Oliver Lindell ja caddie Arto Teittinen nousivat cut-rajan partaalta taistelemaan European Tourin pelioikeudesta.
ET-karsinnan toisen kierroksen jälkeen Oliverin hieman harjoitellessa Golfliiton fysioterapeutti Matti Lindholm halusi vilkaista Omanissa loukkaantunutta nilkkaani. Nilkka oli varsin hyvin kestänyt kaksi kierrosta, mutta Matti halusi silti tarkistaa, että se kestäisi seuraavat kaksi tai neljäkin. Hän käänteli ja väänteli nilkkaa, mutta en tuntenut enää mitään kipua. Nilkka oli kuitenkin kuulemma jonkin verran jumissa (yllätys, kun kävelee vaihtelevassa maastossa 10 km päivässä 20 kg lisäpainon kanssa), joten hän otti tarvikelaukustaan jonkin laitteen, jolla hän napautteli ja kopautteli nilkkaani joka puolelta. Käsittelyn jälkeen nilkka tuntui paremmalta kuin aikoihin, joten kai sieltä jotkut jumit poistuivat. Vähän jäi harmittamaan, etten kehdannut pyytää terveelle nilkalle samanlaista käsittelyä jumien poistamiseksi.
Iltaohjelma ei juuri aiemmista päivistä muuttunut (suihku, nettisurfaus ja iltapala), paitsi että hotelliimme oli saapunut Gogolfin lentävä reportteri Nikke Tyry, joka lähti mukaamme iltapalalle paikalliseen McDonald’siin. Hän myöskin oli reissussa ilman autoa luottaen saavansa kyydin joltakin pelaajalta kentälle ja takaisin. Koska olemme alokas Lindellin kanssa ainoat suomalaiset tässä kisahotellissa, lankesi Niken kuljettaminen lähes automaattisesti meidän tehtäväksi.
Kolmantena päivänä pelikenttänä oli Oliverille mieluisampi Lakes-kenttä ja peli aloitettiin tällä kertaa tiiltä 10. Kolmen lyönnin jälkeen oli jäljellä haastava kolmemetrinen putti par-tulokseen. Putti näytti jo jäävän lyhyeksi, mutta aivan viimeisillä voimillaan pallo kuitenkin putosi reikään ja päivä oli saanut positiivisen par-alun.
Positiivisuus ja mielen tyyneys olivatkin päivän tavoitteet ja niiltä osin onnistuimmekin varsin mainiosti. Positiivisuutta lisäsi heti toisen reiän birdie ja rutiininomaiset par-tulokset seuraavilla kahdella reiällä. Mielen tyyneys hieman järkkyi, tosin positiivisesti, väylällä 14 (meidän viidennellä), kun kahdeksanmetrinen birdie-putti löysi tiensä kupin pohjalle ja siirryimme tilanteeseen kaksi alle par’in.
Seuraavatkin väylät sujuivat par-tahtiin, vaikka muutama avaus hieman oikealle lipesikin, väylän 16 avaus jopa vastaantulevalle väylälle. Niinpä etuysimme viimeiselle väylälle, 493-metriselle par-vitoselle pääsimme lähtemään varsin mukavissa tunnelmissa. Hyvän avauksen jälkeen matkaa reiälle oli 215 metriä, joten mailaksi valittiin rauta-kolmonen ja suuntaus varman päälle hieman oikealle lipusta, koska viheriön vasemmalla puolella vaani vesieste. Toinen onnistunut lyönti vei pallon viheriölle ja lipusta oikealle niin kuin pitikin, mutta hieman pitkäksi kolmentoista metrin päähän. Siinä kun mietimme miten tuo vino alamäkiputti pitäisi suorittaa, ajattelin keventää hieman tunnelmaa tokaisemalla: ”No, par-tuloshan tästä tulee kolmella putillakin.” Oliverin ilme oli hetken aikaa näkemisen arvoinen. Varma putti puoleen metriin ja siitä sisään. Tuloskorttiin päivän kolmas birdie ja etuysimme kaikkiaan kolme alle par’in.
