Liian optimistiset pelivalinnat maksavat pitkässä juoksussa paljon lyöntejä.
Golfissa puhutaan paljon rohkeudesta. Pitää uskaltaa lyödä. Pitää sitoutua lyöntiin. Pitää hyökätä. Mutta ehkä yksi aliarvostetuimmista taidoista golfissa on kyky pelata välillä tarkoituksella tylsästi. Moni harrastajagolfari tekee kentällä jatkuvasti ratkaisuja, jotka näyttävät hyvältä vain silloin, kun ne onnistuvat täydellisesti. Ongelma on se, että golf ei ole peli, jossa täydellisiä suorituksia tulee kovin usein. Varsinkaan harrastajille. Tyypillinen esimerkki löytyy lähestymislyönneistä. Griinin oikealla puolella on bunkkeri, vasemmalla hieman tilaa. Lippu on aivan bunkkerin vieressä. Silti suuri osa pelaajista tähtää suoraan lipulle. Miksi? Koska onnistunut lipulle lyöty pallo tuntuu hienolta. Keskelle griiniä päätynyt turvallinen lyönti taas näyttää helposti ”varman päälle pelaamiselta”, jopa pelkuruudelta. Todellisuudessa juuri keskelle griiniä, tai niin sanotusti griinin ”lihavalle puolelle” tähtääminen on usein tilastollisesti paras ratkaisu. Ammattilaisgolfissa tätä on tutkittu paljon. Moderni strokes gained -ajattelu perustuu siihen, että golfissa tärkeintä ei ole yksittäinen huippulyönti vaan virheiden minimointi pitkällä aikavälillä. Pelaaja, joka ottaa jatkuvasti hieman liian suuren riskin, menettää lopulta enemmän lyöntejä kuin voittaa. Sama ilmiö näkyy harrastajilla vielä selvemmin. Jos keskivertoharrastajan hajonta rautaseiskalla on esimerkiksi 20–30 metriä, lipulle hyökkääminen kahden metrin marginaalilla ei ole aggressiivisuutta vaan lottokupongin jättämistä. Silti moni käyttäytyy kentällä kuin oman lyönnin hajonta olisi tour-pelaajan tasolla. Tuloksena on tuttu ketjureaktio. Lähestyminen päätyy bunkkeriin, raffiin tai griinin taakse vaikeaan paikkaan. Sen jälkeen pelastellaan bogia tai tuplaa tilanteesta, joka olisi turvallisella pelillä johtanut kahteen puttiin ja helppoon pariin. Kyse ei kuitenkaan ole vain lähestymisistä. Sama ajattelutapa näkyy avauslyönneissä. Draiveri otetaan käteen automaattisesti, vaikka väylä kapenee 230 metrin kohdalla ja oma draivin keskipituus on parhaimmillaan juuri siellä. Moni osuu silloin suoraan kentän ongelmakohtaan. Silti moni käyttäytyy kentällä kuin oman lyönnin hajonta olisi tour-pelaajan tasolla. Silti rauta tai hybridi jää bägiin, koska draiverista luopuminen tuntuu liian varovaiselta vaihtoehdolta. Jääkiekkotermeillä siis vedetään mieluummin kova lämäri plekseihin kuin tarkka rannelaukaus maaliin. Todellisuudessa golfissa voittaa usein se pelaaja, jonka tuloskortissa isot numerot loistavat poissaolollaan. Varsinkin harrastajatasolla tuplat ja triplat ratkaisevat kierroksia enemmän kuin birdiet. Tämä näkyy myös tasoituksissa. Moni parinkympin tasoituksella pelaava pelaaja lyö yksittäisiä huippulyöntejä, mutta vastapainoksi liian optimistiset lyöntivalinnat tuovat tuloskorttiin myös niitä isoja lukuja. Ero singelitasoituksen pelaajaan syntyy siitä, että parempi pelaaja tekee vähemmän katastrofeja. Hän tunnistaa tilanteet, joissa riskin ja palkinnon suhde ei ole järkevä. Golfissa riskit tuntuvat usein pieniltä juuri ennen lyöntiä. Pelaaja muistaa onnistuneen puulyönnin kahden männyn välistä tai täydellisen lob-lyönnin bunkkerin yli. Sen sijaan mielestä unohtuvat nopeasti ne lukuisat kylkeen lyödyt sankarilyönnit, jotka