Vanhan mantereen pelaajat ovat jääneet neljä vuotta putkeen nuolemaan U.S. Openissa näppejään. Vahvassa iskussa olevalla McIlroylla on mainio tilaisuus katkaista tämä epäkohta.
Vuonna 1895 ensimmäisen kerran pelattu U.S. Open ehti muodostaa eurooppalaisille pitkään lähes ylivoimaisen haasteen. Kun Graeme McDowell toteutti suuren unelmansa Pebble Beachillä vuosikymmenen alussa, oli edellisen eurooppalaispelaajan voitosta ehtinyt vierähtää peräti 40 vuotta.
Ja kun kerran osui, ei toista kertaa tarvinnut odottaa pitkään; Rory McIlroy huolehti kaudella 2011 Congressional Country Clubilla, että U.S. Openin pokaali pysyi seuraavankin vuoden Pohjois-Irlannissa.
Yhden välivuoden jälkeen juhlittiin taas eurooppalaista mestaria, Justin Rosen jätettyä Merion Golf Clubilla Jason Dayn ja Phil Mickelsonin kahden lyönnin päähän. Tätä seurasi Martin Kaymerin Pinehurst Resortissa tyylittelemä McIlroyn kaltainen kahdeksan lyönnin murskavoitto.
Tämän jälkeen ketsuppipullo on pysynyt tiukasti kiinni, eikä neljän edellisen vuoden aikana eurooppalaisista ole ollut sopan hämmentäjiksi lukuun ottamatta Tommy Fleetwoodia, joka vuodentakaisessa Shinnecock Hills Golf Clubilla käydyssä turnauksessa hävisi Brooks Koepkalle yhdellä lyönnillä.
Se on toistaiseksi Fleetwoodin ainoa top 10 -sijoitus major-turnauksissa.
Kahdella edellisellä kaudella kolme ykköstilaa Euroopan kiertueella saavuttanut englantilainen oli Arnold Palmerin kilpailussa kolmas ja seuraavalla viikolla Playersissä viides. Se antaa viitteitä siitä, että hän on vähitellen oppinut pelaamaan myös Atlantin toisella puolella.
Ensimmäisen kerran Pebble Beachillä (AT&T Pebble Beach Pro-Am) kilpaillut Fleetwood on yksi maailman parhaista tiiltä viheriölle -tilastoissa, eikä vierasta hankalia puttialustojakaan, joten hänessä on tällä viikolla jonkinasteista yllätyspotentiaalia.
Tässä Dustin Johnsonin kanssa harjoituskierroksella oleva Martin Kaymer (oik.) on edellinen eurooppalainen U.S. Open -voittaja. Hän ylsi edellisessä turnauksessaan, Memorialissa, kauden toistaiseksi parhaaseen (3:s) sijoitukseensa. Kuva: Getty Images
Muista eurooppalaisista puhuttaessa katseet kannattaa kääntää ainakin Justin Roseen, Graeme McDowelliin, Shane Lowryyn ja ennen kaikkea Canadian Openissa viime viikolla suvereenisti esiintyneeseen Rory McIlroyhyn.
Hyvin öljytty kone toimi Ontariossa kaikilla sylintereillään, mistä oli seurauksena pahimpien kilpakumppanien näkökulmasta todellinen selkäsauna. Ensivisiittinsä Kanadan avoimiin tehnyt McIlroy jahtasi päätöskierroksella tosissaan myös viitosella alkavaa tulosta, mutta tämä kaatui lopussa tulleisiin kahteen bogiin.
Kuntopuntarin perusteella viime kuussa 30 vuotta täyttänyt McIlroy on tarpeeksi nälkäinen ottamaan viikonvaihteessa uran viidennen ja ensimmäisen major-voittonsa lähes viiteen vuoteen. 12 tänä vuonna pelattua kilpailua ovat tuottaneet maailmanlistan kolmoselle kahden voiton lisäksi yhden kakkostilan ja seitsemän muuta top 10 -sijoitusta.
