Satunnainen vai innokas, sitoutunut vai sitoutumaton, ytimessä vai reunalla? Mihin kategoriaan tunnet itse kuuluvasi?
Mistä puhumme, kun puhumme golfin harrastajista? Kuinka sitoutunut täytyy olla, kuinka säännöllisesti täytyy pelata? Täytyykö olla jäsen jossain seurassa?
Vastaus ei ole aivan niin helppo kuin ensi alkuun olettaisi. Siksi otsikon hieman hämmentävä kysymys.
Määrittelyillä on merkitystä silloin, kun lajille haetaan mittareita, joilla kehitystä ja vaikkapa taloudellisia tai kansanterveydellisiä vaikutuksia halutaan mitata. Niinpä esimerkiksi Britteinsaarilla ja Yhdysvalloissa erilaisista harrastajakategorioista on jopa runsauden pulaa.
Englannissa ”golfareiksi” luetaan kaikki ne, jotka ovat pelanneet viimeisen vuoden aikana vähintään yhden kierroksen täysimittaisella 9- ta 18-reikäisellä kentällä. Mukana ei ole sellaisia golfpalloa enemmän tai vähemmän satunnaisesti lyöviä, joiden harrastus keskittyy yksinomaan driving rangeille, pitch and putt -kentille jne.
”Rekisteröitynyt golfari” on sellainen, joka on jäsen jossakin kansallisen golfliiton alaisessa seurassa. Englannissa tähän joukkoon kuuluu ainoastaan noin 27 % kaikista golfin harrastajista.
Lähes kolme neljästä golfarista lukeutuu Englannissa niin sanottuun ”vaeltajagolfareiden” (nomad golfer) joukkoon. Tämä ryhmä on ollut 2000-luvulla jatkuvassa kasvussa. Ero muuhun Eurooppaan on suuri, sillä laajassa maanosan golfharrastusta selvittäneessä vuonna 2013 julkaistussa raportissa ”vaeltajien” osuudeksi koko noin kahdeksanmiljoonaisesta harrastajakunnasta saatiin 17 %.
Pelaajat jaetaan Englannissa useisiin alaryhmiin myös pelikierrosten määrän mukaan.
”Satunnaiset golfarit” (occassional golfer) ovat niitä, joille kierroksia kertyy vuodessa 1–11, vähemmän kuin yksi kuukaudessa.
”Säännöllisille golfareille” (regular golfer) kierroksia täysimittaisilla 9- tai 18-reikäisillä kentillä tulee vuodessa 12–51. Vielä enemmän pelaavat lasketaan ”innokkaiden golfareiden” (avid golfer) ryhmään.
Kahteen viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluvat muodostavat yhdessä ”ydingolfareiden” (core golfer) ryhmän. Siiheen kuuluu sekä rekisteröityneitä pelaajia että vaeltavia golfareita, yhteensä noin 37 % koko harrastajakunnasta. Taloudellisessa mielessä tämä on ydinjoukkoa, sillä ryhmän osuus kaikesta golfiin kytkeytyvästä kulutuksesta on noin 75 %.
Yhdysvalloissa golfarin ei tarvitse käydä kentällä
Atlantin toisella puolella termit ovat saman suuntaisia, mutta kriteerit huomattavasti väljempiä. Golfin harrastusta kuvaavat luvut tulevat National Golf Foundationilta (NGF).
Yhdysvaltalaisessa tarkastelussa ”innokkaiden golfarien” (avid golfer) kategorian jäseneksi yltämiseen tarvitaan ainoastaan yksi pelattu kierros viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tärkeintä on, että vastaaja pitää golfia yhtenä suosikkiharrastuksistaan ja tuntee olevansa pysyvästi koukussa golfiin. Tähän joukkoon kuuluvia oli vuonna 2016 noin 8,8 miljoonaa eli hieman reilu kolmannes kaikista golfareista. Osuus kierrosmääristä ja golfiin kytkeytyvästä kulutuksesta on lähes kaksi kolmasosaa.
Satunnaisten pelaajien (casual/recreational golfer) ryhmä on Yhdysvalloissa suurin 48 prosentin osuudellaan (11,3 miljoonaa). Tähänkin joukkoon kuuluvat pelaavat vähintään kierroksen vuodessa. Osuus kaikista pelatuista kierroksista on lähes kolmannes.
Innokkaiden ja satunnaisten golfareiden ryhmät muodostavat yhdessä ”sitoutuneiden golfareiden” ryhmän. Ulkopuolelle jää lajin reunamille pysähtyvien ”sitoutumattomien golfareiden” (fringe/unengaged golfer) ryhmä (3,7 miljoonaa), jonka jäsenet pelaavat ehkä yhden tai kaksi kierrosta vuodessa, pitävät välillä välivuoden tai käyvät vain kokeilemassa lajia siihen milloinkaan kiinnittymättä. Vaihtuvuus tähän ryhmään kuuluvien harrastajien keskuudessa on suuri.
Vähintään kahdeksan kierrosta viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana pelaavat muodostavat lajille tärkeän ”ydingolfareiden” (core golfer) joukon.
Yhdysvaltalaisia lukuja tarkasteltaessa on tärkeää panna merkille, että golfin harrastajiksi on viime aikoina alettu laskea myös ne, joille golf on ainostaan vierailua driving rangella, simulaattorissa tai Topgolfin kaltaisissa uudenlaisissa viihdekeskuksissa. Vuonna 2016 tähän joukkoon kuuluvien määrä oli niinkin suuri kuin 8,2 miljoonaa.
Suomi valmistelee omia mittareitaan
Olisi mielenkiintoista nostaa rinnalle lukuja Suomesta. Toistaiseksi koko harrastajakuntaa kuvaavia vertailukelpoisia tilastoja ei löydy. Myös harrastamisen rakenteet ovat Suomessa hyvin erilaiset kuin Britteinsaarilla tai Yhdysvalloissa. Läheisempi vertailukohta löytyisi Ruotsista.
Suomalaisenkin golfharrastuksen kuva on täsmentymässä, sillä toimialaa ja sen kehitystä kuvaavien mittareiden suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Suomen Golfliiton, FGMA:n ja SGK:n yhdessä toteuttamalla suunnitelmallisella tiedonkeruulla ollaan suuntaamassa kohti sellaista tietojohtamista, jossa välineinä ovat golfalaa ja golfin harrastamista monipuolisesti kuvaavat barometrit.
Keskimäärin taitaa olla 19 kierrosta per rekisteröitynyt jäsen. Sen pohjalta voisi luokitella esim.
Satunnaiset 0-5
Perusharrastaja 6-20
Aktiiviset 21-50
Heavy user 51-100
Eksrimistit 101-
Näitä asiakasprofiileita mietittäessä parempi lähtökohta olisi yhdistää esim. motiivi golfaamiselle ja aktiivisuus. Esim. ”aktiivinen sosiaalinen golffari = yli 20 kierrosta pelaava aktiivisesti jäsentoiminnassa mukana oleva…