Kaikista John Dalyn elämän hankaluuksista huolimatta hänen kasvonsa ovat aina näyttäneet hurmaavan veitikkamaisilta. Nyt nämä kasvot vaikuttavat entistä suuremmilta, kun loppuosa Dalysta on tullut pienemmäksi. Niinpä vaikutelma oli sitäkin huolestuttavampi, kun kasvojen ilme muuttui synkäksi ja sisäänpäin kääntyneeksi Buick Openin toisen kierroksen aikana elokuun alussa. Kun Daly huitomalla ja sohimalla pelasi kierrostuloksen 88, edes kirkkaasti kuvioidut, psykedeeliset housut eivät onnistuneet kääntämään huomiota pois ilottoman miehen hiljaisesta kiehunnasta. Viiden kuukauden aikana lähes 40 kiloa laihtunut Daly laahusti reiältä toiselle kuin kärsivä rangaistusvanki. Tulos oli toiseksi korkein hänen ammattilaisurallaan; hän on 54 kertaa pelannut yli 80 (viime vuoden British Openissa hän pelasi tuloksen 89). Nyt Buick Openissa hän pelasi viimeiset yhdeksän reikää 51 lyönnillä. Daly tuntui muuttuvan tunnottomaksi erityisesti tehtyään tuplaparin kymmenennen reiän par-vitoselle. Kun hän lopetti kierroksensa tekemällä par-kolmoselle seiskan ja par-neloselle tuplabogeyn, olivat sekä pelaaja että kannatusjoukot jo täysin lamaantuneita. Vaikka Dalyn olemus onkin hoikistunut, ei häntä voi katsella muistelematta kaikkia kahden viime vuosikymmenen dramaattisia vaiheita ja niihin liittynyttä energian tuhlaamista. Jo pelkästään saagan laajuus ja kasvojen surullinen ilme saavat hänet vaikuttamaan ikäistään vanhemmalta golfammattilaiseksi 43-vuotias on vielä nuori. Viimeisen vuoden ajan Dalyn svingivalmentajana työskennellyt Rick Smith on nyt valtavan urakan edessä. ”Se oli käsittämätöntä”, Smith sanoi seurattuaan Dalyn peliä kaikkien 18 reiän ajan. ”Olin kuullut, että John saattaisi romahtaa niin, mutten koskaan ennen ollut nähnyt sitä. Oli todella tärkeää, että olin paikalla näkemässä sen kaiken.” Daly kuulosti siltä, kuin jokin hänen sisällään olisi särkynyt. ”Minulla ei ole samaa tuntumaa kuin ennen”, hän kertoi Associated Pressille. ”En pysty hallitsemaan käsiäni entisellä tavalla. Minulla ei ole hajuakaan siitä, mihin pallo lentää. Minulla ei yksinkertaisesti vain ole oikeaa tuntumaa, ja se on pelottavaa. Pelini ei koskaan ole ollut näin kateissa.” Kun muutaman päivän päästä pahin tunnekuohu oli laantunut, Daly oli tullut siihen johtopäätökseen, että kierroksen 88 lyöntiä olivat väistämätön seuraus fyysiseen ja henkiseen umpikujaan ajautumisesta. Hän oli 14 viikon aikana pelannut 12 kilpailua, joista kuusi oli peräkkäisinä viikkoina. Kisoja oli kahdeksassa eri Euroopan maassa ja Daly joutui ylittämään Atlantin kolmeen kertaan. ”Hyvän tuloksen olen pystynyt pelaamaan enimmillään neljässä tai viidessä kisassa peräjälkeen”, Daly kertoo. ”Mutten koskaan ole pystynyt pinnistämään kuutta tai seitsemää viikkoa.” Daly halusi yrittää vain siksi, että nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin urallaan hänen täytyy pelata hyvin ja ansaita rahaa. Hänellä ei enää ole monien miljoonien arvoisia, takuuvarmoja sopimuksia välinevalmistajien ja muiden tukijoiden kanssa. Hän myöntää olevansa pennitön, ja konkurssin uhka häämöttää. Velkojiin kuuluvat kaksi ex-vaimoa, joille kummallekin on määrätty 10 000 dollarin kuukausittainen elatusmaksu. Lisäkuluja tuottaa myös käynnissä oleva eroprosessi neljännestä vaimosta. Dalylla ei ole ollut korttia PGA Tourille sen jälkeen, kun hän menetti pelioikeutensa vuonna 2006. Hän on pelannut sponsoreiden myöntämillä villeillä korteilla ja pelissä on alkanut näkyä miehen epätoivo. ”Paineet ovat kovat”, hän sanoo. ”Koska kun nyt pelaan, ajattelen rahaa. Ennen minun ei tarvinnut tehdä niin. Nyt tilanne on toinen, ja se on raskasta. Tuntuu siltä, että jokainen lyönti todella lasketaan. Paljon tarkemmin kuin ennen.”
