Seitsemänkymppisenä golfin aloittaneen Pertti Nenosen kentillä kävelemät kilometrit riittäisivät maapallon puoliväliin - Golfpiste.com

30.11.–7.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[1][1]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Seitsemänkymppisenä golfin aloittaneen Pertti Nenosen kentillä kävelemät kilometrit riittäisivät maapallon puoliväliin

Jos Pertti Nenosen nimeä ei jonain päivänä näy Aulangon ajanvarauslistalla, kannattaa tarkistaa toisen kerran. Kaatosateessa hän ei tosin enää kentälle lähde.

Nenonen rikkoo ensi kesänä kunnioitettavan tasaluvun pelattujen kierrosten määrässä.

Pertti Nenonen katuu golfharrastuksessaan yhtä asiaa. Sitä, ettei tullut aloittaneeksi lajia nuorempana.

”Jos olisin älynnyt aloittaa jo silloin kun minua ensimmäisen kerran houkuteltiin golfkentälle, tästä olisi saattanut tullakin jotain.”

Nenonen, 78, on sanan varsinaisessa merkityksessä heittäytynyt golfin vietäväksi. Ensi kesänä on menossa 2000 pelikierrosta rikki, eikä ensimmäisestä ole kuin reilut yhdeksän vuotta. Saavutusta korostaa se, että hän laskee tilastoihinsa ainoastaan 18 reiän kierrokset.

”Pelkkiä ysejä en huomioi ollenkaan. Niitä on kertynyt viitisensataa.”

Oululaislähtöisen Nenosen kotiseura on Aulangon Golfklubi, jonka molempia kenttiä hän säännöllisesti kiertää. Eversti on jo suljettu, mutta vanhemmalla, yhdeksänreikäisellä Hugolla pääsee vielä marraskuussa pelaamaan.

”Otin vain kaksi mailaa mukaan. Muut välineet olen putsannut odottamaan kevättä”, Nenonen sanoo ilmestyttyään Hugo-kentän klubin edustalle.

Nenonen on yhtä tarkka kuin lyöntinsä. Vaikka aamuisella Aulangolla ei näy mailla eikä halmeilla muita, mies odottelee ykkösen lyöntipaikan kulmilla nöyrästi omaa lähtöaikaansa.

”Tämä on tyttären puukolmonen, vai onkohan sittenkin draiveri, on sen verran vanha maila. Käytän tätä syysmailana, sillä hän ei enää pelaa. Käy myös putterista, muut lyönnit vetelen chipperillä”, Nenonen esittelee.

LVI-insinöörinä uransa tehneestä Nenosesta yritettiin saada 60-luvulla golfaria. Hän kävi lyömässä Oulun Kaukovainion kentällä muutaman pallon, mutta sen pidemmälle eivät asiat edenneet.

”Siellä oli joitakin jääpallotaustaisia golfin harrastajia. Hyvää oppia olisi ollut tarjolla, mutta en raaskinut satsata välineisiin ja pelimaksuihin”, sanoo Nenonen, jonka vierivä pallo pelästyttää griinillä nokkivan ison sorsalauman.

Kurssille Ruukki Golfiin

Eläkkeelle jäätyään Nenoset muuttivat Raaseporiin Fiskarsin kylään, jonne Pertti rakensi omakotitalon. Muutamia vuosia myöhemmin Nenosen poika osti isälleen syntymäpäivälahjaksi green card -kurssin Ruukki Golfiin.

”Ensimmäisenä vuonna pelasin noin 100 kierrosta. Seuraavasta kaudesta lähtien on tullut pelattua vuosittain yli 200 kierrosta, lukuun ottamatta tätä vuotta.”

Hämeenlinnan niin sanotusta Tiilaaksosta muodostui merkittävä kriteeri, kun Nenoset suunnittelivat muuttoa uusille kulmille ja laittoivat talonsa myyntiin. Maisema vaihtui Kanta-Hämeeseen vajaat seitsemän vuotta sitten.

