Yhteiskunnassa vellova taloudellinen epävarmuus heijastaa varjon koko golfliiketoimintaan. Lisäksi kasvavat paineet sekä työpaikalla että vapaa-ajalla kiristävät ihmisten ajan käyttöä. Golfyhteisöjen päättäjiltä vaaditaan tässä ajassa rohkeutta uudistaa toimintatapoja – ja muotoja. Perinteisellä ”aina on näin tehty” ajattelulla ei saavuteta niitä tavoitteita, joita muutama vuosi sitten eri golfyhteisöiden pöydissä linjattiin. Itse pidän tavasta, jossa asioita pyritään katsomaan kokonaan uudesta näkökulmasta.
Vuosi vuoden jälkeen se vaatii yhä enemmän myös itseltäni, jotta kykenee näkemään itse itselle asettamien keinotekoisten reunojen ulkopuolelle. Haastan golfpäättäjät käymään avointa keskustelua ja tuomaan rohkeita out of the box –ajatuksia, jotta suomalainen golf saadaan takaisin kasvu-uralle myös pelaajamäärien osalta.
Golfosakkeen arvokeskustelu keikuttaa venettä vuosi toisensa jälkeen mediassa. Fakta on, että golfosakkeiden arvo ei ole ulkopuolella yhteiskunnassa tapahtuvasta kulkusuunnasta. Jokainen lama pudottaa tai ainakin heiluttaa golfosakkeiden arvoa. Lama tai taantuma lisäävät myös osakkeilla tehtävää keinottelua. 90-luvun alun vaikeiden vuosien jälkeen golfosakkeilla alettiin keinotella kuin pörssiosakkeilla.
Pyrittiin ostamaan ja myymään osakkeita luoden illuusio ”osinkoa” tuottavasta tavasta toimia. Tämä ajattelutapa pesiytyi sitkeästi golfpiireihin. Jokainen ymmärtää, ettei tennisosakkeella pyritä pelaamaan taloudellista hyvää, vaan tennistä mikä lisää kuntoa ja tuo hyvää oloa.
Tunnustamalla vastaava ajattelutapa myös golfpiireissä, että golfosake on sijoitus oman kunnon, hyvinvoinnin ja sosiaalisuuden rakentamiseen, pidetään yleinen keskustelu oikeassa tulokulmassa ja kehittämisen suuntaviivat golfliiketoimintaa eteenpäin vievinä.
Oman haasteen luovat päivittäiset aikataulut. Vaikka tunteja vuorokaudessa on edelleen 24, ympärillä olevat paineet pirstaloivat päivät ja viikot. Henkilökohtaisesti tiedostan pitkien työpäivien rutistavan ajankäyttöäni yhä tiukemmalle.
Mika Walkamo toimii siviilissä Vanajanlinnan markkinointijohtajana." src="/wp-content/uploads/2011/12/11121909122448.jpg">Minulla on 11-vuotias poika ja vielä tärkeämpää on löytää aika olla seuraamassa oman pojan kasvua ja kehitystä – yhtäkään itsekkäistä syistä jätettyä päivää pojan kanssa ei saa myöhemmin takaisin. Itse olen pyrkinyt ratkaisemaan ajankäyttöä yhdistämällä asioita. Golfin näkökulmasta, pojan kanssa voi helposti heilua myös rangella. Hän lähtee mielellään mukaani harjoitusalueelle, koska saa touhuta siellä muutakin kuin golfia.
Aikaa ei ole aina 18 reikään, niin olen kesällä panostanut iltayseihin, mitkä ovat nopeita ja nollaavat hienosti päivän mukanaan tuoman stressin. Lisäksi tulee ulkoiltua, kuntoiltua ja vietettyä aikaa mukavassa sosiaalisessa ilmapiirissä. Joskus kauniin iltaysin jälkeen voi ansaitusti todeta, että vähemmän on enemmän.
Lopuksi haluan vielä onnitella Mikko Ilosta aivan käsittämättömän hienosta kaudesta. Mikä voi olla tällaisen kauden jälkeen seuraava tavoite? No esimerkiksi voittaa ensimmäinen Major-titteli 2015, vaikkapa Suomi-Ruotsi –henkisesti ennen länsinaapurimme parhaita pelimiehiä.
Mika Walkamo
Kirjoittaja on Suomen PGA:n sekä Linna Golfin puheenjohtaja.
