Miten frisbeegolf eroaa golfista ja mitä samaa lajeissa on? Molempien lajien SM-mitalisti vastaa - Golfpiste.com

30.11.–7.12. - Live Scoring - Seuraa suomalaisten menestystä

[3][3]
KilpailuaSuomalaista
Henkilöt

Miten frisbeegolf eroaa golfista ja mitä samaa lajeissa on? Molempien lajien SM-mitalisti vastaa

Mikko Laihonen sanoo vahvan golftaustan jouduttaneen hänen nousuaan kotimaan frisbeegolfparhaimmistoon.

Frisbeegolf opetti Mikko Laihosen myös paremmaksi golfariksi. "Fribaa" hän pitää lajeista fyysisempänä.

Mikko Laihonen on tiettävästi ainoa suomalainen, joka on saavuttanut sekä golfissa että frisbeegolfissa SM-mitalin. Lajeja hän ei kuitenkaan koskaan ole harrastanut kilpatasolla yhtä aikaa. Vuonna 2011 Laihonen syttyi niin palavasti frisbeegolfiin, että golf jäi kokonaan lähes kymmeneksi vuodeksi.

Kaivettuaan viime vuonna golfvarusteensa esille, fiilikset eivät mailan varressa olleet samanlaiset kuin alle kolmekymppisenä. Kroppa oli päässyt  kangistumaan, mutta kuukauden säännöllinen jumppa ja venyttely palautti liikkuvuuden ja svingin ennalleen.

”Sain kentällä pian juonen päästä kiinni, vaikka aluksi jännitin että osaankohan enää pelata. Kolmas kierros meni jo 70 lyönnillä, ja silloin tiesin, ettei peli ole kadonnut minnekään”, hän sanoo.

Turun lähistöllä Kaarinassa asuva Laihonen, 38, muistelee, miten lähti entisen esimiehensä suosituksesta kokeilemaan frisbeegolfia ja jäi välittömästi sille tielle.

”Olin myyty ’friballe’ jo ensimmäisestä kerrasta. Tunne oli samanlainen kuin lapsena golfia aloittaessa – en tiennyt mitään hauskempaa.”

Laihonen pääsi sujuvasti lajiin sisälle ja oppi frisbeegolfin hienoudet. Kisoissa alkoi tulla menestystä, ja kohta hän kilpaili Suomen parhaita pelaajia vastaan. Vuonna 2020 hän alkoi kuitenkin haikailla takaisin golfin pariin. 

Kysymykseen, millaista hyötyä frisbeegolfista on comebackin tehneelle ollut golfissa, Laihonen vastaa: ”Kovien tulosten pelaaminen on arkipäiväistynyt. Jos olen kierroksella useamman lyönnin alle parin, se ei tunnu kovin ihmeelliseltä.”

Tätä hän perustelee sillä, että frisbeegolfissa radat ovat helpompia kuin golfissa, minkä vuoksi birdiejä tulee huomattavasti enemmän.

”Frisbeegolfissa esimerkiksi -14 ei ole poikkeuksellinen tulos. Psykologinen juttu.”

Samanhenkinen mentaalipuoli

Hän uskoo myös pelisilmänsä kehittyneen, koska tuli kiertäneeksi frisbeegolfratoja 300 kertaa vuodessa. Lyöntien osalta Laihonen kertoo chippiensä kehittyneen parantuneen maastonlukutaidon avulla.

”Olen huomannut, että näen kentän muodot nykyään paremmin.”

Perusidea frisbeegolfissa on pitkälti samanlainen kuin golfissa. Kumpaakin pelataan 18 reiän kentällä ja yritetään saada peliväline oikeaan osoitteeseen mahdollisimman vähillä suorituksilla. Säännöissäkin on paljon yhtäläistä, joskin golfissa ne ovat paljon laajemmat.

Jos heitän 50 draivia, se tuntuu kädessä, kun taas 50 palloa draiverilla on paljon kevyempää homma.

”Mentaalipuoli on samanhenkinen: hyvässä flow-tilassa kaikki tuntuu onnistuvan ja tiukassa paikassa jännitys nousee pintaan”, Laihonen sanoo.

Golfissa hyvä pelaaja saa avauksen toimivalla svingillä ja hyvällä nopeusvoimalla 250 metrin päähän. Frisbeegolfissa pitkät draivit edellyttävät räjähtävää voimaa.