Elä,mä, yhtä, vuoristorataa
Ennen Buick Openia Daly oli ensimmäistä kertaa vuosiin liikkunut pelillisesti oikeaan suuntaan. Muutoksen oli käynnistänyt viime joulukuussa alkanut puolen vuoden kilpailukielto PGA Tourille. Hänet oli löydetty lokakuun lopulla juovuksissa pohjois-carolinalaisen Hooters-ravintolan ulkopuolelta. Pakollisen pelitauon aikana Dalylle tehtiin vatsalaukkua pienentävä leikkaus. Hän päätti jälleen sitoutua valitsemaansa lajiin ja sijoittui toukokuun alussa jaetulle toiselle sijalle Italian Openissa. Sitäkin vaikuttavampaa oli hänen pallonlyömisensä British Openissa. Oli ilmiselvää, että painon väheneminen auttoi häntä tulemaan palloon suuremmalla nopeudella ja paremmassa kulmassa. Jälkikäteen tarkasteltuna saattaa osoittautua, että Dalyn ura varteenotettavana ammattilaisgolfarina tuli tiensä päähän Buick Openissa. Mutta historiaa voi tulkita myös niin, että tuhoisa kisa enteilee positiivisia asioita. Dalyn elämään on mahtunut paljon epäonnistumisia muun muassa paljon julkisuutta saaneet avioerot, uhkapelikatastrofit, pelikiellot ja kolme reissua katkaisuhoitoon (vaikkei hän koskaan ole myöntänyt olevansa alkoholisti) mutta hän on myös voittanut kaksi major-kilpailua: PGA Championshipin 1991 sekä British Openin 1995. Kumpikin voitto seurasi aikaa, jolloin hän oli kokenut paljon myllerrystä sekä pelissään että yksityiselämässään. Samanlainen oli tilanne vuonna 2004, kun Daly saavutti viidennen ja viimeisimmän virallisen voittonsa. ”Se on Johnin perusluonne”, kertoo pitkäaikainen caddie Peter Van Der Riet. ”Mitä syvemmälle hän sukeltaa, sen varmemmin hän nousee jälleen pinnalle. Onhan se harmillista, että hän tarvitsee tällaisen romahduksen. Mutta kun hän jälleen päättää voittaa nämä muut kaverit, hänen silmäänsä tulee taas se tuttu pilke, ja niin sitä sitten mennään.” Pilkkeen jäljessä seuraa myös lähes jumalainen lahjakkuus. Daly osaa lyödä golfpalloa niin puhtaasti, ettei se aina tunnu edes todelliselta. Vaikka hän on parhaimmillaan ollut maailmanlistan rankingissa vain 23:s (Buick Openin jälkeen hän oli 428:s), muut pelaajat arvioivat hänen taitonsa paljon sijalukua korkeammalle. Daly itse pitää Tiger Woodsin vastauksesta, kun John kysyi, miksi Woods jälleen kerran lähti kuntosalille: ”John, jos saisin sinun lahjasi, ei minun enää koskaan tarvitsisi treenata.” Tämä näkemys saa osaltaan tukea Dalyn tuoreimmista tilastoista. Hänen svinginopeutensa on 195,5 kilometriä tunnissa (121,49 mph), joten hän on PGA Tourin listalla kolmas heti Woodsin ja Bubba Watsonin jälkeen. Pallon lähtönopeudeksi on ilmoitettu 288,6 kilometriä tunnissa (179,32 mph), eli Dalyn edellä ovat vain Woods, Watson ja J.B. Holmes. Muussa pitää luottaa harjaantuneeseen katseeseen. ”Kun tuuli on kova, hänelle on vaikeaa valita maila”, sanoo Van Der Riet. ”John saa palloon niin paljon painetta, että joskus tuuli ei tartu siihen