Lohjalla pelatussa U18-tyttöjen EM-kilpailussa katsojien joukossa oli kolmisenkymmentä kykyjenetsijää yhdysvaltalaisista yliopistoista.
John Koskinen kävelee St. Laurence Golfin kentällä jo viidettä päivää. Mailoja miehellä ei ole mukana, sillä kesälomareissulla Koskinen ei ole. Hän seuraa peliä ja etenkin tiettyjen pelaajien suorituksia erittäin tarkasti.
Mutta kun esi-isien mailla ollaan, on Michiganista lähtöisin oleva Koskinen sentään ehtinyt vierailla Helsingissä ja Suomenlinnassa, ja löytänyt sitkeän etsinnän jälkeen muutaman muunkin Koskisen pääkaupungin vilinästä.
Koskinen on Suomessa ensimmäistä kertaa, sillä vaikka kotiseudulla joka toisella ihmisella oli sukua Suomeen, on side nykyään hyvin löyhä. Jääkiekkoa hän kuitenkin osaa pelata, ”Tietenkin.”
Lohjalla hän seuraamassa U18-tyttöjen EM-kilpailuita ja etsimässä kykyjä työnantajalleen University of Miamille.
”Täällä on monia todella taitavia tyttöjä. Me etsimme nimenomaan eurooppalaisia ja pohjoismaalaisia pelaajia tuleviksi opiskelijoiksi. He ovat yleensä todella fiksuja, työtelijäitä ja helppoja tapauksia”, Koskinen kertoo ja kiirehtii Daniell Barrettin ryhmän perään.
”Hänet tunsin entuudestaan ja Annan. Eilen kävin katsomassa Elinan (Saksa) pelaamista ja hänhän on myös todella hyvä. Täällä näkee niin paljon hyviä pelaajia”, Koskinen jatkaa.
Kenestä sitten kilpaillaan verisimmin?
”En oikein voi nyt mainita mitään nimiä, mutta kyllähän ne yliopistot, jotka saavat riveihinsä jonkun näistä ruotsalaisista, ovat todella onnekkaita”, Koskinen suostuu myöntämään, vaikka on suomalaistaustaisena varsin tietoinen Suomen ja Ruotsin välisestä kilpailuasetelmasta urheilussa, ja vähän muussakin.
Alexis Rather kiersi Anna Backmanin kannoilla lauantain ottelussa.
Kilpailu lahjakkuuksista on kovaa, ja St. Laurencessa kentällä käyskentelee kolmisenkymmentä yliopistojen rekrytoijaa.
Kovin salamyhkäistä heidän läsnäolonsa ei ole, sillä kaikki ovat sonnustautuneet edustamansa opinahjon edustusasuun ja väreihin. Aivan vapaasti rekrytoijat eivät voi lähestyä pelaajia, vaan prosessi on tarkasti säädelty.
Alexis Rather Louisiana State Universitystä hakee koulunsa golfohjelmaan tyttöä vuonna 2018 käynnistyvään vuosiluokkaan. Lohjalla hän seuraa tiiviisti mm. Anna Backmanin edesottamuksia.
”Eikö Anna valmistu lukiosta ensi vuonna? Tiedätkö, onko hän kiinnostunut tulemaan collegeen Yhdysvaltoihin”, Rather tiedustelee, kun kerron olevani itsekin tekemisissä golfin kanssa varsin tiiviisti.
Työpäivät venyvät pitkiksi ja kykyjenetsijän vakiovarustukseen kuuluu kevyt leirituoli.
Rather on katsellut tarkasti kaikkien suomalaisten otteita, mutta on tällä kertaa kiinnostunut erityisesti pelaajista, jotka voisivat aloittaa opintonsa Yhdysvalloissa vuoden päästä syksyllä.
Kilpailun aikana Rather ei saa keskustella pelaajien kanssa, mutta huomenna hän aikaa olla yhteydessä useamman kanssa.
”Meillä on aika hyvä golfohjelma. Viime vuosinakin meiltä on pelaajia siirtynyt suoraan LPGA Tourille”, Rather sanoo.
Suomen maajoukkueen valmentaja Mikael Mustonen vahvistaa, että LSU on maineikas koulu ja että sen golfohjelma on erittäin tasokas.
”Erityisesti ne yliopistot, joissa on menestyvä jenkkifutisseura, kylpevät rahassa. Otteluissa käy jopa 100 000 katsojaa. Silloin myös muut lajit voivat hyvin, kun rahaa on käytettävissä”, sanoo itsekin neljä ja puoli vuotta Yhdysvalloissa opiskellut ja golfia pelannut Mustonen.
Yliopistojen on myönnettävä stipendejä urheiluun samassa suhteessa niin tytöille kuin pojillekin. Tietyissä lajeissa, kuten golfissa, lahjakkaita tyttöjä on vaikeampi löytää kuin poikia. Siksi Euroopan mestaruuskilpailut ovat yliopistojen rekrytoijille kullan arvoinen mahdollisuus.