Golfkenttien parissa olen työskennellyt neljällä vuosikymmenellä, moottoripyöräilyä harrastanut viidellä. Sama nyrkkisääntö elossa pysymiselle pätee molempiin – pidä katse siellä minne haluat mennä. Kun katsot tiehen, pysyt tiellä. Jos tiukassa tilanteessa kiinnität katseesi vaaraan, on todennäköistä löytää itsensä ongelmista. Iän karttuessa reaktionopeus heikkenee, mutta vaaroja voi kokemuksen perusteella ennakoida. Olemmeko kentänhoidon kyydissä siirtymässä vaaravyöhykkeelle, tilanteeseen jossa katseen tulisi etsiä turvallinen ajolinja?
Olemme kymmenisen vuotta saaneet nauttia lähes täydellisistä talvista ainakin täällä Ruuhka-Suomen tietämillä. Ainahan talvituhoja ja muita luonnon aiheuttamia ongelmia ilmenee, mutta yleiskuva on ollut kovasti toisenlainen kuin 1990 – luvulla.
Olemmeko tuudittautuneet siihen, että nythän tämä homma meiltä sujuu? Unohdammeko golfpelin perustana olevan kentän vaatiman arkisen leipätyön, sen kehittämisen ja siihen liittyvät ongelmat? Kentän, joka on useimpien golfyhtiöiden tai –seurojen tärkein omaisuus. Onko kentänhoitokone rasvattu kohtaamaan alati kiristyvät vaatimukset ja budjetit vai ollaanko jo öljynvaihdoistakin tinkimässä?
Alan koulutus, vaiheessa vaiko maalissa
Kentänhoidon koulutus on ottanut merkittäviä askeleita 2000 – luvulla. Golfkentänhoitajan ammattitutkinto ja golfkenttämestarin erikoisammattitutkinto ovat näyttötutkintoja ja siten riippumattomia tavasta, jolla ammattitaito on hankittu.
Staffan Tuomolin (vas.) ja Ilkka Kaivosoja Vuosaaren Hell hole -bunkkerissa kunnostustöissä.
Tutkintoon tähtäävää koulutusta järjestetään muutamassa oppilaitoksessa, mutta onko koulutus riittävän syvällistä vai onko se nimensä mukaisesti tutkintoon tähtäävää? Onko näytön läpäiseminen riittävän suuri motivaatio varmistamaan todellisen perehtymisen, onko ammattikirjan käteensä saanut jo ammattilainen?
Koulutus on hyväksi, mutta riittääkö tämä? Tarvitaanko jatkokoulutusta, jos, niin mitä ja kuka?
Koska yliopisto-, korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulutasoista koulutusta ja tutkimusta ei tämänkokoiseen maahan saatane, on löydettävä muita keinoja heidän tuekseen, jotka haluavat alalla edelleen kehittyä.
Kauppa se on kun kannattaa
Kentänhoitotuotteiden kauppiaat ovat tarttuneet ohjaimiin. Nykyisin meille tarjotaan kokonaisratkaisuja kaikilla herkuilla, just do it. Viikko-ohjelma esitetään gramman tarkkuudella printattuna, sitä on vaikea millään tavoin kyseenalaistaa ja herää kysymys, että miksi pitäisikään. Riittääkö oma tieto ja osaaminen kriittisiin kysymyksiin tilanteessa, jossa tuote-esitteensä opetellut kauppamies siitä kertoo vakuuttavasti ja hienoja kuvia esitellen?
Tekeekö moniväriesitteen laatinut mainostoimisto ratkaisut puolestamme? Osaammeko lukea tarjoukset auki, niin että tiedämme mitä tilaamme? Ostammeko kaiken tarpeellisen vai hiukan ylikin?
Keskitetty konsultointi, apu vai rasite
Suomen Golfliiton kenttäkonsultointi ehti toimimaan 18 vuotta. R.I.P. Tosin uutisten mukaan sitä uudistetaan, mutta perestroikan kulmakiviä ei julkisuudessa ole näkynyt.