Hyvä pelihuumori oli helppo säilyttää hyvän pelin myötä ja erinomaiset lähestymiset tuottivat birdiet väylille 1 ja 3. Ja kun väylille kaksi ja neljä merkittiin korttiin griiniosumien jälkeiset par-tulokset, niin viitosväylän lähestymisen päädyttyä hieman reiluun metriin olivat toiveet korkealla taas yhdestä birdiestä. Putti kuitenkin meni ohi ja tuloskorttiin vain par. Tämä järkytti jonkin verran nuorta Lindelliä, mutta isompaan riehaan ei nyt ollut kuitenkaan aihetta. Mutta kun kuutosväylän avaus suuntautui reilusti oikealle, pääsi suusta jo pari suomalaista kirosanaa ja minä sain taas aloittaa terapian pelaajan tyynnyttämiseksi. Pelaaja kokosikin itsensä hyvin ja nopeasti, sillä kakkoslyönti karheikosta saatteli pallon neljään metriin, josta Oliver vieritti pallon reikään ja päivän kuudes birdie oli tosiasia. Samalla mieli taas piristyi kummasti sekä pelaajalla että caddiella.
Kahdeksannella väylällä tuli tuloskorttiin päivän ensimmäinen kauneusvirhe, kun lähestymislyönti vieri viheriöllä 17 metrin päähän ja sieltä pallo saatiin reikään vasta kolmella lyönnillä eli tulokseksi bogey. Viimeistä väylää aloitettiin siis kierrostilanteessa viisi alle. Avauslyöntiin Oliver halusi viime tingassa vaihtaa draiverin puukolmosen tilalle. Avaus lähti kuitenkin niin oikealle, että se oli lähes varmasti ulkona. Varapallo osui puukolmosella keskelle kenttää, mutta eipä juuri meidän kummankaan mieltä lämmittänyt. Mutta yllätykseksemme pallo oli pysähtynyt noin metrin päähän out-rajasta ja oli kuin olikin kentän sisäpuolella. Adrenaliiniryöpyn voimalla lähestymislyönti meni viheriön yli karheikkoon, josta lähestyminen oli hyvin haastava. Pallo jäikin kuusi metriä vajaaksi, mutta mestarillinen putti pelasti par-tuloksen myös viimeiselle reiälle. Kierrostulos siis viisi alle ja kokonaistulos kolmen kierroksen jälkeen neljä alle. Sijoituskin koheni mukavasti sijalle 34 ja matkaa ET-korttiin kaksi lyöntiä.
Iltaohjelman padel muuttui tennikseksi padel-kenttien ollessa varattuina. Minä pysyttelin edelleen pois areenoilta ja jätin pelit suosiolla nuoremmille. Halusin pitää kuntoon nitkautetun nilkkani edelleen kunnossa, sillä kierroksiahan oli vielä mahdollisesti kolme jäljellä.
Oliverin neljäs kierros oli viimeinen kierros Hills-kentällä, sillä kaksi finaalikierrosta tultaisiin pelaamaan Lakes-kentällä. Koska Hills-kentän rangella ei saanut käyttää puumailoja lainkaan sen lyhyyden vuoksi, ajoimme ensiksi lyömään muutaman draivin Lakes-kentän rangelle. Rangella oli samaan aikaan myös päävalmentaja Fredrik Jendelid, joka antoi pari neuvoa draivin suoristamiseksi ja hyvin tuntuivat neuvot toimivan rangen laboratorio-olosuhteissa.
Sitten vain matkaan ykköstiiltä ja peli oli kutakuinkin uomissaan. Neljän väylän jälkeen olimme edelleen par-tilanteessa yhden birdien ja yhden bogeyn myötä. Viidennellä oli aika käyttää ensimmäisen kerran draiveria. Muistuttelin Oliveria päävalmentajan neuvoista ennen lyöntiä. Mutta avaus lähti taas kerran oikealle muistutuksistani ja Jendelidin neuvoista huolimatta. Karheikosta kuitenkin korttiin saatiin taisteltua par-tulos. Kun kuutosväylän avauskin suuntautui oikealle karheikkoon, oli luottamus mennyt ainakin draiveriin, kenties myös caddien muistutuksiin ja ehkä päävalmentajaankin. Tästä ei enää taistelemalla par-tulokseen selvitty, vaan bogey oli tuloksena.