lainkaan.” Valmentaja Smith on hämmästellyt sitä, miten Daly onnistuu siirtymään osumassa niin tasapainoiseen asentoon, vaikka hänen backsvinginsä on lajin pisin. ”Hänellä on niin mahtavat jalat ja lantio”, Smith kertoo. ”Kun Johnin svingistä otetaan kolme neljäsosaa taakse ja kolme neljäsosaa läpi, hän on yhtä hyvä kuin kuka tahansa.” Vaikka näky voi tuntua väkivaltaiselta, läheltä katsottuna Daly liikkuu pehmeästi ja miellyttävästi. Liikerata muistuttaa Bobby Jonesin svingiä, jota golfkirjailija Bernard Darwin kuvaili ”uneliaaksi kaunottareksi”. Nämä ovat positiiviset puolet, joita tasapainottamassa on joukko hyvin negatiivisia ominaisuuksia. Yksi Dalyn huonoista puolista on hänen oikukas luonteensa. Golfkentällä hänen äkilliset mielialanvaihtelunsa voivat mitätöidä teknisen osaamisen, olipa se kuinka taidokasta hyvänsä.
Putti on ikuinen haaste
Suurin uhka Dalyn voitokkaalle paluulle on putteri hän on aina putannut epätasaisesti. Käsillä lyöty, pitkä puttiliike on muodostunut vaaratekijäksi, kun griinit ovat tulleet nopeammiksi ja Dalyn nuoruudenaikaisesta pelottomuudesta on jäljellä enää muisto. Jälkikäteen tarkasteltuna alamäki alkoi San Franciscossa lokakuussa 2005, kun World Golf Championships -osakilpailun toisella uusintareiällä Daly missasi metrin putin ja hävisi samalla Woodsille. Kausien 2004 ja 2005 jälkeen hän oli rahalistalla 21:s ja 42:s, mutta sen jälkeen hän ei ole ollut kuin parhaimmillaan sijalla 188. Smithin mukaan Dalyn pitäisi muuttaa puttiaan radikaalisti. ”John on kokenut paljon vuosien varrella, eikä hänen nykyinen puttiliikkeensä tule kestämään paineen alla”, Smith sanoo. ”Olen nähnyt tarpeeksi, ja Johnin vaihtoehdot ovat joko napaputteri, grippi jossa vasen käsi on alimpana, kynsiote tai pitkä putteri. Hänen pitää saada kätensä rauhoittumaan.” Daly uskoo voivansa kehittyä paremmaksi vaikka pysyttelisikin edelleen perinteisessä putterissa ja gripissä. ”Minun kohdallani on tärkeintä putata hartioita käyttäen”, hän sanoo. ”Ennen Buick Openin kahta ensimmäistä kierrosta olimme Rickin kanssa puttigriinillä samaan aikaan kuin Tiger. Rick kehotti minua katsomaan, miten Tiger puttaa enemmän hartioillaan kuin käsillään. Itse olen aina pitänyt kädet aktiivisina putissa, mutta on olemassa parempikin tapa.” Muutama päivä 88 lyönnin kierroksensa jälkeen Daly kävi laserleikkauksessa siinä toivossa, että parantunut näkö auttaisi häntä näkemään puttilinjat paremmin. On ilmeistä, että hän on avoimempi muutoksille kuin koskaan aiemmin. Daly saattaa olla viimein herännyt siihen, ettei hänen oma vakiintunut tapansa toimikaan tarpeeksi hyvin. ”Vielä kyseessä ei ole viimeinen tilaisuus”, sanoo Anna Cladakis, Dalyn pitkäaikainen tuttava, josta on tänä vuonna tullut miehen tyttöystävä ja matkakumppani. ”Mutta nyt on aika ryhtyä ahkeroimaan. Johnin on aika hyödyntää ne vuodet, jotka hänellä on jäljellä.”