Täällä ruohonjuuritason alapuolella on helppo niputtaa yhteen liiton talousongelmat ja palvelun supistaminen. Toivotaan, että olen väärässä ja uudistaminen merkitseekin toiminnan parantamista. Odottavalla kannalla ollaan. Syyksi supistukselle voidaan tietenkin kertoa se tosiasia, että suurin osa kentistä on osakeyhtiöiden ylläpitämiä ja liitto taas pärjäilee seurojen jäsenmaksuilla. Kelpo peruste. Alalla toimivana lienee lupa ottaa asiaan myös toinen tarkastelukulma.
Kenttämestarin painajainen, tautien ja homeen kiusaama viheriö, jossa heinää ei kasva kuin nimeksi.
Olemme olosuhteinemme maailmassa varsin yksin ja täysin pätevää ohjeistusta emme voi mistään lukea, emme edes internetistä. Yksin pohjoinen sijaintimme tekee kenttien talvehtimisen erilaiseksi kuin vaikkapa Kanadassa, tuolla ankarien talvien maassa. Kuitenkin lähes kaikki sen kentät ovat 56 leveyspiirin eli kotoisasti ilmaisten tuolla Liettuan eteläpuolella. Tekeekö se eroa, hmm?
Olemme omia oppimestareitamme, mutta kuinka järjestää keskitetysti tietojen ja kokemusten jakaminen? Teemmekö jokainen samat kokeilut ja erehdykset, jääkö tietojenvaihto, uuden keruu, kääntäminen ja suodattaminen kenttämestareiden vapaa-ajan harrastukseksi? Vai velvollisuudeksi?
Viranomaiset ovat taas aloittaneet tarkastukset golfkentillä ympäristöasiat mielessään. Mikäli emme pysty keskitetysti osoittamaan, että asiat ovat meillä ns. rukkasessa, noudatamme hoitokäytännöissämme pian Tanskan mallia. Meiltä lähtee kyllä alan osaaja Juutinmaalle opiskelemaan, kuinka kenttiä hoidetaan erittäin rajatulla mahdollisuudella torjunta-aineiden käyttöön. Kuinka oppeja sitten meidän olosuhteissamme sovelletaan, jääkin nähtäväksi. Mutta voi siitä hyötyjäkin toki koitua, huonokuntoisilla kentillä ei yleensä peritä täyttä kierrosmaksua, joten pelaamisen kustannukset saattavat halventua.
Jos taas oletus on, että kentät keskenään omaehtoisesti järjestävät riittävän kattavan ja keskitetyn ympäristöasioiden hoidon sekä dokumentoinnin, niin se onkin juuri oletus.
Raskas myytti on myös, että konsultti kutsutaan paikalle, kun ei itse jotakin osata. Siitähän ei hiiskuta. Konsulteilla ei kuitenkaan ole mitään salaista tietoa käytettävänään, jota he huomattavaa korvausta vastaan voisivat tietämättömille kenttämestareille annostella. Toiminnan syömähammas onkin laaja kosketuspinta kenttiin, kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Lukuisa määrä käyntejä, joilla muodostetaan yleiskuva tilanteesta.
Parhaimmillaan neuvo sitten tulee kenttämestareille pyytämättä ja yllätyksenä, vasta tuloillaan olevista ongelmista. Torjuntatoimet voidaan tehdä niin, että korjaavia toimia ei tarvita lainkaan. Tätä ei muutamilla erikseen tilatuilla kenttäkäynneillä saavuta, valitettavasti.
Ulkomaan meininkiä
Olisiko Ruotsin mallin mukainen konsultointi meillä mahdollista? Vaikkei ole muodikasta neidon matkia mamman elkeitä, on kuitenkin kuviteltavissa, että ala kokonaisuudessaan on siellä meitä edellä. Swean seitsemän konsulenttia palvelevat sekä alueellisesti että aihepiireittäin. Kuulemani mukaan palvelu on Ruotsissa samanhintaista kuin vastaavassa laajuudessa toteutettu olisi meilläkin ollut. Yhden keskinkertaisen golfpallon hinta vuodessa, sitä parasta ei olisi tarvinnut tuohon käyttää. Siinäpä säästö tai kulu, kuinka vain.
