Kenttämestarin erikoisammattitutkintoa suorittavat opiskelijat kertovat koulutuksesta ja ammatista kymmenosaisessa juttusarjassa, joka julkaistaan Golfpisteellä talven aikana.
Syksyllä 2016 aloitti 17 opiskelijaa golfkenttämestarin erikoisammattitutkintoon tähtäävän valmistavan koulutuksen Hämeen Ammattikorkeakoulussa Lepaalla. Kurssimme on hyvä yleisotos suomalaisesta kentänhoito-osaamisesta. Yli puolet opiskelijoista on jo ammatissa toimivia kenttämestareita, joilla on pisimmillään työkokemusta yli 20 vuotta. Mukana on pari toimitusjohtajaa, useita apulaiskenttämestareita, joitakin kokeneita kentänhoitajia sekä mekaanikoita.
Monimuoto-opiskelu sisältää lähijaksoja, etäopetusta, projektitöitä sekä työpaikalla oppimista ja tavoitteena on tuon erikoisammattitutkinnon suorittaminen. Lepaalla on aiemmin järjestetty seitsemän vastaavaa koulutusjaksoa ja näyttötutkintoa, me olemme siis kahdeksas kurssi.
Kurssi on perinteisesti päättynyt opintomatkaan, joka on aina ollut nimensä väärti, opintomatka. Totuttuun tapaan pääpaikkana on ollut St. Andrews, josta on tehty tutustumismatkoja ympäristön kentille. Edellinen kurssi tutustui mm. siihen kuinka Old Course’a valmisteltiin The Openiin.
Gleneaglesin valmistelusta Ryder Cupiin kertoi vastaava kenttämestari, ja mm. Kingsbarnsin kenttämestari kertoi maineikkaan kenttänsä hoitokäytännöistä. Suomalaisopiskelijat ovat saaneet aina hyvän vastaanoton ja tuomisina on ollut pääomaa, jonka arvoa on vaikea mitata.
Meidän kurssimme suuntaa samoihin maisemiin huhtikuussa 2018. Kertoaksemme kenttämestarin koulutuksesta, ammatista ja arjesta kurssimme kirjoittaa kymmenosaisen blogityyppisen kirjoitussarjan, joka julkaistaan talven mittaan parin kirjoituksen kuukausitahdilla. Monet golfalan yhteistyökumppanit ovat osaltaan nostamassa kenttiemme hoitotasoa osallistumalla projektiin.
Koulutus ja tausta
Koulutusta kenttämestareille on Suomessa annettu viidentoista vuoden ajan. Opetushallitus hyväksyi golfkenttämestarin erikoisammattitutkinnon perusteet vuonna 2002 ja muutama oppilaitos aloitti tutkintoon valmistavan koulutuksen, jonka tähtäimessä oli näyttö eli tutkintotilaisuus, jossa ammattitaito osoitetaan.
Näyttötutkintojärjestelmän mukaisesti osaamisen hankkimistavalla ei ole merkitystä, mutta useimmiten tutkintotilaisuuteen on edetty valmistavan koulutuksen kautta. Sitä ovat järjestäneet Hämeen Ammattikorkeakoulu eli kotoisammin Lepaa, Suomen Urheiluopisto eli Vierumäki ja Kainuun ammattiopisto.
Moduuleja tutkinnossa on viisi: nurmipintojen hoito, kentän peli- ja kilpailukuntoon saattaminen, kentän rakentaminen ja peruskorjaus, esimiestaidot sekä kentänhoidon suunnittelu ja seuranta. Koulutusalaa kehitetään jatkuvasti ja jos joku asia on saatu toimimaan, etenee kehitys sitten taakse päin, kuinkas muuten. Vuoden 2019 alusta golfkenttämestarin erikoisammattitutkinto jää historiaan ja se yhdistetään puutarha-alan erikoisammattitutkintoon. Johan tätä herkkua saatiinkin nauttia!
Golfin suuren maihinnousun aikana, -80 ja -90 – lukujen vaihteessa, maahamme rakennettiin suuri määrä uusia kenttiä, eikä kokenutta kenttämestarikuntaa ollut vielä olemassa. Useilla tuon ajan mestareilla on koulutusta muilta aloilta. Hortonomit, puutarhurit, agrologit ja rakennusmestarit olivat usein työskennelleet kentällä jo sen rakennusvaiheessa, ja jäivät siitä jatkamaan kenttämestarina. Tätä vanhaa kaartia on vielä muutama sitkeä jäljellä, mutta nuoremmat polvet alkavat olla jo remmissä. Jatkuvuutta tarvitaan.
Moninainen toimenkuva
Kenttämestareiden toimenkuvat vaihtelevat melkoisesti. Joillakin on ns. vihreä vastuu, eli työnkuvaan kuuluu ensisijaisesti kentänhoitotöiden suunnittelu ja niiden toteuttaminen kentänhoitajien esimiehenä. Useimmiten kenttämestarilla on työsarkanaan koko kentänhoidon järjestäminen, sekä vastuu kentän vuosittaisen ylläpidon lisäksi pienemmistä ja usein suuremmistakin korjaus- ja parannustöistä. Myös kiinteistöt kuuluvat monien vastuulle.