Yhtä vakuuttavaa tilastoa saa hänen kohdallaan etsiä vuodelta 2014 saakka, jolloin McIlroy haali kaksi major-voittoa.
McIlroy on aloittanut tuloksin 65, 66, 66 ja 67, voittamansa major-kilpailut. U.S. Openin vuoden 1973 voittaja Johnny Miller korosti hänelle, miten olennaista on saada turnaus käyntiin riittävän alhaisella tuloksella, jotta viikonlopulle ei jäisi liikaa kirittävää.
On turha tuudittautua siihen, että par on U.S. Openissa hyvä tulos, ja yhtäkkiä huomaat, että joku pelaa viisi tai kuusi alle.
”Johnny totesi minulle, että kun vilkaisee major-turnausten tilastoihin, huomaa ensimmäisen kierroksen tärkeyden. Ensimmäiset kierrokseni Augustassa ja Bethpage Blackillä jättivät minut turhan kauas kärjestä”, sanoi kolmessa edellisessä U.S. Openissa karsitutunut McIlroy.
”Eron kurominen umpeen on hankalaa vaikeilla major-kentillä. Olen aloittanut jokaisen voittamani majorin todella hyvällä kierroksella, ja juuri tässä on ollut se viime aikojen ongelma. Jos aloitan (Pebble Beachillä) hyvin ja pystyn pelaamaan yhtä vapautuneesti kuin Kanadassa, olen varmasti siellä missä pitääkin.”
Brooks Koepka tavoittelee tällä viikolla ennätyksellistä kolmatta perättäistä voittoa U.S. Openissa. Vieressä valmentaja Claude Harmon III. Kuva: Getty Images
”On turha tuudittautua siihen, että par on U.S. Openissa hyvä tulos, ja yhtäkkiä huomaat, että joku pelaa viisi tai kuusi alle. Itse näen, että kun tulokset liikkuvat 65:n tai 66:n tuntumassa, sillä tulee menestystä.”
Hän muistutti, että on tarpeetonta nojata liiaksi viime viikon hienoon esitykseen.
”Viime viikko on taputeltu ja on aika keskittyä tähän viikkoon. On hieno asia golfissa, että joko voitit tai hävisit, edessä on aina uusi viikko ja voit unohtaa edellisen.”
”Minusta tuntuu tällä hetkellä hieman samanlaiselta kuin vuoden 2016 playoffeissa (voitti PGA Tourin FedEx Cupin). Olin silloin erittäin hyvässä vireessä.”
McIlroyn ohella isoja menestyssuosikkeja Pebble Beachillä ovat turnauksen kahdesti peräkkäin voittanut Brooks Koepka, Mastersin ykkönen Tiger Woods ja Dustin Johnson. Sanansa voi olla sanottavaan myös viime aikoina hyvin pelanneilla Patrick Cantlaylla, Webb Simpsonilla, Brandt Snedekerillä sekä Career Grand Slamia jahtaavalla Phil Mickelsonilla.
Torstaina alkavaan U.S. Openiin osallistuu 48 European Tourin pelaajaa, joista seitsemän debytoi tässä nykyään kauden kolmannessa majorissa. Ensikertalaisille ei suuremmin menestystä povata, mutta Marcus Kinhult, Renato Paratore ja Erik van Rooyen voivat yltää vähintään kohtalaiseen sijoitukseen.
Pohjoismaalaisista Pebble Beachin tyrskyissä taistelevat Kinhultin ohella Thorbjørn Olesen, Andreas Halvorsen, Alex Norén, Henrik Stenson, Lucas Bjerregaard sekä Viktor Hovland (a). Halvorsenin ja Hovlandin mukanaolon myötä U.S. Openin historiassa samassa kilpailussa pelaa ensimmäisen kerran kaksi norjalaista.
Lue seuraavaksi: Nyt tai ei koskaan – Kirjoittaako Phil Mickelson Pebble Beachillä viimeisen luvun kaikkien aikojen golfsatuun?