Lentokoneella muualta saavuttaessa ei aikavyöhyke ole ainoa muuttuva tekijä. Useat kentistämme ovat saaneet neuvoja aina golfin syntysijoilta asti. Osa hyödyllisiä, osa haitallisia, joitakin on noudatettu ja joitakin ei. Kehitteillä meillä on kenttämestarin rukous, jossa toivotaan viisautta erottaa hyvät neuvot huonoista.
Yhdistysten luvattu kasvualusta
Kentänhoitorintaman jakautuminen on melkoinen takaisku alalle. Jakolinja on paikoin jyrkkä ja ylitsekäymätön. On vaikeaa ymmärtää järjestelyn hyötyjä, onkokaan niitä? Onko mieltä jakaa näin pienen maan resurssit?
Jos kenttämestareiden jatkokoulutus keskittyy heidän omaan yhdistykseensä, mistä mestareiksi vasta pyrkiville lisäoppia? Kierrätetäänkö samat luennoitsijat kahdessa salissa vai onko motiivina perisuomalainen piirimestaruuskilpailu? Aktiivisista tekijöistä on aina puutetta ja aika vasta näyttää tämän yhdistyskirjon toimivuuden. Toki monikirjaimiset lyhenteet näyttävät aina päteviltä.
Minne suomalainen kentänhoito on siis suuntautumassa? Tähän asti kehitettyjä toimintamalleja on purettu kaksin käsin eikä uutta veturia ole näköpiirissä. Tunne on samankaltainen kuin tultaessa sokeaan kaarteeseen turhan suurella tilannenopeudella. Koska reittiin ei nyt voi tutustua etukäteen eivätkä tienvierustan puhelinlangat anna enää digiaikana vihjettä oikeista ajolinjoista, ottakoon jokainen kaarteen omalla tavallaan.
Agrologi, golfin sekatyömies. Kenttämestarointia, konsultointia ja rakentamista. Tasoitus kannattaisi ottaa rahana.
Golfpisteen sivuilla julkaistaan kahden viikon välein tiistaisin Näkökulma-palstaa, jossa alan vaikuttajille ja harrastajille annetaan ”vapaa väylä” kirjoittaa valitsemastaan aiheesta.
Edellisviikolla vuorossa oli Janne Tarmio. Seuraavalla viikolla (20.1.) Näkökulmansa kentänhoitoasioihin antaa Tapiola Golfin kenttämestari Ilkka Kaivosoja.
Toimitukselle voi lähettää juttuideoita, sekä ehdotuksia Näkökulma-palstan kirjoitukiksi osoitteeseen:
Mielenkiintoinen kirjoitus. Monella kentällä ei ole kenttätoimikunnassa ainuttakaan henkilöä, joka tietäiSi yhtään mitään maanrakennuksen perusperiaatteista ja kenttämestareitakin on vähän. Siihen pitäisi olla peruskoulutus, vähintään rakennusmestarin tutkinto. Suurimmat virheet tehdään jo heti pohjien muotoilussa ja niitten kallistuksissa savimailla. Samoin pintojen kallistuksissa. Myös salaojien teossa tapahtuu virheitä, varsinkin kun käytetään murskeita. Kaadot ovat hepposia, pari prossaa pitäisi löytyä. Ihmetyttää myös, miksi griini kallistetaan kohtaan, jossa on eniten kulkua. Monesti näitä rakennetaan hepposilla tiedoilla ja tehdään kallista sutta, joita ei voi edes korjata.
ei ole kenttäkonsultointi, vaan seurojen edunvalvonta. Kenttäyhtiöt hoitakoot asiansa itse. Hyvä, että liitto on lähtenyt purkamaan ry/oy päällekkäisyyksiä.
