Kaikkia hidas peli ei häiritse, ainakaan niin paljon, että oma peli häiriintyisi.
Peliseuralaiset juuri alkavalta golfkierrokselta oli jo kätelty, vain Jukka puuttui. Kyllä se tulee, sanoo Pentti. Se soitti äsken, oli ihan parin kilsan päässä tulossa. Se hakee vielä juoksukahvin.
Päätimme lyödä avauslyönnit Jukkaa odotellessa. Pauli siirtyi lähtöalustalle ja alkoi sovittamaan hanskaa käteensä. Hänen lyöntirutiineihinsa kuului kolme harjoitussvingiä, lyöntisuunnan tarkistus sekä pari sanaa päivän pelikunnosta. Luonnollisesti hän puheidensa jälkeen teki rutiininsa uudelleen. Lyönnistä tuli komea satelliitti.
Pentti pääsi tulille Paulin jälkeen. Ennen avauslyöntiä hänellä oli meille pelipäivää virkistävä vitsi kerrottavanaan, se meni näin:
Panostajat Urho ja Kaarlo olivat työmaalla kallioita räjäyttelemässä, kun vahinko sattui. Urho sohlasi johtojen kanssa, sillä seurauksella että lensi räjähdyksen voimasta taivaan tuuliin. Kaarlo joutui kertomaan suru-uutisen Urhon vaimolle. Hän saapui ovelle, otti hatun päästään ja koputti oveen. Urhon vaimo avasi oven, katsoi viestintuojaa kalpeaksi valahtaneena ja kysyi, ”Voi hyvä luoja, onko meidän Urho lähtenyt taivaaseen?”
Kaarlo raapi korvaansa ja vastasi, ”No, siitä mä en oo ihan varma, mutta ainakin sinne suuntaan se kyllä lähti!”
Olihan hauska vitsi, vaikka en ymmärtänytkään miten se liittyi alkavaan golfkierrokseemme. Pääsin viimein lyömään, kun samassa ryhmän viimeinen osallinen juoksi aloituspaikalle kantobägi selässä heiluen. Ennen kättelyitä myöhäisen tulijan käsille läikkynyttä kuumaa kahvia hoidettiin ryhmän puhtaimmalla pyyhkeellä.
Seuraavana vuorossa oleva ryhmä oli jo kokoontunut aloituspaikan lähelle vuoroaan odottelemaan. Jätin rutiinini tekemättä ja löin upean hookin viereiselle väylälle. Pelikavereiden mielestä sieltä oli hyvä jatkaa, kunhan vain ensin odoteltaisiin vastaantulijoiden avaukset.
Jukka etsi vielä vimmatusti hanskaansa, jonka hän oli varmasti laittanut bäginsä vasempaan pikkutaskuun. Kahvia läikkyi vielä toisellekin kädelle, mutta pyyhkeeni olikin jo pesun tarpeessa. Jukalle löytyi lainahanska Pentin toimesta. Lopulta pääsimme matkaan viisi minuuttia myöhässä.
Pentti olisi halunnut kertoa toisen vitsin ennen lähestymislyöntiään. Pyysin kohteliaasti anteeksi, ja kiirehdin väylien väliin puun taakse suojaan odottelemaan vastaantulijoiden viimeistä avausta.
Kaikki kolme kaverusta olivat päässeet pitchin päähän ensimmäisestä viheriöstä. Pauli tarkasteli etäisyysmittarilla kahdenkymmenenviiden metrin lyönnin mittaa. Onneksi Jukka ja Pentti olivat päätyneet suunnilleen samoille mitoille, joten muita mittauksia ei tarvinnut tehdä.
Nopea lyöntini greenibunkkerista jäi karhealle. Olihan meillä ready golf -sääntö käytössä sanoin, ja chippasin samalla hätäisen topin hiekkamailallani. Hiekan ja kahden chipin jälkeen en tarvinnut kuin kolme äkäistä puttia ensimmäisen väylän viimeistelyyn.
Pentti, Pauli ja Jukka suunnittelivat vielä puttejaan, par-putit kumminkin kaikilla menossa. Vilkuilin väylää taaksepäin, missä perässä tulijat tekivät harjoitussvingejään. Ensimmäisen väylän jälkeen olimme jo melkein kymmenen minuuttia myöhässä. Loivan lähdön jälkeen minulla ei ollut enää sormenkynsiä mitä pureskella.
Peli jatkui loppuun asti, hitaasti mutta varmasti. Ihme kyllä pääsimme lopulta maaliin, eikä klubin asettamasta peliajasta poikettu minuuttiakaan. Kolme hyväntuulista kaverusta jäi vielä klubille kahveelle, kehumaan sen vitsinkertojan pelaamaa kierrosennätystä. Heillä kun ei ollut minnekään kiire. Minä jätin kahvit väliin, mailat pesemättä ja ajoin tukka putkella kotiin, huilaamaan.
P.S.: Kaksitoista lyöntiä yli oman tasoitukseni ei nopeuttanut peliämme yhtään, todennäköisesti päinvastoin. Hitaan pelin syndrooma pakottaa minut hätäilemään omissa suorituksissani, kun pelkään ryhmämme hidastavan koko kentän kulkua. Rennompi pelaaja onnistuu tekemään omia ennätyksiään. Mistähän sitä rentousvalmennusta saisi hankittua?
Tarinoitsija Vesa Airio on epävirallinen “elämänmuutosten ME-mies”. Nuoren miehenalun seikkailumieli johdatti hänet metallityöntekijästä merimieheksi ja postinkantajasta toimitusjohtajaksi. Kaiken aikaa on myös yrittäjyys ollut iso osa hänen elämäänsä. Nykyiseltä ammatiltaan Airio on koulutettu ammattivalokuvaaja. Golfkenttien kauneus pakotti hänet ikuistamaan bongaamiaan kenttiä, ja siitä alkoi golfblogin kirjoittaminen. Airion satiirinen esikoisromaani “Golfia koko rahalla” ilmestyi alkuvuodesta 2026. Hän kutsuu itseään jääräpäiseksi optimistiksi, jonka golfmotto on: paras lyöntisi on osaamisesi todellinen taso.