”Mukavan rauhallinen kaupunki tämä on eläkeläisen asua. Ihan heti en kentällä päässyt porukoihin, mutta nyt jo aktiivipelaajat aika hyvin tunnen.”

Taas yksi putti sisään. Pertti on viheriöillä vahvimmillaan.

Ruukki Golfin osakkeen eurolla hankkinut Nenonen kertoo olleensa Helsingin Sanomien haastateltavana, kun lehti teki juttua hänestä ja pelaamisen hinnoista.

”Myin osakkeeni taloni ostajalle kymmenkertaisella hinnalla”, hän naurahtaa. ”Aulangon osaketta en ole ostanut, kausikortilla on tullut pelattua.”

Myös MTV:n Kymmenen uutiset poikkesi Ruukissa kuvaamassa ja jututtamassa loppukevennykseensä ahkeraa pelaajaa, joka teki kentän kierrosennätyksen jo toisena harrastusvuotenaan.

Kierros Nenosen kanssa taittuu sujuvasti. Pelaamista nopeuttaa, kun matkassa on vain kaksi mailaa ja pääsee oikaisemaan paikasta toiseen ilman kärryjä. Miehen rutiinit ovat sellaisia kuin kokeneella golfarilla tyypillisesti: harjoitussvingejä ei tehdä, eikä pallon takana kuhnailla. Alle kaksimetriset putit hoidetaan yhdellä kädellä, mutta silti huolellisesti.

Nenonen nostaa kuutosen etubunkkerista pallonsa chipperillä vaivatta ylös, ja viittaa kädellään viereisellä korkealla kalliolla olevalle lyöntipaikalle.

”Tuonne en lähtisi porukalla pelatessa kapuamaan. Siellä on niin paljon rappusia, että muut olisivat jo klubilla kahvia juomassa, kun pääsisin takaisin bägin luokse.”

Liikkumista jonkin verran rajoittaa nuoruudessa jalkapallossa siipensä saanut polvi. Nuoruusvuosina hän loukkasi töissään myös olkapäänsä, joka ei salli tehdä svingissä pidempää taaksevientiä.

”En ole uskaltanut korjauttaa olkapäätäni. Sain sairaalabakteerin ollessani polvileikkauksessa – siitä jäi huonot kokemukset. Jotenkin olen tuon olkapään kanssa pärjännyt. Toisinaan se menee jumiin, mutta sitten täytyy vain pelata chippaamalla.”

Kahdesti nurin viitosen mäessä

Nenonen hieman harmittelee, ettei omista tällä hetkellä sellaisia silmälaseja, jotka soveltuisivat golfiin. Niinpä hän on joutunut pelaamaan hetken aikaa ilman laseja.

”En oikein meinaa nähdä kunnolla”, hän perustelee lavan kantaan käynyttä osumaa. ”Valo tulee tänään jotenkin hankalasta kulmasta. Olen käynyt optikkoliikkeessä testaamassa pelilaseja, mutta sopivia ei ole löytynyt.”

Lasit menivät rikki viitosreiän jyrkässä alamäessä, kun sora lähti pyörimään kenkien alla. Tänä kesänä hän kaatui toisen kerran samassa paikassa, ja silloin venähti sormi.

”Vieläkään ei ole peukalo kunnossa, se vaikuttaa käsiotteeseen”, sanoo tiilyöntinsä bunkkerin kulmille kahdeksannella reiällä tempaiseva Nenonen.

Jossain vaiheessa rupesin jarruttelemaan, kun alkoi näyttää siltä, että tasoitus voisi mennä alle kymmenen.

Nenonen ihailee ysin lyöntipaikan takana olevaa vanhaa Katajiston kartanoa. Se olisi klubirakennus hänen makuunsa.

”Ei tarvitsisi kuin väylien järjestystä vähän muuttaa.”

Hetken kuluttua Nenonen osoittaa miksi hän pitää puttipeliään suurimpana vahvuutenaan. Hän upottaa kierroksen pisimmän, yli kymmenmetrisen ylämäkiputin, ja tekee parin.