Pitäskö kunsulttihommat pistää uusiin puihin, esim SGKY vois olla oikea paikka kenttäkonsultille. kuitenkin melkein kaikki kentät ovat osakekenttiä.
Illu puhunnee asiaa, tosin SGKY ei ole oikea taho pienehkönä järjestönä. Itse olen sitä mieltä, että jos tuolle palvelulle on kysyntää, sille alalle myös muodostuu yrittäjiä / yrityksiä. Normaalin kilpailutuksen kautta Oy voittaa kun omat taidot ei riitä henkilökunnan konsultointiin. Markkinatalous toimii tässäkin, vai mitä olette mieltä ?
Todella asiallinen vuodatus ja varmaankin alan ammattilaiselta sydämestä lähtenyt aito huoli tulevasta kehityksestä. Sen verran haluan tuskaa lievittää, että ne harvat ulkomailla pelaamani kentät (ehkä 20…30) eivät kentänhoidollisesti ole olleet yhtään sen kummempia kuin kotimaan kentät keskimäärin. Halpa työvoima toki näkyy esim puutarhanhoitopuolella, mutta itse pelin elementit eivät niistä hyödy. Tämän saman mielipiteen sain jo vuosia sitten ystävältäni, joka on kiertänyt maailman kenttiä Hawaijia myöten. Eli kiitos tähänastisista saavutuksista koko ammattikunnalle, mutta huoli lieneekin suunnattu tulevaisuuden tekijöiden suuntaan ja siinä mielessä se on tosi asiaa.
Tässä kohdassa olisikin todella mainio uusiutumisen paikka. Ainakin niille kaikille, joilla riittää halua yritystoimintaan. Kentähoidosta voisi tehdä pelkän kustannsuerän sijasta, myös jotain tuottavaa toimintaa. Kentän hoidon uudistuksessa pitäisi tietysti ensinnä toteuttaa avautumista. Kentänhoidon tekemiset voidaan aivan kohtuullisesti esitellä mahdollisimman konkreettisesti kaikille klubilla kävijöille. Ainakin osan kentän käyttäjien kohtalla tämä lisää ymmärtämystä siitä missä kulkevat ja miten golf-kenttää ympäristönä tulee suhtautua. Lisäksi tällainen esittely toimii myös ”myyntinäyttelynä”. Kentän hoidon yhteyteen voisi sovittaa maksullisen kurssituksen golfkentän alueelta löytyvien erilaisten nurmityyppien rakentamisesta ja hoidosta. Jo pelkästää golfin pelaajissa ja näiden perheissä on merkittävä joukko nurmikoiden hoitajia, mutta yleensä tällaisen koulutustoiminnan asiakkaita löytyy muutenkin paljon golfkentän lähialueilta. Muutenkin tällainen tietotaidon myyntitoiminta toimii hyvänä markkinointina, sillä oikealla maantieteellisellä alueella kunkin kentän kannalta. En väitä, että helppo ja simppeli rasti, mutta täysin tehtävissä kaikille, joilla riittä paloa myös yritystoiminnalle.
Ilkka Kaivosoja kirjoittaa asiaa selvällä viestillä golfkenttäosakeyhtiöille, joiden tärkeimmästä omaisuudesta ja sen hoidosta sekä tekijöistä, henkilökunnasta on kyse. Suomessa on surullisia ja kalliita kokemuksia rakennusteollisuudesta, kunnallisten ja yksityisten erilaisten kiinteistö- ja asuntoosakeyhtiöiden kiinteistöhoidosta, isännöinnistäkin. Golfkenttien, rakennusten, laitteiden ja rakenteiden ylläpito vaatii suunnitelmallista ja ammattitaitoista hoitamista. Kasvava korjausinvestointivelka on golfyhteisölle todellinen uhka. Siitä on esimerkkejä Ruotsissa ja jo meilläkin. Tulevaisuuden turvaaminen edellyttää hyvää ammattikoulutusta yhtiöiden koko palkatulle henkilökunnalle. Nykytasoa kannattaa nostaa. Näyttää vähän siltä ettei golfliitolla ole halua ja mandaattiakaan jatkaa entisenlaista kenttäkonsultointitoimintaa. Esim. osa golfareiden maksamista jäsenmaksuista liitolle voitaisiin kohdistaa ”golfkenttäosakeyhtiöille” tavalla tai toisella. Tuolloin golfareiden kokonaismaksurasitusta ei tarvitsisi nostaa nykytasolta. Lähes jokainen golfari osallistuisi näin osaltaan ammattitaitoisen henkilökunnan koulutukseen ja golfkenttien hoidon turvaamiseen. Samalla aukeaisi nuorille ja vanhemmillekin henkilöille käytännössä työuramahdollisuus golfin parissa. Tämä olisi todellinen etu suomigolfille.
