Kapteeni Thomas Bjørn otti taatusti ilolla vastaan Pariisissa isoon ruutuun kaavailtujen Tommy Fleetwoodin, Tyrrell Hattonin ja Paul Caseyn esitykset. Nouseva tähti Paul Dunne oli pettymys.
Viikonvaihteessa pelattu haasteottelu Aasian yhdistelmää vastaan tarjosi Euroopan joukkueen kapteenille Thomas Bjørnille mainion tilaisuuden tarkastella tulevien Ryder Cup -pelaajien edesottamuksia aitiopaikalta.
Bjørn itse ei liiemmin lähtenyt purkamaan suojattiensa esitystä syksyn kohokohtaa silmällä pitäen. Syykin on ymmärrettävä. Yhtään pelaajaa ei ole vielä joukkueeseen nimetty, vaikka useampi pelaaja Kuala Lumpurissa esiintyneestä ryhmästä Ryder Cupissa mitä ilmeisimmin tullaan näkemään.
Tanskalaisen muistiossa toki on jo monenlaisia kuvioita piirrettynä, mutta niiden avaamista saadaan vielä odottaa.
Mitä EurAsia Cup sitten Ryder Cupia varten tarjoili? Riippuu, mistä näkökulmasta asioita katsoo, mutta ainakaan käsitys joukkueen venymiskyvystä ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Kahdeksan voittoa yhdeksästä ensimmäisestä kaksinpelistä on siitä vahva näyttö.
Nelipallon ja nelinpelin pelipareja silmäiltäessä kapteeni piti koossa ainoastaan kaksikot Thomas Pieters-Matthew Fitzpatrick ja Alex Norén-Paul Dunne. Ensin mainitut voittivat yhden ottelun ja hävisivät yhden, jälkimmäiset kärsivät tappion molemmissa.
Nelikosta Dunnen nouseminen Ryder Cup -joukkueeseen vaikuttaa tässä vaiheessa kaikkein epätodennäköisimmiltä, mutta ei suinkaan ole poissuljettua. Onhan kyseessä yksi viime vuoden parhaista nousijoista. Painolastina on kuitenkin mahdollisissa rajatapauksissa pitkä miinus, jonka Dunne sai häviämällä kaikki kamppailunsa.
EurAsia Cupin kaksi ensimmäistä pelipäivää antoi Bjørnille kahdensuuntaista osviittaa nähdyistä pelipareista, sillä miinuksilta ei joidenkin ”vaihtoehtojen” kohdalla vältytty.
Monikäyttöisyydestään isot plussat saivat varmasti Tommy Fleetwood, Paul Casey ja Tyrrell Hatton, jotka olivat voittamassa sekä nelipallo- että nelinpeliotteluaan eri pelipartnerin kanssa. Casey on pienen tauon jälkeen taas ”edustuskelpoinen”, ja hänestä Eurooppa saa mitä mainioimman vahvistuksen Pariisiin.
Koko edellä mainittua kolmikkoa höystettynä Henrik Stensonilla voidaan pitää kutakuinkin varmoina pelaavina jäseninä vuoden 2018 Ryder Cupissa. Fleetwood ja Hatton saivat vielä ylimääräisen sulan hattuunsa saalistamalla kumpainenkin kolme pistettä joukkueelleen.
Euroopan nimekkäällä joukkueella oli yllättäviä vaikeuksia Aasiaa vastaan kahtena ensimmäisenä pelipäivänä. Lopputulos oli kuitenkin jämäkän päätöspäivän ansiosta riittävän hyvä.
Joku voi myös miettiä, millainen painoarvo esimerkiksi Fleetwoodin ja Hattonin esityksille voidaan antaa, kun toisena osapuolena oli – kaikella kunnioituksella – varsin säyseä vastustaja. Joukkuekilpailut ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia tapahtumia kuin lyöntipeliturnaukset, ja niissäkin on kyntensä opittava näyttämään.
Jenkit pieksivät kansainvälisen joukkueen syksyn Presidents Cupissa ikään kuin myrskyvaroituksena Euroopalle. Vanhan mantereen yhdistelmä tarvitseekin nyt Rory McIlroyta johtotähdekseen, sillä adjutantteja kyllä riittää. USA:n terävin kärki on tällä hetkellä hieman niskan päällä, mutta asetelmilla on tarpeeksi aikaa muuttua. Joka tapauksessa Euroopan ryhmään on iskostettava tänä vuonna taianomainen henki, jotta se pystyy kampeamaan Le Golf National -kentällä hyvässä nosteessa olevan Yhdysvallat.