Suurten virheiden välttäminen on olennaista tuloksekkaassa golfissa. Mutta lyöntipituudellakin on merkitystä.
Golfareiden lyöntejä automaattisesti seuraava ja tilastoiva Arccos julkaisi hiljattain oman vuotuisen raporttinsa, jossa se perkaa golfin harrastajien todellista suorituskykyä.
Arccosin data on melkoinen aarreaitta, josta osaava tulkitsija saa valtavasti irti. Yli viiteen miljoonaan pelikierrokseen ja lähes kymmeneen miljoonaan draiviin perustuva data osoittaa esimerkiksi, että harrastajien lyöntipituudet eivät ole lähteneet merkittävään kasvuun, vaikka välinevalmistajat vuodesta toiseen kertovat tuovansa markkinoille entistä pitkälyöntisempiä mailoja ja palloja.
Osaltaan markkinointipuheissa kyllä on perää. Ammattilaisgolfissa pituudet ovat kasvaneet, mutta harrastajatasolle vaikutus ei näytä ulottuvan, sillä miesten keskiarvodraivi on pidentynyt kahdeksassa vuodessa alle metrin.
Tuorein Arccos-raportti kumoaa myös myytin pituuden ja erinomaisen lyöntitarkkuuden ylivertaisesta merkityksestä harrastajagolfissa. Suurin erottava tekijä matalan ja korkean tasoituksen pelaajien välillä on Arccosin datan valossa rangaistuksiin johtavien virheiden määrä tiipaikalla.
Lyöntipituus on kehittynyt vuodesta 2018 nykyiseen vähän, jos ollenkaan. Kuva: Arccos.
Mutta on pituudellakin väliä ja pituuserot tasoitusryhmien välillä ovat selkeät. Miesten draivien keskipituus rulleineen on 204,9 metriä. Nollasta 4,9:ään tasoituksella pelaavat lyövät palloa keskimäärin 223,1 metriä, kun taas yli 30 tasoituksella pelaavien avaukset jäävät 165,5 metriin. Naisilla vastaava ero alimman (201,2 m) ja ylimmän (132,6 m) tasoitusryhmän välillä on suhteellisesti vielä suurempi eli vajaat 70 metriä. Paremmat pelaajat siis draivaavat keskimäärin pidemmälle kuin korkeammalla tasoituksella harrastavat.
Data paljastaa yllättävän pienen eron hyvien ja huonojen pelaajien väyläosumien määrässä. Scratch-tason miehet osuvat väylään 50 prosentin tarkkuudella, kun yli 30 tasoituksella pelaavien avauksista väylälle päätyy 40 prosenttia. Täyden kierroksen aikana ero tarkoittaa käytännössä vain yhtä tai kahta väyläosumaa.
Naisilla tasoitus ei korreloi väyläosumien kanssa lainkaan, vaan kaikki ryhmät osuvat väylään 51–55 % tarkkuudella.
Pääsääntö matalammalla tasoituksella pelaavien keskuudessa on se, että mitä pidemmälle lyödään, sen vähemmän väyliin osutaan. Sama kaava toistuu iän myötä: vanhemmat golfarit lyövät keskimäärin lyhyemmälle, mutta kompensoivat pituuden puutetta lyömällä palloa suoremmin ja välttelemällä vaikeita paikkoja. Väyläosuma ei ole kaikki kaikessa, eikä väyläosumaprosentti kerro kaikkea. Pitkä, hieman raffin puolella oleva avaus on lähes aina parempi kuin tuntuvasti lyhyempi väylällä. Olennaista on se, miten suuri avauslyönnin virhe on.
Arccos määrittelee avauslyönnin kalliiksi virheeksi, jos se johtaa rangaistuslyöntiin tai pakottaa pelaajan pelastautumaan esimerkiksi lyömällä välilyönnin takaisin väylälle.
Taulukosta selviää, kuin suuri osuus draiverillä lyödyistä avauksista johtaa välilyöntiin tai lyöntirangastuksiin eri tasoitusryhmissä. Kuva: Arccos.
Yli 30 tasoituksen pelaajilla peräti 45 prosenttia avauksista päätyy tällaisiin ongelmiin. Se tarkoittaa kuudesta seitsemään katastrofiavaustakierrosta kohden. Singelipelaajilla vastaava luku on vain 12 prosenttia, eli pahoja virheitä tulee kierroksen aikana korkeintaan yksi tai kaksi.
Rangaistuksiin johtavat virheet nousevat tasoituksen mukana vähemmän kuin virheet, joiden jälkeen pelaajan pelattava välilyönti palauttaakseen pallonsa peliin. Alle 4,9 tasoituksella pelaava miesgolfari tekee tällaisia virheitä 7,6 % avauksistaan, tasoituksella 15,0–19,9 kuitenkin jo enemmän kuin joka viidennellä avauksellaan ja yli 30 tasoituksella pelaava joka kolmannella avauksellaan.
Jos tavoitteena on pelata parempaa golfia ja pudottaa tasoitusta, pelkkä pituuden ihannointi tai väyläosumien metsästys ei ole oikotie onneen. Golfissa kyse on hallinnasta ja suurten virheiden välttämisestä. Pituudesta on hyötyä, mutta vasta kun pallo on pelissä ilman rankkuja tai välilyöntejä.