Vaikka Laihonen pitää frisbeegolfia helpompana, on se hänen mielestään selvästi fyysisempi laji kuin golf – vaikkakin radat fribassa ovat lyhyempiä ja nopeampia pelata.

”Maasto on radoilla haastavampi, juuria ja kantoja riittää, samoin korkeuseroja. Lisäksi draivien heittäminen raskasta, koska siinä on mailan sijaan ainoastaan käsi vipuna. Jos heitän 50 draivia, se tuntuu kädessä, kun taas 50 palloa draiverilla on paljon kevyempää hommaa.”

Heittoja ja lyöntejä verratessaan Laihonen ei löydä paljon yhtäläisyyksiä. Molemmissa rytmi ja ajoitus ovat tärkeitä, mutta golfissa ei tarvita esimerkiksi sellaista räjähtävää voimaa kuin frisbeegolfin draivissa, jossa on oltava nopeutta kädessä ja lantion käännössä.

”Jäin pisimmillä draiveillani 50 metriä kansainvälisestä huippupelaajasta Seppo Pajusta. Se vastaa suunnilleen sitä, että joku löisi golfissa minua 100 metriä pidempiä avauksia.”

Laihonen muistuttaa, että parhaat frisbeegolfin pelaajat harjoittelevat yhtä intensiivisesti kuin huippugolfarit. Nopeusvoimanhankinta ja liikkuvuustreenit ovat vielä suuremmassa roolissa.

”Toimivalla svingillä golfpalloa lyövä hyväkuntoinen kaveri ei tarvitse räjähtävää voimaa iskeäkseen 250-metrisiä draiveja, ja niistä lähtökohdista pitäisi periaatteessa pystyä pelaamaan millä kentällä tahansa alle parin. Frisbeegolfissa ei ole mitään mahdollisuutta menestyä ilman räjähtävää voimaa ja hyvää tekniikkaa.”

Pienemmillä pituuseroilla dramaattisemmat vaikutukset

Laihonen kertoo, että frisbeegolfissa jo lyönnin pienemmillä pituuseroilla on huomattavasti dramaattisempi vaikutus kuin golfissa, kun puhutaan hyvistä pelaajista.

”Frisbeegolfissa vaikkapa pitkillä par-kolmosilla on ihan erilaista yrittää tehdä birdieä viidestä metristä kuin 15 metristä. Viiden metrin putti on hyvälle pelaajalle fribassa käytännössä varma. Voin hävitä golfissa jollekin draivin mitassa kymmeniä metrejä, mutta saatan silti olla puttaamassa birdieä lähempää kuin hän.”

Roolit ovat luonnollisesti vaihtuneet, kun golfharrastuksessaan vasta alkuun päässyt frisbeegolftähti Seppo Paju ja Laihonen ovat pelanneet yhdessä Harjattula Golfin kentällä.

”Seppo pelasi ensimmäisen 18 reiän kierroksensa alle 100 lyönnillä, ja uskon, että pienellä treenaamisella alkaisi tulla kasilla alkavia tuloksia. Hän on urheilun monilahjakkuus, jolta luonnistuu melkein mikä tahansa”, Laihonen kuvailee.

Laihosen mukaan Pajulla, 27, on golfiin hyvä motoriikka ja liikkuvuus, mutta yksi ongelma yhdistää häntä kuten niin monia muitakin kokemattomia ja hieman kokeneempiakin golfareita.

”Hän lyö liian kovaa. Se vielä korostuu, kun Seppo yrittää kilpailla pituuksieni kanssa.”

Laihonen kävi tiistaina pelaamassa Mijasin frisbeegolfradalla: ”Alussa oli vähän nihkeää, mutta loppua kohden meni jo vanhaan malliin.”

Laihonen muistuttaa, että frisbeegolfissa on selvästi suurempi loukkaantumisalttius kuin golfissa. Kovissa heitoissa saattaa tulla muun muassa olkapäävammoja, mutta radoilla voi tapahtua muutakin.

”Yhtenä vuonna käteni osui saattoliikkeessä puuhun Talin frisbeegolfradalla, ja peukalosta repesivät nivelsiteet. Siinä meni kilpakesä pilalle.”

