Oikea mailavalinta ja tasapainoisen rauhallinen liikerata antavat hyvän pohjan onnistumiselle.
Tuttu tilanne? Lyöt hyvän avauksen par-nelosella, mutta se ajautuu juuri sille puolelle väylää, missä odottelee magneetin tavoin palloja sieppaava väyläbunkkeri. Toiveet hyvästä reikätuloksesta vaihtuvat hetkessä pelonsekaisiin tunteisiin – turhaan, sillä väyläbunkkeri on mainettaan säyseämpi paikka.
Kun saavut pallosi luokse väyläbunkkeriin, kiinnitä ensimmäiseksi huomiota siihen, miten lähellä pallo on hiekkaesteen etureunaa ja miten korkea lippa on. Olennaista on varmistaa, että lyönnin nousukulma on sen verran jyrkkä, ettei pallo pysähdy etureunaan. Jos epäilet, että pallo ei nouse esimerkiksi rautaviitosella tarpeeksi korkealle, valitse sen sijaan kuutonen tai jopa seiska.
Varmista, ensin että pallo nousee ylös bunkkerista, mieti vasta sen jälkeen sitä, riitääkö lyönnin mitta viheriölle saakkaa. On tarpeetonta ottaa riskiä joidenkin metrien takia.
Mitä väyläbunkkerissa pitää sitten lyöntiteknisestä näkökulmasta ottaa huomioon? Mikäli etureuna ei vaikuta mailavalintaan, kannattaa ottaa tavoittelemallesi etäisyydelle yhden numeron verran isompi maila. Seiso lyöntiasennossa hieman pidempänä kuin normaalisti. Passivoi myös alavartalon ja jalkojen liike saadaksesi pidettyä pituutesi mahdollisimman muuttomattomana ja siten puhtaan osuman palloon.
Huolehdi, että jalkojen asento on vankka, mutta älä kaivaudu liian syvälle: muussa tapauksessa vartalosi on tavallista alempana, mikä altistaa mailan osumisen ensin hiekkaan. Jotta osuisit varmemmin ensin palloon, pudota hieman otekorkeutta ja asetu pallolle lyöntiasennossa noin puoli pallonmittaa normaalia taaemmaksi.
Vältä myös lyömästä palloa liian lujaa, ja yritä säilyttää hyvä tasapaino. Keskity ennen kaikkea osumaan puhtaasti palloon, se on ratkaisevan tärkeää väyläbunkkerista lyötäessä. Pian toivottavasti jo huomaatkin jännittäneesi väyläbunkkereita aivan turhaan.