Sukelluskalastajat rahoittavat pallojen noukkimisella ensi vuoden EM-kisamatkaansa.
Äkkiseltään mietittynä golfilla ja sukeltamisella ei ole paljon yhteistä. Mutta jos päättäisit hakea kotikenttäsi lammesta sinne juuri lyömäsi upouuden pallon, ei kohtalainen sukellustaito olisi lainkaan pahitteeksi.
Kenttien lammet saavat kuitenkin olla varsin hyvin rauhassa, minkä vuoksi niiden pohjissa lojunee pelkästään kotimaassa satoja tuhansia golfpalloja.
Sukelluskalastusta harrastava espoolainen Riku Leimola harjoittelee lajiaan muun muassa Hirsalan golfkentän lammissa, joista hän tuli nostaneeksi treenikaverinsa kanssa syksyn aikana melkoisen määrän palloja.
Ajatus pallojen vedenalaisesta noukkimisesta sai alkunsa, kun Leimolan lajikollega ryhtyi harrastamaan tänä vuonna golfia. Hän kertoi harmitelleensa ensimmäisellä pelikierroksella useita veteen lyömiään palloja, ja ehdotti sittemmin Rauma Golfille, että voisi alkaa keräämään palloja sukeltamalla kentän lammista.
Tässä nähtiin myös ansaintamahdollisuus, jolle sekä Rauman että Hirsalan kentät väläyttivät vihreää valoa kuultuaan sukeltajien tavoitteesta.
”Kokoamme pallojen myynnistä saatavilla tuotoilla rahoitusta sukelluskalastusmaajoukkueen ensi vuoden EM-kisamatkaa varten Tanskaan”, Leimola sanoo.
Palloja ei vielä ole myyty, vaan sukelluskalastajat aikovat edelleen kartuttaa varastoaan, jossa on tällä hetkellä vajaat 10 000 palloa.
”Pesemme ja lajittelemme pallot ja myymme ne sitten käytettyjä palloja myyville yrityksille.”
Varustuksena palloja sukeltaessaan Leimolalla ja kumppaneilla on räpylät, snorkkeli, märkäpuku ja painovyö. He kahmivat palloja pohjasta käsikopelolla, sillä Hirsalan sameavetisissä lammissa näkyvyys on pyöreä nolla.
Meille on siinä mielessä yhdentekevää, sukellammeko palloja Hirsalassa päivällä tai yöllä.
Koska homma hoidetaan niin sanotusti vapaasukeltamalla, on välillä tultava pintaan hengittämään.
”Olemme veden alla puolisen minuuttia kerrallaan, ja siinä ajassa kauhomme palloja verkkopussiin sen minkä ehdimme. Sitten noustaan ylös hengittämään muutamaksi sekunniksi.”
Kuiva kesä tyhjensi Hirsala Golfin kasteluvesialtaana toimivan takaysin ison lammen, minkä pohjalta noukittiin kentän arvion mukaan yli 20 000 palloa. Kun vedenpinta nousi syksyn tullen lähemmäs normaalia tasoa, pääsivät sukeltajatkin ”apajille”.
”Ihan huippumääriin emme vielä päässeet, sillä pallot olivat uponneet sedimenttiin. Paikka paikoin palloja on löytynyt hyvin, ja taas toisissa kohdissa niitä on huomattavasti harvemmassa.”
Vaikka Hirsalan kentän iso lampi on syvyydeltään vain noin pari kolme metriä, hän ei kannusta kokemattomia sukeltajia pulahtamaan lammen uumeniin.
”Nollanäkyvyys tarkoittaa samaa kuin sukeltaisi täysin säkkipimeässä. Se vaatii tottumista. Meille on siinä mielessä yhdentekevää, sukellammeko palloja Hirsalassa päivällä tai yöllä.”
Pienet lammet jäätyvät nopeasti pienelläkin pakkasella, joten tällä hetkellä Hirsalan lammissa ei voi sukeltaa. Treenaamista ja pallojen nostoa sukelluskalastajat aikovat jatkaa, kun olosuhteet sen jälleen sallivat.
”Aloitimme vasta syksyllä, joten nostettujen pallojen määrä tulee nousemaan ensi vuonna huomattavasti. Olemme lisäksi kiinnostuneita tekemään ’sukelluskeikkoja’ muillekin suomalaisille golfkentille, sikäli kun se vain niille sopii.”
”Sukelluskalastus sytyttää samalla tavalla kuin golf”
Hirsalan pallosukellukset ovat mitä parhainta harjoitusta itseään vedenalaisiksi metsästäjiksi kutsuville sukelluskalastajille. Lajissa kun ei käytetä laitesukeltajien tapaan paineilmalaitteita vaan kaloja pyydystetään henkeä pidättäen.
Jos on pallojen nosto lammen pohjasta ekologinen teko, sitä on myös sukelluskalastus. Kalastaja voi harppuunoineen valita itse saaliinsa, jolloin vältytään sivusaaliilta ja alamittaisilta kaloilta.
Riku Leimolan mukaan sukelluskalasuksella on pitkät perinteet ja lajia on harrastettu Suomessakin 60-luvulta lähtien.
”Harrastajia meillä on noin tuhat, mutta tosissaan kilpailevia on vain kolmisenkymmentä”, hän sanoo.
Pitkät kalastusreissut ovat usein uuvuttavia. Silloin on hyvä istahtaa hetkeksi vaikka vanhan hylyn päälle.
Leimola kuuluu sukelluskalastusmaajoukkueeseen, joka koostuu kuudesta tai seitsemästä jäsenestä. Lajissa kilpaillaan myös maailmanmestaruuksista.
”Olen kuullut, että golf on laji, joka voi sytyttää harrastajansa täysillä. Se pätee myös sukelluskalastukseen. Itselläni on tänä vuonna 70 harrastuspäivää täynnä ja joulukuussa kertyy lisää. Merivedet ovat vielä täysin jäistä vapaat.”
Sukelluskalastajien etujärjestönä Suomessa toimii Sukellusliitto.
Upea juttu, eikä vähiten täälläkin puhutun pallojen ympäristöriskin takia. Vanhana kalastajan ehdotan myös kokeiltavaksi verkkojen asettamista huomaamattomasti vesiesteisiin, josta ne voisi ajoittain kokea. Näin pallot eivät myöskään päätyisi sedimenttiin/pohjaan yleensä ja ne säilyisivät paremmassa kunnossa
Ei tarvita verkkoja, koska joku muistaakseni suomalainen yritys on kehittänyt eräänlaisen verkkomodulin, joita voi asentaa vesiesteisiin keräämään esteeseen lyötyjä palloja. Mainoksen mukaan 80% esteeseen lyödyistä palloista palautuu käyttöön.
Itse olen suuresti kummastellut sitä, ettei moista keksintöä käytetä ihan jokaisella golfkentällä. Selityksenä linee se, ettei noita veteen lyötyjä palloja juuri kukaan huoli itselleen, siinä määrin pois pilattuja ovat nykyihmiset…