Muuttuuko golfharjoittelun määrä laaduksi, kysyy taitoharjoittelun asiantuntija Sami Kalaja ja antaa tieteeseen nojaavia vastauksia.
Juttu on julkaistu Golflehden numerossa 2/2019.
Golfia voidaan pitää urheilulajina, jonka harjoittelussa uskotaan vahvasti identtisiin toistoihin. Hyvin tunnusomaista on myös teknisten ohjeiden runsas määrä. Motorisen oppimisen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että tehokkaassa taitoharjoittelussa ei ole kyse identtisten suoritusten toistamisesta, vaan ongelmanratkaisuprosessin toistamisesta.
Nikolai Bernsteinin kuuluisa luonnehdinta, toistoja ilman toistoja, kuvastaa erinomaisesti nykykäsitystä taitojen oppimisesta. Taitojen oppiminen määritellään ”harjoittelun aikaansaamaksi kehon sisäiseksi tapahtumasarjaksi, joka johtaa pysyviin muutoksiin potentiaalissa tuottaa liikkeitä.”
Harjoittelu on siis oppimisen edellytys. Ydinkysymys on se, harjoitteletko golftaitojasi oikein?
Aina ei tarvitse tietää, miten temppu tehdään
Ihminen oppii sekä tiedostaen että tiedostamattaan. Perinteinen taitojen opetus on korostanut tietoista oppimista, jossa sekä opettajalla että oppijalla on selkeä käsitys siitä, mitä opetellaan.
Tiedostamaton oppiminen on kuitenkin noussut yhä tärkeämpään asemaan. Siinä missä tietoinen mielesi kykenee käsittelemään tietoa noin 60–100 bittiä sekunnissa, tiedostamattoman mielesi osalta vastaava luku on yli yksitoista miljoonaa bittiä.
Huomion kiinnittäminen oman kehosi sisälle saattaa olla hyvinkin haitallista.
Niin sanotusti ”tyhjällä päällä tekeminen” avaa motoriselle oppimiselle huikeita mahdollisuuksia. Erityisen tärkeää tiedostamattomaan luottaminen on taidon huipputasolla.
Liikemuistimme (josta käytetään myös nimitystä lihasmuisti) sijaitsee aivojen tiedostamattomalla alueella. Suorituksen sujuessa automaattisesti hyvin, on suuri valmennuksellinen virhe nostaa se tietoisuuteen.
Huippu-urheilussa on havaittu, että kaikista parhaat urheilijat kykenevät varsin huonosti analysoimaan ja jopa muistamaan omaa suoritustaan. Tämä johtuu juuri siitä, että huippusuoritusta ohjaa alempien aivokerrosten ”autopilotti”. Liiallinen miettiminen ei siis suinkaan paranna lyöntitekniikkaasi, pikemminkin päinvastoin.
Huomio pois omasta kehosta ja kokonaisuuksiin
Onko pro joskus kehottanut sinua kiinnittämään huomiota esimerkiksi kyynärpäittesi asentoon tai painosi jakautumiseen jalkapohjan eri osiin? Onko sinulla tapana tarkkailla omaa lyöntiäsi suorituksen aikana?
Mikäli olet aloittelija, nämä esimerkkiohjeet ovat perusteltuja, ja oman kehon toiminnan tarkkaileminen saattaa edistää oppimistasi. Mutta jos olet harjoitellut golfia jo jonkin aikaa, huomion kiinnittäminen oman kehosi sisälle saattaa olla hyvinkin haitallista.
Tarkkaavaisuuden suuntaaminen kehon sisälle tekee liikesuorituksesta kömpelön, hitaan, epätarkan ja epätaloudellisen. Englanninkielinen sanonta ”paralysis by analysis” kuvastaa osuvasti tätä ilmiötä.
Omaa suoritusta tarkkailtaessa liikkeen hermostollinen säätely kulkee elimistössä pitemmän matkan käyden aina aivokuorella asti sen sijaan, että ohjaus tapahtuisi alemmilla tasoilla. Kansan kielellä ilmaistuna ”liike tulee selkäytimestä”. Mitä parempi pelaaja on kyseessä, sitä kauempana sekä tilassa että ajassa on hänen tarkkaavaisuutensa omasta kehosta. Huippugolfari näkee mielessään jo ennen lyöntiä, kuinka pallo kaartaa viheriölle.
Täydellinen palautteen puuttuminenkin on pienempi paha kuin liian runsas ohjeiden määrä.
Miten huomion sitten saa kauemmaksi omasta kehosta? Sen sijaan, että ajattelet kyynärpäittesi asentoa, sinun kannattaa miettiä, minkälaisen kaaren mailan pää piirtää ilmaan. Yksi tapa saada ajatukset pois omasta suorituksesta on hyräillä mielessään jotakin kappaletta. Kun tietoinen mieli keskittyy kappaleen hyräilemiseen, keho itseorganisoituu ja huolehtii liikesuorituksesta.
