Uskallan väittää, että Turku ympäristöineen tarjoaa golfarille tasokkaimman kenttäkatraan vieraspelaajille pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kaiken lisäksi varsinaissuomalaiset ovat paljon juurtunutta mainettaan vieraanvaraisempia.
On reilua alkuun myöntää ennakkoasenteeni Turkua kohtaan. Rakastuin Ruissaloon jo ensimmäisillä pelikerroilla 70-luvun alkupuolella. Pitkälti tästä syystä valmensin Aura Golfissa kolme vuotta. Kun mietin sopivaa taustoittajaa ja pelikaveria Turun retkelle, Tuure Halonen oli luonnollinen ykkösvalinta. Hän oli AG:n ensimmäinen huippupelaaja ja kilpakumppanini vuosien takaa.
Tuure aloitti golfin naapuriensa innoittamana Ruissalossa 1972, ja oli ykkösnimi seuran kasvun vuosina 70- ja 80-luvuilla. Opiskelutalvet Winnipegissä ja 15 vuoden evakko työkomennuksen vuoksi Espoossa eivät katkaisseet siteitä Varsinais-Suomeen. Hän on ”vanhan liiton miehiä”, viimeisen päälle herrasmies, jonka mielestä pistebogey ja yhteislähdöt ovat suomalaiselle golfille turmioksi. Tuuren kireähköä lausuntoa ei saa tulkita kapea-alaisuudeksi, hänellä on kokemuksen myötä valtavasti näkemyksiä ja visioita suomalaiseen golfiin liittyen.
Harjattulan haasteet
Aloitamme Tuuren kanssa reilun kahden vuorokauden tutustumismatkan hänen nykyisen kotitalonsa laiturilta. Kaarinan Ala-Lemulta on veneellä viiden minuutin matka Harjattulan kentälle Kakskerran saarelle. Autolla kiertäminen Turun keskustan läpi vaatisi 35 minuuttia. Tuure on edustanut asuinpaikastaan johtuen Harjattula Golf & Country Clubia vuosituhannen taitteesta.
Paasikiviopiston mailla on pelattu Kosti Kurosen suunnittelemalla kentällä jo 90-luvun alusta. Puitteet ovat kunnossa, majoitus- ja kokoustilaa on runsaasti. Vaikka siirtymät eivät keskimäärin ole pitkiä, aikaa kuluu ripeästikin pelaten ja odottelematta 3 tuntia ja 20 minuuttia, joka on meille kahden pelaten normaalia pidempi aika.
Layoutiltaan kentässä on särmää. Vaihtelevia väyliä, mielenkiintoisia lähestymisiä ja viheriöilläkin on terveitä ja haastavia muotoja. Harjattula on monella muotoa iso kenttä. Tiiauspaikoilta avautuu näkymiä, joihin on kutsuvaa sihdata ja ampua täysillä draiverilla. Mutta se jokin puuttuu. Kentän kunto on vuodesta toiseen ollut korkeintaan kohtuullinen ja tämä erottaa Harjattulan ykkösluokan kentistä, jollaiseksi se oheispalveluineen suunnitelmissa piirrettiin.
Halosen mukaan viime kesänä kenttä ei ollut vielä heinäkuun lopullakaan siinä kunnossa kuin se nyt oli jo toukokuun puolivälissä. Vähemmänkin kentänhoidosta ymmärtävä näkee kuitenkin nopeasti, että rakenteellisia haasteita on etenkin tiiauspaikoilla ja viheriöiden edustoilla, joissa ruohon kasvu on epätasaista.
Esimerkistä käy kausi 1999, joka oli Harjattulan lyhyessä historiassa hyvin merkityksellinen. Kentällä pidettiin amatöörien SM-kisat. Mikko Ilonen voitti, naisten sarjassa Minea Blomqvist oli 14-vuotiaana pronssilla. Kentän heikko kunto – lähinnä kuivuus – ylittivät jopa Helsingin Sanomissa näyttävästi uutiskynnyksen. Pettyneitä ja turhautuneita olivat pelaajatkin. Yksi kilpailijoista oli purkanut tuntojaan kisapäivän aamuna ajamattomaan (!) kakkosviheriöön kirjoittamalla yleisimmin käytetyn v-kirjaimella alkavan voimasanan putterillaan kasteiseen ruohoon.
