Ajattelu golfkierroksen aikana voi hyvinkin olla yliarvostettu hyve. Pahimmillaaan siitä on jopa haittaa. Strategisen etenemisen perusteet sisäistänyt, hyvin harjoitellut ja valmistautunut pelaaja pärjää usein parhaiten intuitioon turvautumalla.
Nekin golfarit, jotka yleensä suhtautuvat omaan peliinsä analyyttisesti, kertovat niin sanotun flow-tilan saavuttamisen merkitsevän sitä, että intuitio ottaa ohjat. Kokemusta voisi kuvata ”autopilotille” siirtymiseksi. Hyviä asioita tapahtuu kuin itsestään, ilman tietoisen puolen kontrollia.
Mitä tuo intuitiivisuus tarkemmin ottaen voisi tarkoittaa?
Ennen kaikkea se on kokemuksen kautta rakentunutta spontaania ja nopeaa reagointia ärsykkeisiin.
Kierroksellaan hyvään vauhtiin päässyt, itseluottamuksen kannattelema pelaaja valitsee pallonsa tiiattuaan väylältä kohteen ja antaa mennä. Asioita sen enempää mutkistamatta.
Jos pelaaja sen sijaan ryhtyy käymään mielessään läpi erilaisia vaihtoehtoja, vaaran merkit ovat jo ilmassa.
Jos siis ajattelet, ajattele ainakin myönteisiä asioita. Valitse kohde, joka takaa jatkolyönnille parhaat asemat. Luo mielikuva onnistuneesta lyönnistä ja pidä tarkkaan rajattu kohde mielessäsi.
Positiivisuutta kannattaa kierroksen aikana muutenkin ylläpitää. Tiedemiehet ovat kiistattomasti osoittaneet, että mukavien asioiden ajatteleminen auttaa reagoimaan tilanteisiin intuitiivisesti.
Vahingollisinta on kiinnittää huomio vaaroihin: mahdolliseen out-rajaan tai vaikkapa vesiesteeseen. Mitä enemmän tuollaiset seikat jäävät kummittelemaan tajuntaan, sitä todenäköisempää on, että pallo päätyy juuri sinne minne sen ei pitänyt päätyä.
Huoleton asenne tuottaa useimmiten paremman lopputuloksen kuin päätös olla joutumatta vaikeuksiin, kunhan itse lyönti ei tapahdu puolivillaisesti.
Play Box ja rutiinit
Annika Sörenstamin uran huipulle auttaneet Pia Nilsson ja Lynn Marriott ovat jo pitkään painottaneet sitä, että mahdollisen ajattelun tulisi aina tapahtua ennen pallolle asettumista.
Mailanvalintaan, lyönnin suuntaamiseen jne. liittyvät pohdinnat on Nilssonin ja Marriottin mukaan tehtävä pallon takana ”Think Boxissa” ennen siirtymistä kuvitteellisen rajan yli ”Play Boxiin”. Play boxissa mielessä on vain think boxissa luotu mielikuva. Pallo laitetaan liikkeelle omiin vakiintuneisiin rutiineihin turvautuen.
Rutiinit ovat yleisemminkin hyvä apuväline silloin, kun pyrkimyksenä on välttää tietoisen puolen liiallista puuttumista peliin. Esimerkiksi griinityöskentelyä varten on hyödyllistä rakentaa rutiinit, joilla pallo laitetaan liikkeelle, kun mielikuva puttilinjasta ja tarvittavasta voimasta on ensin luotu. Rutiinit vähentävät riskiä siihen, että pelaaja ryhtyy vielä pallon ääressä empimään.
Intuitiivisuus liittyy myös siihen, että ensivaikutelma puttilinjaa lukiessa on hyvin usein oikea. Ensivaikutelman tukena ovat tuhansien puttikokemusten kautta rakentuneet muistijäljet.
Kun tietoinen ajattelu tulee mukaan, pelaaja on helposti taipuvainen ylianalyyttisyyteen ja ylitulkintoihin. Silloin tulemme sokeiksi sille, mikä on ilmeisin vastaus kysymykseemme.
Elä hetkessä
Liiallinen ajattelu vaarantaa pelaajan kyvyn elää hetkessä. Se on myös omiaan viemään pohjaa luovuudelta, jota intuitio puolestaan kannattelee.
Pahin virhe on jäädä murehtimaan epäonnistumisia, hirttäytyä jo tapahtuneeseen.
Jääkiekkolegenda Ken Dryden on sattuvasti kuvannut vaaroja, joita toisaalta tulevaisuuden ennakointi kesken suorituksen aiheuttaa. Ajatukset karkaavat vaarallisille poluille.
”Jotkut lätkänpelaajat ovat kuin tasoituksella 30 pelaavia golfareita. Vaikka ulos pelaisi 40, koko ajan sisimmässään tietää, että jotenkin tulokseksi tulee kuitenkin 100.”
Intuitiivisuuden voima näkyy myös varapallon onnistumisprosentissa. Kokemuksesta tiedämme, että nopeasti matkaan saatettu varapallo päätyy huomattavan usein turvallisesti peliin. Kun pahimmat pelkomme ovat jo toteutuneet, mieli on vapaampi keskittymään oleelliseen ja antamaan asioiden tapahtua omalla painollaan.
Ehkä tässä on jotain samaa viisautta kuin Taistelutoverien eversti Ronald Spiersin tavassa nähdä asiat sodan keskellä.
”Ainoa toivosi on siinä, että hyväksyt tosiasiana sen että olet jo kuollut. Mitä pikemmin se tapahtuu, sitä pikemminkin pystyt toimimaan niin kuin sotilaan tulee: ilman armoa, ilman sääliä, ilman katumusta.”
Jos kentällä ajattelee, yksi käyttökelpoinen ajatus kumpuaa Quentin Tarantinon Kill Bill-elokuvasta.
Kun rystysensä päivästä toiseen verille takonut Uma Thurman taas kerran yrittää tuloksettomasti murtaa lautaa karatelyönnillä, tilannetta sivusta seurannut mestari Pai Mei toteaa kuivasti:
”Puun pitäisi pelätä sinua, ei sinun puuta. Ei ihme, että et pysty siihen. Sinä alistut tappioon ennen kuin olet edes aloittanut.”
Janne Tarmio