjärjestelmä korostaa negatiivisia asioita. Se lyttää sinut henkisesti. Tämän vuoksi meiltä ei löydy yhtään suurta mestaria.”
Ranskalaiset eivät yksin ongelmansa kanssa
Lorenzo-Veran mietteiden perusteella on jokseenkin nurinkurista, että Ryder Cup pelataan Pariisissa. Toivottavasti se kuitenkin tarjoaa golfille maassa sen verran positiivisen boostin, että lajia saataisiin vietyä systemaattisemmin myös kansan syviin riveihin.
Mutta eivät ranskalaiset Keski-Euroopassa yksin ongelmansa kanssa ole. Samankaltainen elitistinen leima golfilla on myös esimerkiksi Saksassa, Sveitsissä tai Itävallassa. Se muun muassa ilmenee − joitakin onnistumisia lukuun ottamatta − varsin vaatimattomana menestyksenä kansainvälisissä amatöörikilpailuissa ja paraatiluokan huippupelaajien vähyytenä.
Lorenzo-Vera on oikeassa puhuessaan ranskalaisten pelaajien tyylikkäistä svingeistä ja halusta näyttää hyvältä. Se on sitten toinen asia, korreloivatko nämä asiat jotenkin menestyksen kanssa. Mitä henkisen kantin kestävyyteen tulee, ranskalaisilla on tyypillisesti ollut vaikea pelata johtoasemassa tai yleensäkin kamppailla voitosta. Selkeän poikkeuksen tässä tekee maailmanlistan 60:s, Alexander Levy, joka on sitten vuoden 2013 jäänyt vain yhdellä ET-kaudella ilman voittoa.
Lähes koko vuoden huimauksen vuoksi sivussa olleesta Victor Dubuissonista oli jo hyvää vauhtia kasvamassa iso tähti, mutta syystä jos toisesta hänen käyränsä on ollut viime aikoina laskeva. Alamäessä ovat pidemmän tovin niin ikään olleet ”luottosoturit” Gregory Bourdy, Gregory Havret ja Raphael Jacquelin.
”Pelkkää puhetta ilman faktoja”
Vaikka tavalliset kadunmiehet Ranskassa eivät Michael Lorenzo-Veran mukaan tiedä Ryder Cupista tuon taivaallista, ovat ainakin lajin sikäläiset ystävät käyneet lippuostoksilla ahkerasti. Tähän mennessä 43 prosenttia 51 000 päivittäisistä lipuista on mennyt ranskalaisille, kun vertailun vuoksi skotlantilaiset lunastivat vuonna 2014 Gleneaglesissa käydyn haasteottelun tiketeistä 37 prosenttia.
Tämän kaltainen kiinnostus on innostanut Ranskan Golfliittoa tekemään monenlaisia aloitteita.
Myös Euroopan kiertueen toimitusjohtaja Keith Pelley kertoi olevansa hyvillään ranskalaisten kiinnostuksesta tapahtumaa kohtaan.
”Se tuki, mitä olemme saaneet kaikilta Ranskassa; hallitukselta, maan golfliitolta ja faneilta, on ollut huippuluokkaa. Nämä numerot kertovat siitä olennaisen.”
”Olen kuullut viime aikoina eri tahoilta, että ranskalaiset eivät tue tapahtumaa, mutta tämä on pelkkää puhetta ilman faktoja. Tämä voi näyttää median silmissä houkuttelevalta tarinalta, mutta yksi avainpointti ontuu – se ei ole totta.”
Keith Pellyn mielestä Michael Lorenzo-Vera puhuu palturia. Kuva: Getty Images
Pelley sanoi, että ET:llä on isot suunnitelmat tehdä vuoden 2018 Ryder Cupista kaikkien aikojen tapahtuma, jota kymmenet tuhannet ranskalaiset saapuvat paikan päälle todistamaan.
Myös Ranskan Golfliiton FFG:n varapuheenjohtaja Pascal Grizot otti numeroiden kautta kantaa Lorenzo-Veran lausuntoihin.
”Meillä on 410 000 rekisteröitynyttä harrastajaa, mutta riippumattomien tutkimusten mukaan golfin pelaajia on maassa yli 800 000. Laji kasvoi Ranskassa tuntuvasti 1990- ja 2000-luvuilla, ja nuorten harrastajien määrä on hyvässä nousussa.”
Grizot’n mukaan FFG:llä on meneillään kaksi Ryder Cup -valmisteluihin linkitettyä projektia, jotka vaikuttavat vahvasti lajin kehitykseen Ranskassa.
”100 Short Courses -ohjelman avulla olemme saaneet 30 000 uutta harrastajaa innostumaan golfista ja Mon Carnet de Golf -ohjelma on tuonut golfin yli 45 000 8–10-vuotiaan lapsen ulottuville.”
Tätä ulostuloa ja sen motiiveja on paljon ihmetelty maailmalla. Onhan elitistinen maine pysynyt Suomessakin vahvana, vaikka laji on siitä kaukana.
”Olen kuullut viime aikoina eri tahoilta, että ranskalaiset eivät tue tapahtumaa, mutta tämä on pelkkää puhetta ilman faktoja. Tämä voi näyttää median silmissä houkuttelevalta tarinalta, mutta yksi avainpointti ontuu – se ei ole totta.”
Negatiivinen uutisointi kiinnostaa mediaa, eikä faktoja tarkisteta ennenkuin joku huomaa tarkastella uutista kriittisesti.
Ryder Cup on golfille monin kerroin parempaa mainosta kuin ’ystävysten’ välinen 10 miljoonan taalan kisa USAssa, myös Ranskassa.
Ruohonjuuritasolla sen näkee mikä on asenne ja osaaminen. Olen asunut matkalla Ranskassa kalliissa mökisssä tai huvilassa, tyyppiä Vierumäki, keskellä golfkenttää. Heräsi halu pelata kierros tai pari ja vuokrasin mailat. Sain caddiemasterilta sekalaisen satsin mailoja bägissä. Oli oikeakätisen ja vasurin mailoja, joitakin kaksin kappalein. No pelasin kierroksen neljällä mailalla, nekin antiikkia jo. Yksi kierros riitti. Maisema oli huikea, mutta kenttä… no, jotenkin hoidettu. Ei ollut pelikavereita kentällä, en myöskään kokenut saavani vastinetta rahoilleni. Seuraavalla matkalla yövyinkin jo kaupungin keskustassa.
Keskustelua ja ajatuksia avaava kirjoitus, pitää monilta osin paikkansa. Keith Pelley keskittyy silmälasien väriin ja oma lompakon lihottamiseen ja monet muut golfjohtajat toimivat aivan vastaavalla tavalla. Suomessa on viimeiset kymmenen vuotta unohdettu lajin markkinointi kokonaan. Puhuttu on paljon, mutta mitään ei ole tehty ja palkkapussit vain ovat paisuneet. No nyt onneksi ovat miehet vaihtuneet ja aika näyttää onko parempaa tulossa? Mitä tulee kansainväliseen näkyvyyteen, nämä ylisuudet
palkintosummat ja Tiger hapitis vievät lajia yhä kauemmaksi tavallisesta
harrastajasta ja mahdollisesta lajin tulokkaasta. Golfista olisi voitu tehdä ”kansalaisten” harrastus, nyt se on myöhäistä!