Lä,hes 50 kilon painon pudotus!
180-senttinen Daly on ylpeä painonpudotuksestaan: pahimmillaan kiloja oli 130, mutta Buick Openissa hän painoi enää 93 kiloa. (Marraskuussa enää 86 kiloa) Hänen vatsalaukkunsa yläosan ympärille kiristettiin silikonipanta, jonka tarkoituksena on rajoittaa nautitun ravinnon määrää. Dalyn mukaan toimenpide on rajoittanut myös hänen oluenkulutustaan pieniin, satunnaisiin siemauksiin. Hänen käyttämiensä Loudmouth-housujen vyötärönkoko on kutistunut koosta 44 kokoon 36. Hyvin alkanut laihdutus saattaa kärsiä Dalyn taipumuksesta mennä äärimmäisyyksiin. Kun suositeltu päivittäinen energiamäärä oli 1200 kaloria, hän halusi syödä vain 600 kalorin edestä. Samankaltaisessa tilanteessa Daly oli ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Arkansasin yliopistossa, kun hän laihdutti tupakan, popkornin ja viskin avustuksella. Hän pudotti painoa 107 kilosta 77 kiloon ja joutui alkoholimyrkytyksen vuoksi sairaalan ensiapuun. ”Kaikki hänen tapansa, kaikki hänen päätöksensä, ne vain saivat hänet lopulta kiinni”, Smith sanoo. ”Kun ei syö eikä lepää ja elää vain nikotiinilla ja kofeiinilla (Daly on arvioinut juovansa yli 7000 Diet Cokea vuosittain eli noin 20 tölkkiä päivässä), tuloksena on vapiseva ja ärtynyt ihminen, jolla ei ole lainkaan energiaa.” Turnberryn kentällä pelatun British Openin ajan Daly asui ystävänsä Al Pollockin kanssa samassa talossa. Golf Channelin tuottajana työskentelevä Pollock valmisti joka aamu ystävälleen aamiaisen. ”Varmistin, että hän söi kaiken, ja hän pelasikin hyvin kaikkina neljänä päivänä”, Pollock kertoi. ”Mutta tavallisesti hän on omillaan, ja olen huomannut, että hän syö tuskin mitään.” Kuten kuvaan kuuluu, Daly itse ei myönnä laihdutuskuurinsa aiheuttavan ongelmia. ”Sillä ei ole mitään tekemistä ruoan kanssa”, hän sanoo. ”Olen toiminut juuri niin kuin pitääkin.”
”,Olen kadotettu sielu, kyllä, olen.”,
Hajoamispistettä alettiin lähestyä silloin, kun Daly lensi Skotlannista takaisin Pohjois-Amerikkaan pelaamaan RBC Canadian Openia. Hänen ensimmäinen kierroksensa oli hidasta peliä vihaavan painajainen sateesta johtuvat keskeytykset pitkittivät peliä aikaisesta aamusta auringonlaskuun asti. Ensimmäisellä kierroksella hän pelasi tuloksen 77, joka olisi lähes varmasti pudottanut hänet jatkosta. Sponsorin kutsulla pelanneella Dalylla ei ollut varaa huonontaa mainettaan entisestään, joten keskeyttäminen ei tullut kysymykseen. Hän pelasi toisen kierroksen 72 lyönnillä, kun peli saatiin päätökseen vasta myöhään lauantaina. Uupumuksen partaalla oleva Daly saapui Buickin kisaan sunnuntaina, jolloin hän kävi Detroit Tigers baseball-joukkueen ottelussa heittämässä ensimmäisen syötön. Tiistaina hän nauhoitti Kid Rockin studiossa kirjoittamansa laulun, jonka kertosäe kuuluu: ”Olen kadotettu sielu, kyllä olen.” Keskiviikkona hän otti osaa junioritapahtumaan. Torstaihin mennessä hänen energiavarastonsa olivat jo aivan lopussa. Daly pelasi kierrostuloksen 76, jolla hän jäi kolmanneksi viimeiselle sijalle. Lepäämisen sijaan hän katsoi televisiota ja valvoi aamuneljään talossa, jonka hän jakoi Smithin kanssa. Seuraavana