Kun lyhyelle par-vitoselle seiskallekin syntyi kehnon lähipelin vuoksi bogey, oli pelihuumori jälleen koetuksella. Pienen kiukuttelun keskellä pelaaja löi erinomaisen avauslyönnin pitkällä par-kolmosella ja vieritti yhdeksänmetrisen birdie-putin sisään. Taas oli hymy herkässä pelaajalla ja caddiella.
Se hymy hyytyi yllättävän äkkiä. Ysille tehdyn par’in jälkeen avauslyönti kympillä osui keskelle viheriötä ja putattavaa jäi 12 metriä. Putti jäi kuitenkin kaksi ja puoli metriä vajaaksi, josta pallo ei suostunut putoamaan vielä reikään toisella putillakaan, vaan kierähti pois reiästä lähes metrin päähän. Kun tämä metrinen kolmas puttikaan ei reikään pudonnut, olikin edessä neljäs putti, joka onneksi jo tipahti reikään. Syntyi siis tuplabogey viheriöosumasta. Ja taas oli terapeutille töitä, nyt tosin terapia-apua kaipasi jo hieman caddiekin. Tilannetta ei helpottanut, kun mukana kulkenut Nikke Tyry kertoi, että reaaliaikainen tilanne ennusti jatkoon pääsevän tuloksella -1, johon me olimme juuri pudonneet.
Mutta kaikki kääntyi taas hyväksi kahdennellatoista väylällä, joka on lyhyt par-nelonen. Myötätuulen avittamana oli mahdollista saada avaus aina viheriölle asti. Oliverin draivi oli tällä kertaa erinomainen ja pallo pääty viheriölle 13 metrin päähän reiästä. Tällä kertaa kolmetoista oli myös onnen numero, sillä putti eteni määrätietoisesti kohti reikää ja sukelsi sinne aivan kuin telkkä pönttöön ja yhtäkkiä tuplabogey olikin kuitattu eaglella. Tämä suoritus nosti taas miesten mielet korkealle, missä ne pysyivätkin loppukierroksen ajan hyvän peliesityksen myötä.
Varmojen par-tulosten lisäksi seitsemänmetrinen birdie-putti onnistui väylällä 14, kaksikymmenmetrinen eagle-chippi melkein jaksoi reikään kuudellatoista tuottaen helpon birdien ja puolitoistametrinen birdie-putti putosi varmasti kuppiin seitsemällätoista. Nämä birdiet hälvensivät uhkan jatkosta putoamisesta ja siirsivät Oliveria tuloslistalla kohisten kohti kärkeä. Päivän päätteeksi Oliver on lyönnin päässä Euroopan Tourin kortista sijalla 35.
Muista suomalaisista kahdelle viimeiselle kierrokselle selvisivät Kalle Samooja, joka on lyönnin Oliveria jäljessä sekä viimeisen viheriön neljän metrin par-putillaan itsensä juuri ja juuri jatkoon selvittänyt Kim Koivu. Päätöskierroksilta putosivat Roope Kakko, Mikael Salminen ja Linus Väisänen. Nyt on suomalaiskolmikolla kaksi kierrosta aikaa näyttää mille Tourille he kuuluvat. Challenge Tourin kortti on jo kaikille varma, mutta riittävätkö rahkeet 25 parhaan joukkoon ja Euroopan pääkiertueelle? Sen me tiedämme parin päivän päästä.
Pidä nyt ulkopuoliset häiritsijät kaukana Oliverista – ehkä itsestäsikin.
Oliskos ryyppy valeriaanaa (tai mikä lääke auttaa rauhoittumaan) paikallaan;-)