Vaatimaton kunto on jäänyt tuosta kisasta alkaen hieman turhaankin leimaamaan Harjattulaa, vuoden 1999 SM-kisat muistetaan.
Halonen pyörittelee diplomaattisesti sanojaan, kun keskustelemme siitä, millaisena hän näkee Harjattulan lähitulevaisuudessa. Hän nostaa esiin Aura Golfissa jatkuvasti tapahtuvan kentän kehittämisen, jollaistatoivoisi nykyiselle kotikentälleenkin. Siistit lyöntipaikat ja viheriöt ympäristöineen ovat tasokkaiden kentän käyntikortteja.
Harjattulassa tulee syksyllä osakkaiden käsittelyyn Lassi-Pekka Tilanderin tekemä mittava kentän parannussuunnitelma ja sen mahdollinen toteuttaminen. Hintahaarukka hankkeella on 2-3 miljoonan väliltä.
Rakennusosaaminen ja rakentamisen valvonta on 90-luvun alusta kehittynyt huimasti ja näiden taannoisesta puutteesta Harjattulassa maksetaan vuosittain raskasta veroa. Jotain radikaalia kentän kehittämiseen olisi lähitulevaisuudessa hyvä tehdä, nykyisellä konseptilla Harjattula jää vääjäämättä alueen kentistä entistä enemmän haastajan asemaan.
Silti Harjattula G & Country Club on ehdottomasti vierailun arvoinen. Layout on oiva, kenttä sopii erityisesti niille, jotka haluavat lyödä palloa tiiauspaikoilta rivakasti väylälle ja saavat nautintoa kentällä avautuvista reiluista haasteista.
Aura Golfin miljöö arvossaan
Seuraavana päivänä kierrämme Tuuren kanssa Aura Golfin. Ryhmään liittyvät toiminnanjohtaja Sami Pere ja seuran kapteeni Aarno Eskola.
Aura Golfin kenttä on Suomessa klassikko ja Turun alueella muille kentille selkeä mittatikku. Ruissalossa on ollut ja tulee olemaan siistiä. Kenttä on asettunut maisemaan, tammet luovat arvokkuutta ja klubin ympäristö huokuu perinteitä.
Kun Tuure aloitti harrastuksensa Ruissalossa, reikiä oli yhdeksän. Klubitalolla kaikki tunsivat toisensa, kahvilanpitäjä Topi Oksanen myi perinteisten tuotteiden lisäksi pimeänä 17. viheriön takana kaupasta ostamaansa olutta. Tiskin alta sai myös vaivatta teräviä markkinahintaan.
Halonen muistaa nuoruusvuosiltaan AG:n pelaajiston moninaisen ilmeen. Joukossa oli paljon muiden lajien urheilijoita, joista seuran mestaruuteenkin ylsivät ennen Tuuren valtakautta Juhani ”Tami” Tamminen, Jarmo Koivunen ja Raimo Toivanen. Yleisesti hyväksyttyä oli myös, että ykkösen avauksen jälkeen pelipaidat riisuttiin ja auringonpalvonta jatkui viimeiselle viheriölle asti.
Halonen oli yhden kauden kentällä töissä, hänen vakiohommiinsa kuului hakea legendaarisen kenttämestari Pentti Takalan oppipoikana. Resurssit olivat vaatimattomia, hoidettavia reikiä työntekijää kohden oli 9 ja ainoa istuttava kone traktori. Kenttämestarin tehdessä töitä kellon ympäri vastuutettiin kauppareissut Haloselle. Aikalaistodistajat nostavat Takalan korkealle jalustalle kentän nykyisen pohjan luonnissa.
Aura Golf on ansainnut paikkansa maan arvostetuimpien golfkeskusten joukossa, vaikka kentän layout on monien mielestä korkeintaan keskinkertainen.
Maan muihin suuriin taajamiin, Helsinkiin (HGK) ja Tampereeseen (TG) verrattuna AG on edelleen oman alueensa ykköskenttä ja suunnannäyttäjä. AG isännöi jo 1994 henkilökohtaisia miesten EM-kisoja. Felix Ladies Finnish Open ja Gant Open ovat olleet kotimaisessa kisakalenterissa merkittäviä tapahtumia. Kaudella 2013 Ruissalossa mittelöivät naiset joukkueiden EM-kisoissa.