”Esim. osa golfareiden maksamista jäsenmaksuista liitolle voitaisiin kohdistaa ”golfkenttäosakeyhtiöille” tavalla tai toisella.” Uskomatonta ! Nyt pakkovastikeosakkaat vaativat ptm:n suulla SEUROJEN (ry/liitto) rahoja oman kassansa paikkaamiseen. Hävytöntä. Nostakaa pakkovastiketta, älkääkä käykö toisten lompakolle ! Omistaja maksaa ja ruikutus pois !
Golfkentät ovat kokonsa ja ympäristövaikutustensa puolesta harrastuspaikoista omassa luokassaan. Hiihtokeskuksia on lukumäärällisesti suunnilleen puolet golfkenttien määrästä joten maankäytöllisesti ne ovat samassa suuruusluokassa. Moottoriurheilu? Golfkenttien ja nimenomaan golfareiden etu on, että asiat pysyvät järjestyksessä viranomaisten ja ympäristöjen sekä suuren yleisön suuntaan. Viralliset ympäristöjärjestelmät ja auditoinnit ovat arkipäivää lähes alalla kuin alalla. Mikä yhtään suurempi ala toimii ilman edunvalvontajärjestöä joka pyrkii keskitetysti hoitamaan sektorinsa etuja yleisellä tasolla? Mikä taho olisi sopivin antamaan lausuntoja eduskunnalle, ministeriöille, Suomen ympäristökeskukselle, ELY- keskukselle, kuntien ympäristökeskuksille ja kaavoittajille, ympäristöjärjestöille, medialle ja muille alan ympäristö- ja maankäytöllisistä vaikutuksista kiinnostuneille tahoille lausuntoja golfkenttien toiminnasta ja käytännöistä. Kenellä löytyy paukkuja puhua koko alan puolesta? Kaikkien näiden tahojen kanssa on käyty lukuisia keskusteluja, palavereja, annettu lausuntoja, oltu tupailloissa kertomassa golfkenttien hoidosta ja todellisista vaikutuksista. Tuolla taholla joka asiasta ottaa vastatakseen, olisi syytä olla myös jonkinlainen mandaatti. Mielestäni tämä edellyttää vuorovaikutusta ja jatkuvaa kontaktia, molemminpuolista mahdollisuutta vaikuttaa asioihin, tarvittaessa myös jollakin tavoin ohjata eksyneitä lampaita takaisin sallitulle laitumelle. Suomen Golfliitolla ei ole varsinaista valtaa seuroihin saati yhtiöihin. Tuo vuorovaikutus ympäristöasioissa on rakennettu 18 vuoden aikana arvatkaapa millä? Jalkatyöllä. Konsultit ovat vahvasti myötävaikuttaneet siihen, että kaikilla golfyhteistöillä on ympäristöjärjestelmä, jota myös monet toteuttavat ja ylläpitävät. Näin ei välttämättä olisi eikä ole loputtomiin, jos tuo työ ei ole jatkuvaa. Toiselta kantilta tarkasteltuna on kohtuutonta vaatia yksittäistä golfkenttää, ylläpiti sitä sitten seura tai osakeyhtiö, ottamaan vastuu koko alan julkisuuskuvasta tai suhteesta lakia säätäviin elimiin tai valvoviin viranomaisiin. Näin tapahtuu, jos mikään taho ei keskitetysti asiaa hoida. Toimintaa arvostellaan heikoimman lenkin perusteella. Olemme toistaiseksi hyvässä maineessa, mutta kuten keskustelunavauksessa totesin, jatkuvan tarkkailun alla. Tämä koko alaa merkittävästi hyödyttävä, voisinko sanoa meidän olosuhteissamme välttämätön, toiminta ollaan ajamassa alas rahapulan vuoksi. Liiton muihin toimintoihin tai niiden tarpeellisuuteen en ota kantaa mutta jo työnikin vuoksi pidän kenttää melko keskeisenä harrastuksen, tai joidenkin golfareiden ammatin kannalta. Haastan täällä kirjoittavat nimimerkit kertomaan vaihtoehtoja toiminnalle tai esittämään arvauksensa siitä, missä tilanteessa olemme vaikkapa 5 -10 vuoden kuluttua jos nämä asiat laiminlyödään.