päivänä oli edessä 88 lyönnin kierros, jonka kymmenennellä reiällä Daly avasi kahdesti outtiin ja teki lopulta tuloksen 10. Myöhemmin Daly sanoi tehneensä jokaisen lyönnin eteen yritystä ”niska limassa”, mutta hän ei ole vielä antanut läheskään kaikkeaan. Rick Smithillä on edessään tehtävä, josta niin monet muut ovat luopuneet: yrittää saada John Daly muuttumaan. Smithin edeltäjä Butch Harmon lopetti Dalyn valmentajana maaliskuussa 2008. Harmonin mukaan Dalyn ”elämässä tärkeintä on tulla humalaan.” Aiemmin Phil Mickelsonin ja Jack Nicklausin kanssa työskennellyt Smith on ottanut tehtävän avosylin vastaan. ”Ihmiset ovat kyselleet minulta, miksi minä teen tämän”, kertoo Smith. ”No, olen ollut onnekas, kun olen saanut tehdä töitä niin monien hienojen pelaajien kanssa. Ajattelen, että voin kenties välittää joitain heidän kanssaan oppimiani asioita Johnille.” Buick Openin jälkeen Smith tietää, ettei John ole kuin muut pelaajat. ”Kerroin hänelle, etten välitä vaikka hän pelaisi 88. Välitän tulevaisuudesta, ja Johnilla edelleen on tulevaisuus. Mutta hänen täytyisi ryhtyä tekemään järkevämpiä päätöksiä.” ”Hän oli aika masentunut. Hän ei ollut varma siitä, oliko hänellä enää tulevaisuutta. Sanoin hänelle, etten halua kuulla sellaista puhetta. Mitä hän aikoisi tehdä, jos hän lopettaisi pelaamisen? Hän sanoi alkavansa selostajaksi. Hän oli puhunut Paul Azingerin kanssa ja Zinger oli sanonut, että selostajan homma on maailman paras työ. Sanoin Johnille, että tv-työ on vaikeaa. Pitää herätä aikaisin, osallistua tuotantopalavereihin, valmistautua lähetyksiin. Se on kovaa työtä. Ei John sellaista haluaisi. Olin aika tiukka hänelle. Nyt ei ole pehmeiden puheiden aika. Kun John ajattelee, että hänellä on ollut epäonnea, todellisuudessa se on vain golfia. Todellisuudessa se on vain elämää.” Kun Mark Calcavecchia kuuli Dalyn Buick-katastrofista, hän paljasti jotakin tourilla vallitsevista ankarista säännöistä. ”Aluksi John oli ylipainoinen ja sekaisin. Nyt hän on laihempi ja edelleen sekaisin”, sanoo Calcavecchia, joka on Johnin ystävä. ”Hän on ainoa ihminen, joka voi muuttaa tilanteen. Kun ihmisellä on vaikeaa, hän jää yksin, sillä kukaan ei viihdy negatiivisessa ilmapiirissä. On olemassa vanha sanonta, jonka mukaan puolet pelaajista ei välitä tuloksestasi ja puolet toivoisi sen olevan korkeampi. Se pitää paikkansa. Täällä kaikki ovat omillaan.” Daly on jo joutunut tilille elämästään useammin kuin kymmenen keskivertoihmistä yhteensä, mutta nyt tilanne on totisempi kuin koskaan ennen. Hän kuulostaa aivan kadotetulta sielulta, kun hän sanoo: ”Kaikki on muuttunut.” Monen asian pitääkin muuttua, jos hän jonain päivänä haluaa pelastua. DALYN DOLLARIT John Dalyn palkintorahoissa on ollut suurta vaihtelua niiden kahden vuosikymmenen aikana, kun hän on pelannut PGA Tourilla. Hän on ansainnut yhteensä yli 9 miljoonaa dollaria. 426 pelaamassaan kilpailussa hän on yltänyt palkintorahasijoituksille 231 kertaa. Hän on voittanut viidesti ja sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon 32 kisassa. Teksti Jaime Diaz Juttu julkaistu Suomen Golf Digestin 7/09 -numerossa.