Omien pelaajien jalostamisessakin on onnistuttu. Joonas Granberg ja Kalle Samooja ovat kansallisesti ison luokan tähtiä.
Vieraspelaajia Aura Golfissa kävi 2011 5017, joista kilpailu- ja yritystapahtumakierroksia oli noin 2200. Määrää voidaan pitää pienenä. AG ei ole lähtenyt hintakilpailuun eikä muiden alueen kenttien keskinäiseen alennusten vaihtoon.
Aura Golfin seitsemännen väylän tiillä toiminnanjohtaja Sami Pere.
Sami Pere myöntää oma-aloitteisesti, että AG:n kiviportista sisään ajaminen on monille muiden kenttien pelaajille iso henkinen kynnys, vaikka näin ei tietenkään saisi olla.
Koska itse olen vieraillut Aura Golfissa pikkupojasta alkaen, en osaa nähdä vieraiden ylenkatsomista. Kaikilla pidempään vaikuttaneilla kentillä on omat porukkansa, jotka pelaavat kierroksensa mieluiten keskenään. Ruissalossa on tultu myös siihen tilanteeseen, että yli 40 prosenttia pelaajista on seniori-ikäisiä. Seuran liittymismaksu (3240 euroa) on kova useimmille aloittelijoille.
Toimikuntaperinne on Aura Golfissa vahva. Ydinporukasta löytyy aikaansa antavia, Aura Golf -sydämellä varustettuja vapaaehtoisia, jotka pitävät toiminnan tasoa korkealla. Pere muistuttaa myös itselleen asetetuista laatuvaatimuksista. Puheenjohtajat ja hallitukset ovat linjanneet, että kenttä ja kiinteistöt huolletaan viimeisen päälle päivittäin. Se näkyyja tässä suhteessakin vierailu Ruissalossa on hyvä ekskursio useimmille golfareille.
Aura Golfin kiviportista kerran sisään ajanut palaa sinne suurella todennäköisyydellä takaisin vielä monta kertaa ja kerto positiivisista kokemuksistaan kavereistaan.
Minulle hyvänolon tunne Ruissalossa syntyy edellä mainittujen asioiden lisäksi kentän muutamista rei´istä, jotka ovat ikuisia haasteita. Tammien varjostama toinen väylä, sekä upeat par-kolmoset 5 ja 7 ovat kohokohtia, joita voi kierroksen jälkeen käydä läpi ruokailun yhteydessä.
Erikoismaininnan ansaitsee ravintoloitsija Jukka Lavonen, joka aloitti Ruissalossa 90-luvun alkupuolella. Lähes 20-vuotista taivalta jatkaa nyt hänen tyttärensä Marika. Homma toimii erinomaista paremmin ja on merkittävä osa Aura Golfin palvelukokonaisuutta.
Moottoritietä Maskuun
Kankaisten Golf Maskussa on kasvanut kierrosmäärältään (30 000) alueen suurimpien joukkoon. Sijainti on erinomainen: valtatie kahdeksaa pitkin Turun keskustasta on perillä reilussa vartissa. Pekka Sivulan suunnittelemalla kentällä on Harjattulan tavoin avaruutta, maisemat palkitsevia ja väylät mukavalla tavalla toisistaan poikkeavia. Helppojen vastapainoksi on muutama vaativampi, jotka ovat kuitenkin reiluja ja kursailemattomia. Ne jäävät mieleen.
Kankaisten Golfin sijainti on erinomainen: valtatie kahdeksaan pitkin Turun keskustasta on perillä Maskussa reilussa vartissa.
Kentän kuudes, par-nelonen, valittiin syksyllä 2011 Golf Digestin Dream-18 kenttään. Se tulee paranemaan entisestään, sillä syksyllä 2012 vesieste saa viheriön kohdalle näyttävän paalutuksen, joka myös nopeuttaa pelaamista sääntötulkintojen vähentyessä.