Hankalakulkuisessa maastossa on myös aina riskinsä nyrjäyttää nilkkansa tai saada muita jalkavammoja.

Yksi olennainen ero lajien korkeimmalla kilpatasolla liittyy uran kestoon. Jos golfissa näkee toisinaan yli 50-vuotiaita pelaajia pääkiertueilla, alkaa 40-vuotias pelaaja olla frisbeegolfin avoimeen sarjaan liian vanha.

”Itselläni ei olisi enää mitään jakoa avoimessa sarjassa. Taso on noussut älyttömän paljon”, Laihonen paljastaa.

”Erkon” kärjessä kahden kierroksen jälkeen

Paluu kilpagolfin pariin tapahtui Laihoselta päättyneellä kaudella mukavasti. Heinäkuun SM-kilpailuissa Master Golfissa hän ”verrytteli” vielä jaetulle 30. sijalle, kunnes taisteli kolme viikkoa myöhemmin tosissaan Finnish Amateurin voitosta.

Keväällä perheenlisäystä saanut Laihonen johti Erkko Trophya kahden kierroksen jälkeen kahdella 70 lyönnin alituksella, mutta ei ollut päätöskierroksella (77) parhaimmillaan. Käteen jäi lopulta yhdeksäs sija.

”Hermoilusta ei ollut kysymys. Putit eivät vain uponneet samalla tavalla kuin aikaisemmilla kierroksilla. Etuysi oli heikko, tein siellä muutamia virhearvioita ”, Talista päivittäin Kaarinaan perheen luokse ajellut Laihonen sanoi.

Laihosen tavoitteena on jossain vaiheessa kokeilla ammattilaisuutta. Fokus on nyt tiukasti golfissa, ja hän viettää koko talven Espanjan Aurinkorannikolla pelaten ja harjoitellen.

”Olemme täällä koko perhe. Nyt se onnistuu kätevästi, kun Tiina-puolisokin pystyy pitämään töistä hoitovapaata.”

Peliseuraa ruotsalaisesta Challenge Tour -voittajasta

Mikko Laihonen sai viime viikolla tasokasta peliseuraa Torrequebradan kentällä Benalmadenassa, kun hänen ryhmäänsä ilmestyi sattumalta kaksinkertainen Challenge Tour -voittaja, Oscar Lengden.

”Pelasimme tasaisen reikäpeliottelun, jonka hän voitti 2/1. Johdin matsia etuysillä, mutta sitten Oscar käänsi pelin edukseen ammattilaisen rutiinillaan.”

Laihonen kertoi olleensa ruotsalaisgolfaria eniten jäljessä griinin ympäristössä tapahtuvassa pelissä.

”Hän hallitsi hienosti stopperichipit ja tatsi oli loistava griinien lähellä. Laskeskelin, että hän scramblasi (yksi chippi ja putti) viisi paria. Draivit olivat meillä samanmittaisia, mutta hän erottui hienoilla lyönneillä pitkillä raudoillaan.”

Laihonen pelaa Espanjassa ”mieluusti kenen kanssa tahansa”, mutta myöntää toisinaan kaipaavansa tasokasta sparraajaa kentälle.

”Hyvän pelaajan kanssa pelatessa aina kehittyy ja sama pätee tietenkin fribassa. Vaihdoimme siinä pelin jälkeen numeroita, ja uskoisin että pelaamme jossain vaiheessa uudestaan. Oscar myös viettää pidemmän aikaa talveaan Espanjassa.”

Lengden on pelannut amatööriaikoinaan yliopistogolfia Floridassa ja voittanut haastajakiertueella kisan vuosina 2017 ja 2018. Hän on ollut maailmanlistalla parhaimmillaan 200 parhaan joukossa, joten melkoiselle tekijälle Laihonen hanttiin laittoi.

”Itselläni on kaksi SM-mitalia junioreiden reikäpelistä ja kaksi mitalia löytyy frisbeegolfin SM-parikilpailuista. Täällä sitä harjoitellaan, jos golfissa vielä jotain saavuttaisi − vaikka holarin jostain muualtakin kuin punaisilta. Kaksi albatrossia mulla jo on”, Laihonen naurahtaa.

Lisää aiheesta

Tilaa Golfpisteen uutiskirje

Artikkelin kommentit (1 kpl)