Champions Tourin rahalistan voiton vei tällä kaudella Tom Lehman, joka tienasi ainoana pelaajana yli kaksi miljoonaa dollaria. Kolme voittoa napanneen Lehmanin menestystä ei tarvitse ihmetellä: hän olisi parhaana päivänään edelleen kovaa valuuttaa missä tahansa kansainvälisessä turnauksessa.
Toinen kolmen voiton pelaaja oli John Cook, joka sai tyytyä ansiolistalla kolmanteen sijaan, Mark Calcavecchian jälkeen. Yli miljoona taalaa tienanneista 13 pelaajasta ilman voittoja jäivät ainoastaan Peter Senior, Mark O’Meara sekä Michael Allen.
Suosikkeina kauteen lähteneiden Fred Couplesin (13:s) ja Kenny Perryn (15:s) odotettua huonommat sijoitukset selittyvät vähäisellä kilpailumäärällä. Kumpikin pelasi tällä kaudella vain kymmenen turnausta, Couplesin voitettua kahdesti ja Perryn kerran.
Champions Tourilla pärjäävät yleensä parhaiten 50-55-vuotiaat pelaajat. 62-vuotiaan Tom Watsonin menestyminen ikämieskiertueella onkin hänen ikäiselleen melko harvinaista. Watson oli Bob Gilderin ohella ainoa yli kuusikymppinen turnausvoittaja päättyneellä kaudella. Hän tienasi 12 pelaamassaan kilpailussa yli 800 000 dollarin ansiot.
Valovoimaisimmat tähdet tulevat Champions Tourille suoraan pääkiertueelta täytettyään 50 vuotta, mutta kortteja on jaossa myös joka syksyisissä karsinnoissa. Parhaillaan pelattavassa karsintafinaalissa on mukana 78 kilpailijaa, joista eurooppalaisittain tunnetuimmat ovat Espanjan Miguel Angel Martin ja Englannin Barry Lane. Viimeiseen karsintavaiheeseen ylsivät myös ruotsalaiset Per-Arne Brostedt sekä Mikael Högberg.
Muita mielenkiintoisia kiertueelle pyrkijöitä ovat mm. Peter Fowler ja Stan Utley. Uusiseelantilanen Fowler on voittanut urallaan turnauksia niin Euroopan kuin Australasian kiertueilla. Utley puolestaan on rankattu USA:ssa 50 parhaan valmentajan joukkoon.
Yhdysvaltalaiset rakastavat Lee Trevinon kaltaisia viihdyttäjiä. © Getty Images
Champions Tour on monelle – etenkin varttunneemmalle – yhdysvaltalaiselle golfin ystävälle se ainoa oikea kiertue. Ihmekös tuo, sillä onhan kiertueen turnauksissa tai televisiolähetyksissä mahdollista nähdä menneiden vuosikymmenien suosikkipelaajia edelleen siinä tutussa virneessä.
Lienee tarpeetonta sanoa, että PGA Touria vaivaisi yleisökato, mutta soraääniä kasvottoman kiertueen maineestaan se kyllä saa jatkuvasti. Yhä atleettimaisemmaksi muuttuneet ja muutenkin elämäntavoiltaan huippu-urheilijaa muistuttavat nuoret pelaajat ovat konemaisia, eivätkä ota kontaktia yleisöön siihen tyyliin kuten esim. Lee Trevino ja kumppanit 70-luvulla.
Ajat muuttuvat ja kilpagolf hiljalleen sen mukana. Lajin huipputasolle on nykyään niin paljon tavoittelijoita, että lupaavista pelaajista muokkautuu jo teini-iässä ”vakavia” ammattilaisia. On sitten eri asia, haluammeko katsella mieluummin sikari suussa vitsejä viljelevää tyyliniekkaa vai olosuhteista riippumatta ilmeensä säilyttävää tähtipelaajaa. Molemmille on omat kannattajansa, ja se on tärkeintä.
Kiinnostus kovatasoista Champions Touria kohtaan on vuodesta toiseen vankkumaton. Pelien sujuessa kiertue mahdollistaa jäsenilleen helposti kymmenen vuotta lisää töitä oman leipälajin parissa. Mutta onko silta PGA Tourilta Champions Tourille tulevaisuudessa yhtä suora?
Huipulla pelaaminen yhä tiivistyvässä kilpailuruljanssissa on niin kuluttavaa, että monet 50 ikävuotta lähestyvät ammattilaiset joutuvat jo tosissaan miettimään, riittääkö motivaatio vielä Champions Tourille. Tämäkin asia on selvemmin todettavissa vasta 5-10 vuoden kuluttua.
Marko Kuivasaari