Sivulan tyyliin viheriöt ovat isoja ja melkoisen tasaisia. Bunkkerointi on lempeää ja lähes tylsää. Useimmilleviheriöille pääsee hiekkakuoppien juurikaan häiritsemättä lähestymisiä. Myös Kankaisilla kenttä oli aiempia kausia paremmassa kevätkunnossa.
Peliseuraksi liittyi Markku Parviainen (hcp 11), jolle Kankainen on muodostunut kotikentäksi nimenomaan sijainnin vuoksi. Liikunnanohjaajana sekä sivutöikseen liikelentäjänä toimiva Parviainen arvostaa oman kenttänsä selkeyttä. Hän kiertää aktiivisesti Turun kenttiä ja nostaa Aurinko Golfin toiseksi suosikikseen sen haasteellisuuden johdosta. Varsinaissuomalaisia saatetaan joissain yhteyksissä pitää sisäänpäin lämpiävinä ja koppavina, ja pidän tätä ihmeellisenä väitteenä. Esimerkiksi Parviainen on täysin toista maata, vaikka Kiuruvedellä syntynyttä liikuntafriikkiä ei turkulaiseksi voi täysin vielä tituleeratakaan.
Viime elokuussa toimitusjohtajana aloittanut Heikki Koskilahti on pitkän linjan golfmies. Hän aloitti Aura Golfissa jo 1974 yhdessä TPS:n kavereittensa kanssa. AG:n mestaruudenkin voittanut Koskilahti on nähnyt maailmalla muutamankin kentän ja osaa golfkentän vetämiseen liittyvät lainalaisuudet.
Koskilahti ja kenttämestari Simo Kairus painottavat yhteen ääneen hyvää fiilistä, jonka pitää leimata kierrosta ja jonka vallassa pitää lähteä kotimatkalle. Kankaisilla on havaittavissa varsin asiallinen mutta rento fiilis. Paikat ovat siistissä kunnossa, palvelu hyvää ja vieraspelaaja tuntee olevansa tervetullut. Kenttämestarit ovat monesti oman tiensä kulkijoita ja pelaajille varsin vieraita. Simo Kairus on tästä poikkeus positiivisella tavalla. Hän ottaa kontaktia kentällä kiertäviin ja muistaa kehua myös alueen muita kenttiä ja heidän aikaansaamisiaan.
Kiireisille pelaajille Kankaisilla on lanseerattu yhdeksän reiän green feet aamulla ja iltaisin, hinta on 20 euroa. Kysymykseen mikä Kankaisten Golf Maskussa on parasta,Koskilahden nopea vastaus on terassi, jota hän pitää koko Varsinaissuomen parhaana. Toimivaksi on osoittautunut myös kentän pelattavuus märkinä ajanjaksoina, vesi juoksee läpi huomattavasti keskimääräistä paremmin.
Vierailu Kankaisilla saa vakuuttuneeksi siitä, että täällä kokonaispaketti toimii ja kentän identiteetti on muotoutunut omia ja vieraspelaajia hyvin palvelevaksi. Kankaisia voi suositella lämpimästilähes kaiken tasoisillle pelaajille hyvänä peruskenttänä. Huippupelaajille se on kuitenkin lähinnä viheriöiden osalta hieman yksioikoinen.
Holiday golfia Kultarannassa
Kultaranta Resortisssa Naantalissa käynnistyi viides pelikausi. Suomen ensimmäiseksi pay&play -kentäksi mainostettu Kultaranta sai lentävän lähdön ja nousi kertaheitolla suosituimpien vieraskenttien joukkoon.
Kenttä on hyväkuntoinen ja varsinkin sen viheriöt ihastuttivat. Huono asia ei ole sekään, että suuri osa pelaajista kokee onnistumisen tunteita kierroksensa aikana. Väylät ovat leveitä, tasaisia ja kenttä pelataan varsin lyhyenä. Karheikot ja reuna-alueet ovat selkeitä, vettä on monin paikoin, mutta ne pystyy vähemmänkin pelannut maltillisella pelillä välttämään.