Onko svingisi parantuminen kiinni jostakin pienestä teknisestä yksityiskohdasta? Voi olla, mutta detaljeja ei kannata miettiä. Ihminen hahmottaa liikkeensä mielikuvien avulla, ja nämä mielikuvat ovat kokonaisia. Siinä missä valmentaja voi pilkkoa liikkeen osiin ja pohtia erikseen esimerkiksi backsvingiä, osumakohtaa tai saattoa, golfari mieltää kaikki nämä yhdeksi sujuvaksi kokonaisuudeksi. Huomion kiinnittäminen pieniin detaljeihin sotkee yleensä kokonaisuuden.
Muuttuuko määrä laaduksi?
Hyvän golftaidon saavuttaminen edellyttää runsaasti harjoittelua, se on selvää. Aivojen pistäminen narikkaan ja toistojen hakeminen rangelta on kuitenkin perin tehoton tapa oppia. Golfissa ei niinkään ole kyse aivoihin tallennetun motorisen ohjelman toteuttamisesta, vaan enemmänkin parhaan mahdollisen suoritusvaihtoehdon löytämisestä alati vaihtuviin tilanteisiin.
Mikäli harjoittelusi on samankaltaisen lyönnin toistamista kerta toisensa jälkeen, tuotat ratkaisun liikeongelmaan työmuististasi, jolloin varsinainen oppiminen jää marginaalisen vähäiseksi.
Oppimisen kannalta tehokkaampaa on sisällyttää pientä vaihtelua suorituksiisi. Esimerkiksi putti- tai chippiharjoittelussa on oppimisen kannalta parempi lyödä palloja eri etäisyyksiltä satunnaisjärjestyksessä, kuin putata kaikki putit samalta etäisyydeltä ennen seuraavalle etäisyydelle siirtymistä.
Palautteen määrä ja laatu vaikuttavat
Onko hyvä valmentaja se, keneltä saat paljon neuvoja? Mitataanko valmennuksen laatu ohjeiden määrällä? Yleinen sudenkuoppa golfin opeuksessa on liiallinen ohjeiden määrä.
Tutkimus on osoittanut, että täydellinen palautteen puuttuminenkin on pienempi paha kuin liian runsas ohjeiden määrä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää palautteen antamista noin joka viidennen yrityksen jälkeen. On myös hyvä muistaa, että palaute toimii parhaiten silloin, kun oppija itse sitä pyytää. Toimintakulttuuri, jossa palaute seuraa automaattisesti jokaista yritystä, on tehokkuudeltaan hyvin kyseenalainen.
Sinun tulisi löytää juuri sinulle itsellesi sopivin lyöntitekniikka.
Myös palautteen laadulla on oma merkityksensä. Eräässä tutkimuksessa golfaajat puttasivat palloja puolentoista metrin päästä 2 x 2 senttimetrin maalialueelle. Pelaajat saivat palautetta siitä, kuinka kauaksi pallot jäivät maalista. Kontrolliryhmän palaute oli totuudenmukaista, mutta koeryhmän palaute yliarvioi suorituksia, toisin sanoen pelaajille kerrottiin pallojen päätyneen todellisuutta lähemmäksi maalia.
Harjoittelujakson aikana ryhmien välillä ei ollut suuria eroja osumatarkkuudessa. Mielenkiintoista oli se, että harjoittelun jälkeisessä, pitkäkestoista oppimista mittaavassa testissä positiivista palautetta saaneet pelaajat onnistuivat paremmin. Positiivinen palaute siis tehosti heidän oppimistaan.
Tehokas golfvalmennus muokkaa tehtävää ja ympäristöä
Tämän hetken johtava teoria motoristen taitojen oppimisessa on non-lineaarinen pedagogiikka. Tässä ajattelussa suuri painoarvo on ympäristön ja tehtävän muokkaamisessa. Hyvä opettaja antaa sinulle sellaisia tehtäviä sellaisessa ympäristössä, että toiminta itsessään opettaa sinua. Non-lineaarisessa pedagogiikassa taito sopeutetaan kehoon eikä päinvastoin.
Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen tapa liikkua, ja tätä motorista käsialaa tulisi käsitellä hyvin hellävaraisesti. Sen sijaan, että matkisit maailman huippupelaajia, sinun tulisi löytää juuri sinulle itsellesi sopivin lyöntitekniikka. Tulokset ratkaisevat – onko olemassa väärin lyötyjä holareita?
Jutun kirjoittaja Sami Kalaja on Suomen kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen entinen johtaja ja Jyväskylän yliopiston professori.
Lue seuraavaksi: Heinin golfkoulu: Keskity siihen, mitä harjoittelet