Näkökulma palstaa julkaistaan Golfpiste.com-sivustolla tiistaisin. Keskustelu jatkuu Golfpisteen Forumilla
toimitus@golfpiste.com osoitteessa otamme vastaan ideoita ja juttuvinkkejä, samoin myös valmiita Näkökulma-kirjoituksia. Toimitus pidättää itsellään oikeuden julkaista tai olla julkaisematta meille toimittuja kirjoituksia.
Mikassa olisi ainesta ja tyyliä Suomen Golfliiton puheenjohtajaksi. Kyllä PGA:n pitäisi löytää keskuudestaan puheenjohtaja, jäisi Mikalle lisää aikaa. Toisaalta, kyllä PGA:lla pitäisi olla kykyjä valita myös toiminnanjohtaja omiensa keskuudesta.
Jussi Älähän nyt. Vaikka Mikasta olisikin ainesta liiton johtoon, niin siellähän menisi hyvävelisysteemi ihan läskiksi. Loppuisi kaikenmaailman turhanpäiväinen maailmalla matkustelu, kavereiden palkkaukset ja saattaisi sinne saada jopa järkeä käyttöön. Ei onnistu. Toisaalta kenestä PGA ammattilaisesta olisi aikuistenoikeesti johtamaan jotain esim omaa ”Ammattiliittoa” nehän on ”golfopettajia” tai tulevia sellaisia. Kyllä se vaatii ”ulkopuolisen osaajan johtamaan moista yhdistystä.
Mielestäni tämä oli turhan rajattu kirjoitus, josta varsinainen tulevaisuuden visio jäi puuttumaan. Jos pelaajamääriä halutaan nostaa, tulisi huomioida myös nuoret aikuiset, jotka eivät enää Pappan farmariauton takapenkillä kentälle kulje. Valtaosa 20-35 vuotiaista laittaa asunto-osakkeen ja muut rationaaliset investoinnit golf-osakkeen hankkimisen edelle. Mikäli golf-osakkeen omistus halutaan perustella kirjoittajan mainitsemilla ”urheilullisilla” ja ”yhteisöllisillä” seikoilla, voin henkilökohtaisesti sanoa, että en ole valmis maksamaan vuosittaisen 500-1000 € vastikkeen lisäksi useita tuhansia euroja osakkeesta, joka ei varsinaisesti tuota mitään. Osakesäästämistä olen sen sijaan harjoittanut opiskeluajoistani lähtien. Rehellisesti sanottuna mielestäni koko osakekonsepti on vanhanaikainen yhteiskuntaluokkien jäänne, joka on jäänyt jälkeen kenttien lukumäärän kehityksestä. Nykyään useimmille kentille pääsee vuodesta toiseen maksamalla vuokrapelioikeudesta hoitovastiketta vastaavan summan. Vapaamman pelaamisen tulisi kuitenkin ulottua kausimaksua laajemmalle. Itse olisin valmis pelaamaan muutaman kierroksen kesässä greenfeellä, mikäli hinnat olisivat lähempänä 30 € kuin 60 €. Miksi tämä edellyttää seuran jäsenyyttä? Voisivatko vakuutukset yms. pakolliset lisenssimaksut sisältyä greenfee maksuun? Katsokaa miten asiat ovat Pohjois-Amerikassa miksi Suomi on taas takapajula? Samassa yhteydessä olisi hyvä nostaa esille keskustelua liiton roolista nuorten sm-tason pelaajiemme tukemisesta kohti ammattilaisuutta. Tällä hetkellä moni lahjakas nuori aikuinen joutuu vetäytymään kilpagolfista taloudellisista syistä, koska liitto kohdistaa eksklusiivisesti tukensa maajoukkueisiin, joiden valintaperusteet eivät ole lainkaan läpinäkyvät. Onko Golf-liitolla lainkaan toimintamallia ja strategiaa nuorten lupaavien amatöörien ja juuri ammattilaisiksi siirtyneiden pelaajien tukemiseksi? Paljon puhutaan ammattimaisesta tekemisestä ja ”oikeisiin asioihin keskittymisestä”, mutta miten tätä osaamista kohdistetaan pelaajatasolle? Voisiko seurojen kautta jakaa enemmän tietoa ja osaamista tavoitteellisille nuorille pelaajille, jotka pohtivat ammattilaisgolfin vaatimuksia? Oma näkemykseni lienee käynyt jo edeltä selväksi, mutta laajemmassa perspektiivissä golf on Suomessa mielestäni kahtiajakautunut karrikoidusti lasten/eläkeläisten ja työväenluokan/vauraiden välisiin ryhmiin. Esimerkkiä toivovat voivat suunnata Espoosta Kirkkonummelle päin sijaitsevalla klubille, jonka yleensä tyhjä range on varattu vain jäsenille.