Tuure Halonen ja Aura Golfin toiminnanjohtaja Sami Pere määrittelevät yhdessä tuumin Kultarannnassa pelaamisen ”holiday golfiksi”, johon on helppo yhtyä. Seurassa on reilut 400 jäsentä, jotka ovat vuokranneet pelioikeuden. Merkittävä osa kierroksista on vieraspelaajien tekemiä ja yritystapahtumiin liittyviä. Kultarannassa on vaikeaa löytää peliseuraa kantajengistä, tänne tullaan useimmiten pienissä ryhmissä tai pariskunnittain viettämään vapaa-aikaa.
Kultaranta Resortin kenttä on Suomen ensimmäinen pay
Kultaranta Resortin palvelupäällikkö Matti Mäntylä painottaa vahvasti kentän ja kierroksen lisäksi palvelun laatua, joka on ollut Golf Digestin äänestyksissä varsin korkealla. Kultaranta on Resort, jonka liikevaihdosta golf on suunnitelmien mukaan jo lähitulevaisuudessa vain noin viidesosa. Pelikierroksia oli vuonna 2011 yhteensä 22 000 ja tätä määrää halutaan vielä merkittävästi kasvattaa.
Klubitalo on yksi Suomen suurimpia ja palveluiltaa monipuolisimpia, ravintolan ja kokouspalveluiden lisäksi kokonaisuuteen kuuluu 40 huoneen hotelli, 18 golfhuoneistoa sekä kenttää ympäröivät maa-alueet, joita jalostetaan pitkällä tähtäimellä asuinkäyttöön.
Kultarantaan avattiin kävelymatkan päähän kentästä oma Marina, 142-paikkainen laiturikokonaisuus jo kesäkuun alussa. Marinan yhteyteen rakennetaan ensi vuodeksi venepaikkojen lisäksi kauppa-, kahvila- ja ravintolapalvelut. Veneellä liikkuville golfareille tämä kokonaisuus tarjoaa varmasti mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia.
Kultarannan kenttä oli toukokuun puolivälissä viheröiden osalta varsin mainiossa kunnossa, väylätkin hyvin tuloillaan. Erityismaininnan ansaitsee huippukuntoinen par-3 kenttä, joka on oikean kentän luokkaa. Etenkin sen viheriöt olivat priimakunnossa. Uskaltaisin väittää, että par-kolmoskentillä vastaavia ei Suomesta yksinkertaisesti löydy.
Kultaranta on oiva osoitus siitä, että ilman perinteistä osakepohjaista malliakin maahamme saadaan mainioita kenttiä muiden palveluiden yhteyteen. Kenttää voi varauksetta suositella 95 prosentille pelaajista. Huippupelaajille se on helppo, mutta silti miellyttävä itsetunnon kohottaja. Kultarannassa on kaikki eväät tehdä kauden paras ehjä lyöntipelitulos.
Aurinko nousee Naantalissa
Aurinko Golf Naantalissa on jäsenmäärällä (2200) ja pelikierroksilla mitattuna alueen suurin. Vuonna 2007 avattu kenttä jäi ensimmäisinä vuosinaan vähälle huomiolle. Kentällä kiertäneet pitivät sitä keskeneräisenä ja siivoamattomana kapeikkona, joka osui vain harvan käsitykseen miellyttävästä golfkokemuksesta.
Liikemies Toivo Sukari osti Aurinko Golfinosakekannasta myöhemmin puolet yhtiöittensä kautta, samoin maa-alueita kentän laitamilta. Kaupan yhteydessä hän julisti nostavansa Aurinko Golfin Euroopan parhaaksi. Sukari pitää osakepottia hallussaan pyrkimättäkään myyntiin toistaiseksi. Hän vuokraa pelioikeuksia ja odottaa oikeampaa aikaa kaupanteolle.
Naantalin Aurinko Golf on Turun alueen kentistä jäsenmäärältään suurin.
Paljon on viidessä vuodessa jo tapahtunut, mutta Sukari on pysynyt taustalla ja antanut toimitusjohtaja Antti Ahdin sekä hänen henkilökuntansa toimia. Lassi-Pekka Tilanderin kenttä on kehittynyt valtavasti laita-alueiden siivouksien ja yleisilmeen parantamisten kautta.
Sami Pere ja Tuure Halonen määrittelevät Aurinko Golfin saavan valtaosan alueen aloittelijoista jäsenikseen. Ahti näkee tähän selkeimpänä syynä hyvän rangen, koulutustoiminnan sekä mainion Ysi+ kentän (par 30), jolla kierretään vuosittain noin 15 000 kierrosta. Aurinko Golfissa halutaan aloituskynnys pitää alhaisena ja kasvattaa omista pelaajista ajan myötä osakkaita sekä pelioikeuden vuokraajia.
Aurinko Golfissa pelaajat ovat selkeästi nuorempia kuin esimerkiksi Aura Golfissa. Toiminnassa on Ahdin mukaan erittäin paljon 30-50 –vuotiaita, jotka osallistuvat erittäin ahkerasti seuratoimintaan ja kilpailuihin.
Poliisin anteeksipyyntö
Vieraspelaajien määrä on kääntynyt kovaan nousuun. Varsinaisella kentällä green feellä pelaavia on noin 6000, Ysi+ kentällä saman verran. Ensimmäisen vuoden jälkeen taukoa pitäneet ovat hämmästelleet kentän muodonmuutosta.
Ahti kertoo esimerkin poliisista, joka ripittäytyi toisella vierailukerrallaan caddiemasterille. Hän oli ensivierailunsa yhteydessä sadatellut voimakkaasti ja haukkunut aktiivisesti tutuilleen Aurinko Golfia pitkän aikaa. Toisen kerran kokemus oli täysin toista maata. Kentän kierrettyään hän pyysi hyvätapaisena ihmisenä caddiemasterilta anteeksi, kun ei tiennyt kenelle muullekaan siinä yhteydessä olisi voinut purkaantua.
Tasoituksella kolme pelaava Tuure Halonen pitää kenttää nykykunnossaan erinomaisena haasteena. Kun heitän hänelle hypoteettisen kysymyksen, minkä alueen kentistä ottaisit Harjattulan naapuriin lyhyen venematkan päähän, on vastaus Aurinko Golf. Ja perusteluna on nimenomaan kentän haastavuus.
Aurinko Golfin kenttä mittaa pelaajan koko lyöntirepertuaarin osaamisen tason. Kapeita kohtiakin on, mutta yhtäkään niistä ei voi julistaa kohtuuttomaksi. Nautittavinta omasta mielestäni on haasteiden vaihtelevuus ja väylien erilaisuus.
Kuntokin on niin hyvä, että idyllistä, vanhan maatalon yhteyteen rakennettua kenttää voi suositella paitsi ensimmäistä kertaa vieraileville. Myös niille, jotka ovat käyneet kentällä ennen sen nykyistä ja toivottavasti jatkuvaa nousukautta. Anteeksipyytäneen poliisin lisäksi moni muukin kentälle palaava hämmästyy positiivisesti.
Archipelagia – rakkaudesta lajiin
Parainen jää useimpien golfarien kulkureiteiltä syrjään. Idyllisellä Archipelagian golfkeskuksella on paljon muitakin arvoja kuin kahdessa osassa rakennettu Kosti Kurosen suunnittelema kenttä.
Joihinkin paikkoihin ihastuu ensi näkemältä. Archipelagia Golf Clubilla minuun kolahti jo parkkipaikalla luonnollisen oloinen näkymä rangelle, klubitalolle sekä sen takaa pilkottavalle kentälle. Täällä olisi kaiken järjen mukaan minunkin pitänyt vierailla viimeistään niiden vuosien aikana (1994-1996), jolloin asuin ja työskentelin Turussa.
Archipelagian seurassa on jäseniä lähes 2000 ja nykyään osakeyhtiömuotoisen kentän talous on hyvissä kantimissa. Toista oli 80-luvun alussa, jolloin viisi perustajajäsentä polkaisivat kenttähankkeen pystyyn puhtaasta rakkaudesta pallonlyömiseen.
Toiminta oli veitsenterällä nimenomaan 90-luvun lamavuosina, jolloin roskapankki Arsenal oli viitoittamassa konkurssikypsälle kenttäyhtiölle selviytymismalleja ja uutta suuntaa.
Archipelagia Golf Club on idyllinen ja lämminhenkinen paikka, jossa myös vieraspelaajat viihtyvät.
2000-luvulla Archipelagia Golf Clubilla on ollut myötätuulta purjeissaan. Ennakkoon saamani luonnehdinnat – lämminhenkinen paikka, kentän osalta kotikutoinen mutta pelaamisen arvoinen – vastaavat hyvin kokemaani.