johtivat triplabogiin. Ihmismieli yliarvioi helposti omat onnistumismahdollisuutensa. Golfkentällä se näkyy erityisen armottomasti. Siksi yksi parhaista tavoista kehittää omaa tulostasoa ei välttämättä ole swingiremontti vaan fiksumpi pelinhallinta. Usein jo muutama maltillisempi päätös kierroksen aikana pudottaa tulosta yllättävän paljon. Se ei tarkoita pelokasta golfia. Hyvä course management ei ole sitä, että vältellään kaikkea vaikeaa. Se tarkoittaa sitä, että aggressiivisuus kohdistetaan oikeisiin paikkoihin. Kun väylä on avoin ja lippu turvallisesti pelattavissa, voi hyökätä. Mutta silloin kun riskit ovat suuremmat kuin oma taitotaso kestää, järkevin ratkaisu on hyväksyä tylsempi vaihtoehto. Monelle juuri se on golfissa vaikeinta.Lisää aiheesta
Tilaa Golfpisteen uutiskirje
Artikkelin kommentit (6 kpl)
Oma kommentti
Pelaisin varman päälle jos se olisi mahdollista, muttei ole koska useat golfkirjat väittää ettei tuollain voi pelata. Järkevästi pelaaminen oli se mitä kirjoissa luki. En lukenut muuta kuin tämän sivun otsikon.
Hyvä juttu.
”Ammattilaisgolfissa tätä on tutkittu paljon. Moderni strokes gained -ajattelu perustuu siihen, että golfissa tärkeintä ei ole yksittäinen huippulyönti vaan virheiden minimointi pitkällä aikavälillä.”
Tuo olisi syytä oppia, jos aikoo hankkia eläkerahat pelaamalla golfia. Kun kortti on täynnä pirkkoja, bogeja ja tuplia ja tulos yli parin on hyökätty riskeistä välittämättä.
Golf kuten shakki vaatii syvällisen strategisen ajattelun. Molemmissa lajeissa menestyminen vaatii kykyä ennakoida seuraamuksia, hallita omia tunteita ja valita oikeat taktiikat.
Tai sitten tavoite ei ole mahdollisimman alhainen tulos. Tavoite voi olla pelistä nauttiminen yleensä ja nautinnon tuo ne muutamat onnistuneet lyönnit kierroksen aikana. Ja tietysti liikunnan tuoma nautinto. Kyky unohtaa epäonnistuneet suoritukset on siunaus. Ainakin itselle.
Tämä on juuri näin meille klubipelaajille. Yksi pitkä putti sisään tai pirkko par 3:lla tekee päivästä jo onnistuneen. Itselle tärkeintä ovat hyvät pelikaverit ja leppoisa tunnelma. Jokainen yrittää parastaan mutta ei hampaat irvissä. Golf on mainio liikuntamuoto, jossa voi yhdistyä sosiaalisuus, liikunta ja mahdollisuus kilpailla eri tasoilla.
Juu mainio liikuntamuoto, vaan monella kovin on yleistynyt tuo menopeleillä liikkuminen.
Moni siinä kun jalkaisin painelis kierroksen menemään, niin kyllä kunto kiittäis.
Jokainen ottaa pelinautintonsa mistä haluaa.
Minulle taktinen suunnittelu on hyvin keskeinen osa peliä, vaikka en mikään kova pelaaja olekaan. Väylä on arvoitus, johon pitää löytää ratkaisu omien vahvuuksien ja heikkouksien perusteella. Mittari suunnittelun ja totetuksen onnistumiselle on tulos ja siksi haluan aina laskea lyönnit.
Tällä ajattelutavalla artikkeli on olennaisen äärellä. Olennaista on myös se, että huonon lyönnin jälkeen väylä taktiikka on suunniteltava uudelleen: yleensä virheen paikkaaminen ei ole tuloksellisesti järkevää, koska se usein merkitsee uuden riskin ottamista. Kun kaltaiseni bogipelaaja onnistuu siinä, ettei korttiin tule tuplaa isompaa, myös tulos tuppaa olemaan hyvä.
Kärjistäen voisi sanoa, että tuloksen määrää huonot lyönnit, ei hyvät.
Taktiikan miettiminen ei hidasta peliä. Asiat ehtii hyvin miettiä aina siirtyessään pallolle.
Mutta kukin tavallaan – myös minä.