Kyllä Iku puhut taas pelkkää asiaa. Sanomattakin on selvää, että oma kentänhoitohenkilöstömme ei pienenä ja jopa jakautuneena ammattikuntana kykene vastaamaan kuvaamaasi haasteeseen. Mahdollisuuksia ei sitten juuri jäljelle jääkkään. Joko golfkentät ottavat asian hoitoonsa yhdessä itsenäisesti, tai liitto jatkaa panostusta kenttäkonsulttien täysimittaiseen käyttöön. Ihmettelen liiton ja joidenkin sen jäsenten näkemystä asiaan: ”Ei ole meidän tehtävä.” Jos katsomme hieman suurempaa lajia, jääkiekkoa, miten jääkiekkoliitto siellä panostaa jäähallien määrään, toimintaan ja kehittämiseen, niin voimme todeta golfliiton olevan kaukana, takana ja vasemmalla näissä asioissa. Kentät itse eivät tule kykenemään yhteistyöhön kyseisessä asiassa, rahastahan tässä heidän kielellä ainoastaan puhutaan. Ei vastineesta ja hyödystä. Missä sitten mennään 5 – 10 vuoden kuluttua. Osa kentistä pärjää ja jatkaa erittäin ammattitaitoisen henkilöstön voimin toistaiseksi. Osalle kentistä on tullut notkahdus noin kolmen vuoden jälkeen ja nyt näillä kentillä on havahduttu pyristelemään takaisin entiselle tasolle. Osa kentistä jatkaa sukeltamista yhä syvemmälle. Viranomaiset vaikeuttavat työtä entisestään. Tieto ei kulje. Media riepottelee. Pelaajat ovat heränneet, hakeutuvat kunnossaoleville kentille ja niiden seuroihin. Pelaaja- ja seurakato syvenee. Viiden talviunivuoden jälkeen golfliitto alkaa heräilemään. Kukahan tämän asian laittaisi kuntoon, olisikohan tälle alalle konsulttipalveluja tarjolla?
Olen ollut vuosia metsurina ja kirvesmiehenä ja ihmettelen suuresti, että miksei anneta luonnon hoitaa työtään. Jos kentällä makaa vettä eikä salaojitukset oikein toimi, niin miksei siihen voisi istuttaa esim. haapaa ? Hyvin nopea kasvuinen puu ja jo parikymmen vuoden iässä kuluttaa noin 200 litraa vettä vuorokaudessa. Imisi kummasti kosteat paikat hieman kuivemmiksi, eikä tarvitsi kaivaa kenttää auki ja vetää taas uusia salaojia ja tehdä hiekotuksia. Tämä olisi hyvin edullinen ja nopea tapa mm. hoitaa kostea alue kuntoon ja varmasti pystyy pelaamaan keskeytyksettä rakasta golfia, kokeilkaa, mutta älkää istuttako mitään raitaa, koska se leviää kuin tauti.