Kentänhoidon suunnitelmien tekeminen on osa meidän leipätyötämme. Hoitosuunnitelman, henkilöstösuunnitelman, lannoitussuunnitelman, investointisuunnitelman ja budjettiehdotuksen laatiminen kuluneen kauden kokemusten perusteella ovat yleensä syksyn hommia. Suuremmat hankinnat valmistellaan niin ikään syksyllä ja kilpailutetaan yleensä talven mittaan.
Kuluneen kauden vaiheet käydään läpi ja tämän perusteella asetetaan tulevan kauden painopisteet. Tämä on perustana seuraavan vuoden hoitosuunnitelmalle. Henkilöstön rekrytointi tapahtuu usein kevätalvella.
Vakituisen henkilökunnan määrä vaihtelee suuresti, mutta useimmiten kantaporukka löytyy kentän jo entuudestaan tuntevista kentänhoitajista. Koululaisista on usein hiukan apua, mutta nyrkkisääntö on, että kaksi täysin uutta työntekijää työllistää täysipäiväisesti yhden kokeneen.
Kenttämestarin on hyvä olla toimessaan melkoinen yleismies – jos ei sitä entuudestaan ole, niin työssä kyllä kouliintuu. Kastelujärjestelmä, huoltohalli ja varastot, klubi, kenttävessat, pumppaamo, lyöntikatokset, tiet ja paikoitusalueet ja muu kentän infra vaatii jatkuvasti pienen pientä toimenpidettä, joihin yleensä kutsutaan ensimmäisenä kenttämestari. Putkimiehen taidot kehittyvät ja asiantunteva maanrakennusslangi alkaa kuulua sanavarastoon. Asiansa osaava mekaanikko on arvokas voimavara, mutta myös kenttämestarilla pitää olla hyvä käsitys koneiden tekniikasta, korjauksista ja huolloista.
Mitä kenttämestari tekee sitten talvella, tämän kysymyksen kuulemme varsin usein. Harmittelemme sitä, että talvi on liian lyhyt! Monet projekteista, joita aktiivisen kauden aikana kuvittelee tekevänsä sitten talvella, kun on aikaa, jäävät tekemättä. Varsinaiset kenttätyöt jatkuvat pitkälle marraskuuhun. Vuosilomia ja ylityövapaita pääsee harvoin aloittamaan ennen kuin joulukuu on jo pitkällä.
Usein talvet voivat olla jopa stressaavampia kuin kesät. Leudot talvet pyrkivät muodostamaan jääpeitettä viheriöille, ja sen seuraaminen sekä tarvittavat toimet järjestävät mukavaa puuhaa kenttämestarille loma-aikaan. Uuden kauden työt alkavat usein jo helmikuun lopulla tai viimeistään maaliskuulla. Talvitöihin palaamme myöhemmissä kirjoituksissa tarkemmin.
Kentän avaaminen ja sulkeminen ovat golfkauden tärkeitä päätöksiä ja oikeita ratkaisuja ei ole olemassakaan. Kenttämestarin mielipiteet ovat keskeisiä, mutta aina mennään arvaamalla, enemmän tai vähemmän.
Pitkiä listoja tarpeellisista töistä on helppo laatia, niin hoitotöiden kuin parannustenkin osalta. Ne ovat kuitenkin aina merkittävästi pitempiä, kuin mitä koskaan pystytään toteuttamaan. Siksi yksi olennaisimmista asioista kenttämestarin työssä on päättää, mitä tehdä.
Kenttämestariopiskelijat kiittävät kuluneesta, joillakin kentillä vielä jatkuvasta, kaudesta! Toivotaan, että saamme avattua tässä talven aikana pelaajia mahdollisesti kiinnostavia kysymyksiä.
Toivoo
Golfkenttämestarit, olevat ja tulevat
Alan yhdistykset
Vuonna 1986 perustettu Finnish Greekeepers Association eli FGA, on perinteisesti ollut kentänhoitajat ja kenttämestarit yhteenkokoava aattellinen yhdistys. Joitakin vuosia sitten osa kenttämestareista perusti oman yhdistyksensä, joka sittemmin liittyi FGMA:han eli Finnish Golf Managers Associationiin.
FGA on FEGGA:n eli The Federation of European Greenkeepers Associations’in perustajajäsen ja edustaa Suomea tässä eurooppalaiset kentänhoitojärjestöt yhteenkokoavassa järjestössä. Myös STERF:issä eli Scandinavian Turfgrass and Environment Research Foundationissa on FGA:n edustus.
Virallisten yhdistysten lisäksi kenttämestareilla on epävirallisia verkostoja ja kollegoiden tuki on usein ensiarvoisen tärkeää. Suomessa on tällä hetkellä vaikea saada muuta tukea ongelmatilanteisiin, eikä tilanteiden tarvitse aina olla edes ongelmallisia, kun toisesta mielipiteestä olisi hyötyä. Pyrimme viemään ammattiamme ja osaamistamme täällä golfin äärialueilla eteenpäin, vaikka omassa leipätyössämme on usein aivan riittävästi tekemistä.