Omalta kohdaltani lisäisin vielä määritteet visuaalisesti houkutteleva ja haastava.
Toimitusjohtaja Petra Mannström painottaa, että Paraisilla ilmapiiri on todellakin positiivinen ja rento. Tämä näkyy ja tuntuu. Kaikki vastaantulijoita tervehditään tekemättä siitä numeroa tai ongelmaa. Mieleen jää myös siisteys, joka tuo mieleen vierailun Aura Golfissa.
Kentällä on sekä pelto- että metsäväyliä. Viheriöistä myöhemmin rakennetut ovat keskimäärin paremmassa kunnossa huolellisemman rakentamisen johdosta. Signature-reiäksi voi perustellusti nostaa väylän 17, par viitosen, jonka viheriö on mäen päällä ja toisessa lyönnissä puiden takana. Se on kaikkien mahdollisuuksien väylä.
Mieleen jää myös avausväylän syvä bunkkeri viheriön edessä sekä kuudennen tiiauspaikan yhteydessä oleva kyltti: ”Täällä asun minä”. Se on varoitus pelaajille ärhäkkäästä mäyrästä, joita harvemmin kentillä pesiytyy.
Olut ja hot dog
Archipelagian jäsenistä suuri osa on Paraisilta, Kaarinasta tai Turusta. Joukossa on myös paljon niitä, jotka omistavat kesäasunnon lähiseuduilla. Heinäkuu on ylivoimaisesti kiireisin kuukausi. Kauden 30 000 kierroksesta vajaa neljännes on vieraspelaajien tekemiä.
Kristian Vihanto (hcp 1) asuu Turussa. Hän aloitti pelaamisensa Paraisilla kymmenvuotiaana vanhempiensa kanssa, ja on myös Aura Golfin jäsen. Eloisa nuorimies on opiskelujensa ohessa ryhtynyt myös Archipelagiassa yrittäjäksi. Hän isännöi kesäkuun alusta elokuun loppuun taukokioskia, keväällä ja syksyllä virkaa hoitavat automaatit.
Vihanto on mieltynyt Archipelagiaan nimenomaan siellä vallitsevan positiivisen hengen johdosta. Kun hän aloitti liiketoimintansa 2008, päätti nuori mies välittömästi hakea myös oikeuksia oluen myyntiin. Äitinsä oli kovasti tätä ihmetellyt todeten, etteivät kai golfarit kesken kierroksen väkijuomia nauti. Kristian piti päänsä. Äiti oli poikansa tukena kioskin avauspäivänä. Ensimmäinen ryhmä teki kovaan ääneen tilauksensa, jonka myötä äidin käsitys golfarien ravintotottumuksista muuttui tyystin. Taukotuvan terassilla näet hörpittiin heti neljä olutta hot dogien kera. Nämä kaksi tuotetta ovat myyntilistojen kärjessä myös kaudella 2012.
Muutaman kesän kokemuksella Vihanto kykenee jo starttilistat nähdessään ennakoimaan päivän myynnit, ja ne keskimääräiset neljä ryhmää, joiden kanssa kauppaa ei synny.
Vihanto arvostaa kotikenttäänsä nimenomaan ihmisten, ilmapiirin ja haastavuuden johdosta. Perusteltu on myös harjoitusalueille annettu kehu. Par-3 -kentän lisäksi lähipeliään kehittäville on ykköstiin lähettyvillä tarjolla upea viheriö, jolle voi lyödä jopa sadan metrin päästä.
Archipelagia Golf jää Turun alueen kentistä mieleeni positiivisimpana kokemuksena. Tässä golfkeskuksessa on jotain niin aitoa ja alkuperäistä, että se riisuu aseista. Hymy tulee huulille upeasta miljööstä, aurinkoisista ihmisistä sekä kentästä, joka on toki kotikutoinen, mutta silti mielenkiintoinen ja reilu.Archipelagia Golf Clubin kokeakseen kannattaa hiljentää vauhtia ja poiketa Helsinki-Turku moottoritieltä.
Teksti Teemu Tyry / Kuvat Teemu Tyry ja kentät