”Olen tehnyt punaisilta pelatessani eaglen kolmosreiällä. Pelikaveri teki silloin saman tempun bunkkerista. Holareita on kertynyt neljä.”

Nenosen mielestä jokaisen eläkeläisen kannattaisi aloittaa golfin pelaaminen: ”Mistä sen paremman mielen saa kuin tuntikausien ulkoilusta hienossa maisemassa? hän kysyy.

Pertti ei ole erityisen kiinnostunut kilpailemisesta. Toisinaan hän on osallistunut senioreiden sisäisiin peleihin ja seuran mestaruuskisoihin, mutta nyt kaikenlaiset tasoituskierrokset ovat jääneet vähemmälle.

”Tänä vuonna en ole kuin pari tasoituskorttia jättänyt. Jossain vaiheessa rupesin jarruttelemaan, kun alkoi näyttää siltä, että tasoitus voisi mennä alle kymmenen. Nyt tasoitukseni on 15,8, mutta sen kuuluisi olla vähän päälle 20.”

Hän säilytti pitkään jokaisen tuloskorttinsa, kunnes ne alkoivat viedä turhan paljon tilaa. Löytöpalloja Nenosella on ollut parhaimmillaan 8000, mutta on niistä osan myynyt.

”On palloja vieläkin sen verran, että jokunen päivä menisi, jos haluaisin lätkiä kaikki tuonne Vanajaveteen. Itselläni ei palloja Hugolla oikeastaan häviä, ja saatan pärjätä yhdellä tiilläkin pitkään. Everstin vesiesteisiin toisinaan loiskahtaa, jos lyönti jää matalaksi.”

Nenonen on parantanut peliään kierroksen edetessä, ja hän innostuu itsekin päätösreiän nasevasta jatkolyönnistä.

”Se tuntui vaivattomalta, mutta on tämä ysi pitkä väylä. Kuulemma on joskus ollut par-viitonen ja sellainen se saisi puolestani edelleenkin olla.”

Konjakkia tiedossa

Nenonen teki pari kolme vuotta sitten kierrosennätyksensä, 226. Hän toivoi, että 2000 kierroksen kokonaismäärä olisi mennyt jo tänä vuonna rikki, mutta kauden ensimmäisillä viikoilla oli hankalaa saada peliaikoja ja sitten tuli peukalovaiva.

”Voisin saada tuon 2000 kokoon ensi juhannuksena. Everstin ravintoloitsija Anssi (Nykopp) lupasi tarjota sen kunniaksi konjakkia.”

Juhlamalja on varmasti ansaittu jo siksikin, että Nenonen tullut kävelleeksi golfkentillä noin 20 000 kilometriä. Se on puolet maapallon ympärysmitasta.

Itseoppinut golfari myöntää, että harjoittelu olisi hyödyllistä, mutta harjoitusalueilla Nenonen ei viihdy. Valmennuksen olettaisi kuuluvan luontaisetuihin, sillä tyttären aviomies toimii golfopettajana.

”Ei hän suostu minua kouluttamaan, olen kuulemma liian jääräpäinen.”

Nenonen sanoo kunnon ylläpitämisen ja ulkoilun olevan hänelle tärkeintä golfissa. Hän pitää svingiä passelina liikeratana koko kropalle, joka ei helposti aiheuta vaivoja.

”On tästä tullut niin keskeinen osa elämää. Ei kahta välipäivää enempää ole tullut pelikausien aikana. Aiemmin lähdin kentälle, vaikka olisi satanut kaatamalla. Sen suhteen olen nykyään vähän valikoivampi.”

Oulussa asuessaan Nenoset viettivät paljon talviaan Ylläksellä hiihtoa harrastaen. Etelä-Suomessa olosuhteet hiihtämiselle ovat olleet vähän heikommat, ja nyt se ei onnistu lumen tullenkaan, sillä Pertin sukset katosivat taloyhtiön varastosta.

”Talvella tulee liikuskeltua kaupunginpuistossa ja ihailtua linnamaisemaa. Mutta en suostuisi kävelemään kymmentä kilometriä ilman mailoja.”

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje