Getty Images
Kotimaa |
11.12.2018

Vuodesta 2007 Suomen PGA:ta johtanut Mika Walkamo jättää pestin ”hyvillä mielin” torstaina valittavalle seuraajalleen

Suomen PGA valitsee uuden puheenjohtajan syyskokouksessaan torstaina. Nuijaa vuoden 2007 lopusta heiluttanut Mika Walkamo uskoo, että seuraaja saa johdettavakseen PGA:n, jolla menee paremmin kuin koskaan.

”Olemme painoarvoamme painavampi.”

Suomen PGA:n puheenjohtajuuden runsaan kymmenen vuoden rupeaman jälkeen jättävän Mika Walkamon luonnehdinta voi kuulostaa paradoksilta. Kun väitettä maistelee hieman pitempään, sille löytyy hyvät perusteet.

237 jäsenen henkilöyhdistyksen lonkerot ulottuvat hyvin laajalle suomalaisella golfalalla. Kyse on paljosta muustakin kuin jäsenten edunvalvonnasta.

Pelaavat ammattilaiset tuovat golfille näkyvyyttä mediassa ja ovat esikuvia nuorille tulevaisuuden lupauksille. Opettavat ammattilaiset antavat mittavan panoksensa yksilötaitojen hiomiseen ja esimerkiksi golfohjaajien kouluttamiseen ja ovat tärkeä kosketuspinta lajin pariin vasta tuleviin. Lisäksi yhdistykseen kuuluu sellaisia jäseniä ”muusta golftoiminnasta”, jotka ovat tulleet tutuiksi muun muassa kasvoina Suomen Golfliiton toimistossa.

Jyväs-Golfin Pauli Hughes, Kymen Golfin Tommi Nousiainen, Suur-Helsingin Golfin Jarkko Raski ja Levi Golfin Tomi Tolsa ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka golfopettaja voi olla myös menestyvä golfjohtaja.

”Uskon, että tulevaisuudessa seurojen ja yhtiöiden toimareissa on nykyistä selvästi enemmän PGA:n jäseniä. Nykyinen PGA-koulutus niin kattava kokonaisuus, että usean vuoden opinnoille saadaan vastineeksi mittava määrä monipuolista tietotaitoa”, Walkamo sanoo.

Walkamo puhuu opettavista ammattilaisista mielellään nimenomaan moniosaajina, joita moni kenttäyhteisö voisi käyttää hyväkseen huomattavasti nykyistä tehokkaammin.

”Olen usein ihmetellyt sitä, kuinka harva kenttäyhteisö on ottanut golf pron työsuhteeseen. Hänhän voisi oman opetustoimen ohessa vastata kilpailujen ja erilaisten tapahtumien organisoimisesta, pyörittää seniori-, nais-, ja junioriryhmiä, rakentaa matkapaketteja ja olla sellaisia vetämässä ja niin edelleen. On erikoista, jos seurat tai yhtiöt eivät tartu tilaisuuteen.”

Suhde Golfliittoon eheytynyt

PGA-yhdistyksillä on monissa golfkulttuureissa vahva asema golfin brändin rakentamisessa ja kirkastamisessa. Suomessa haasteena on resurssien rajallisuus. Noin 1 100 jäsenen PGA of Sweden voi asettaa riman tässä suhteessa jo hieman korkeammalle, noin 28 000 jäsenen PGA of Americasta puhumattakaan. Oma rooli ja elintila ovat Suomessa paljolti kiinni Suomi-golfin työnjaosta, kun esimerkiksi Yhdysvalloissa sikäläinen PGA on itse merkittävä toimija myös lajin rekrytoinnissa.

Suhde Suomen Golfliittoon ei aina ole ollut täysin ongelmaton. Se näkyi loppuvuodesta 2016, jolloin PGA ilmoitti sanoutuvansa irti Suomi-golfin strategian jalkautuksesta.

Pölyn laskeuduttua Mika Walkamo sanoo nyt tuolloisen ratkaisun olleen osa samaan aikaan käytyä Golfliiton ”puheenjohtajapeliä”.

”Kaikki tietävät, että strategia ja sen jalkautus ovat kaksi eri asiaa. Kun olimme käyneet keskusteluja molempien puheenjohtajakandidaattien kanssa, kävi selväksi, että haluamme yhdistyksenä asettua Hanna Hartikaisen taakse ja olla liputtamassa muutoksen puolesta.”

Walkamon ei ole tarvinnut katua kantaansa.

”Yhteistyö liiton kanssa sujuu paremmin kuin koskaan. Minullehan on kymmenessä vuodessa ehtinyt karttua kokemusta kolmesta puheenjohtajasta ja useammasta toiminnanjohtajastakin.”

Nyt Walkamo kokee, että liiton hallituksessa ja toimistossa asioista ajatellaan hyvin samoin tavoin kuin PGA:ssa. Se on vahvistanut tunnetta siitä, että myös PGA:lla menee paremmin kuin koskaan.

”Henkilökemia toimii erittäin hyvin. Olemme selvästi löytäneet yhteisen maalin. Hartikainen ja toiminnanjohtaja Juha Korhonen ovat molemmat tulleet lajin kovan ytimen ulkopuolelta ja tuoneet mukanaan tuoreita näkökulmia tuttuihin asioihin.”

Erityisen hyvältä Walkamosta tuntuu se, että PGA:n toiminnanjohtaja työskentelee samassa tilassa Suomen Golfliiton henkilökunnan kanssa. Päivittäinen yhteydenpito toimii ja on omalta osaltaan omiaan luomaan luottamusta yli rajojen.

Tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen.

”Saman katon alla toimiminen on ollut selvästi hyvä asia”, kiteyttää kilpaurheilupäällikkö Juha Juvonen, itsekin PGA:n jäsen.

Perus- ja jatkokoulutus kunnossa

Walkamo uskoo, että PGA:n jäsenet menevät golfopettajina ja -kouluttajina koko ajan eteenpäin. Peruskoulutusta on jatkuvasti kehitetty PGA’s of Europen vaatimusten mukaisesti.

”Koulutus on tosi tarkassa syynissä. Ja omin voimin hoitamamme koulutuksen lisäksi meillä käy kouluttajia golfmaailman huipulta. Jäsenille on säännöllisesti tarjolla tilaisuuksia oman osaamisen kartuttamiseen. Me olemmekin viime aikoina alkaneet käyttää PGA:sta slogania Coach the Coaches.”

Suomen Golfliiton kanssa alkuvuodesta solmittu yhteistyösopimus vahvistaa PGA:n asemaa kouluttajana entisestään. Golfliitto ostaa yhdistykseltä koulutuspalveluja, joilla PGA jakaa osaamistaan golfopettajille ja valmentajille ympäri Suomen.

Jo liittokokouspäivillä uutena puheenjohtajana alkuvuodesta 2008 puhuessaan Walkamo painotti kilpagolfin merkitystä. Viesti oli se, että panostus huippu-urheiluun tuo sijoituksen moninkertaisesti takaisin. Tässäkin suhteessa Walkamon mielestä on viime aikoina päästy Suomessa eteenpäin.

”Parempaan suuntaan on menty. Nyt meillä on yhteinen ymmärrys kilpagolfin, ja nimenomaan ammattilaisgolfin, merkityksestä koko lajin hyvinvoinnille.”

Walkamo onkin hyvillään siitä, että tällä hetkellä Suomella on maailman kovimmilla kiertueilla – pääkiertue- ja haastajakiertutasoilla – enemmän pelaajia kuin koskaan. Se on merkki siitä, että asioita on osattu tehdä oikein.

”Mekin olemme varmasti pystyneet omalta osaltamme auttamaan.”

Kehitettävääkin luonnollisesti on.

”On hyvä miettiä, tarvitseeko PGA:n esimerkiksi omistaa Finnish Tour, kansallisen kilpakalenterin korkein taso. Tästä on viime aikoina käyty keskusteluja.”

PGA valitsee uuden puheenjohtajan syyskokouksessaan torstaina 13.12. Walkamo jättää tehtävän seuraajalleen hyvillä mielin.

”Joskus pitää osata myös luopua, antaa viestikapula eteenpäin. Uusi puheenjohtaja tuo aina mukanaan uusia ideoita, uusia pelinavauksia.”

”En lähde ottamaan kantaa siihen, pitäisikö seuraajan tulla yhdistyksen sisältä vai ulkopuolelta. Omana vahvuutenani olen pitänyt sitä, että olen itse ollut Vanajanlinnan hallituksen puheenjohtajana vahvasti mukana golfbisneksessä ja hoitanut siinä sivussa esimerkiksi seuran puheenjohtajan velvollisuudet. Kokemusta on kentän rakentamisesta arvokilpailujen pyörittämiseen.”

Suomalaiset golf pro’t saavat hyvää palautetta

Suomen Golfliitto on Pelaaja Ensin -kyselyjen yhteydessä tutkinut harrastajien golfopetuksesta saamia asiakaskokemuksia. Tulosten valossa golfopettajat saavat Suomessa parempaa palautetta kuin eurooppalaisissa vertailumaissa.

Niin sanottu NPS-luku (Net Promoter Score = myönteisen ja kielteisen palautteen erotus) golfopetukselle on 68. Suomalaiset golfyhteisöt saavat omaksi NPS-luvukseen 45, golfravintolat ainoastaan 10. Golfopetuksen koetaan mitä ilmeisimmin edustavan palvelujen kermaa.

Suuri osa kotimaisista golfin harrastajista tosin ei käytä golf pro’n palveluja lainkaan hyväkseen. Tunneilla käy vain kolmasosa harrastajista. Se tarkoittaa sitä, että opetuskertoja jokaista Suomen Golfliiton jäsentä kohti tulee kaudessa vain 1,13.

Tanskassa (1,8) ja Alankomaissa (2,4) luku on selvästi suurempi. Parantamisen varaa olisi, vaikka keskiarvo meillä on korkeampi kuin esimerkiksi Ruotsissa (0,94). Toisaalta Yhdysvalloissa harvempi kuin joka neljäs golfari on käynyt tunnilla edes kerran elämässään.

Golfopetuksen suurkuluttajat ovat harvassa. Kolme tai neljä kertaa viimeisen vuoden aikana tunnilla käyneiden harrastajien osuus Suomen Golfliiton koko jäsenkunnasta on 5 %, sitäkin useammin pro’n apua hakeneiden osuus ainoastaan 6 %.

Tietysti asian voi kääntää myös toisin päin. Vähintään kymmenen tuntia ottaneiden kaksi prosenttiyksikköä voi tuntua vähäiseltä, mutta määrä tarkoittaa käytännössä pyöreää kolmea tuhatta harrastajaa. Se on melkoinen joukko pelissään eteenpäin mieliviä, ammattilaisen apuun luottavia golfareita.

Teksti: Janne Tarmio

Kommentit

Yhtiön toimitusjohtajat ja osakkeenomistajat eivät ole yhtiön työntekijöitä. Valitettavasti meillä on lukuisia golfyhtiöitä, joissa yhtiövastike on rajusti korkeampi kuin sen vuokraamisesta saatu korvaus. Yhtiön osakeen arvon negatiivinen maine johtuu myös siitä, että yhtiössä on osakkeitten suuromistajia yksin päättämässä yhtiön asioista, vaikka eivät maksa osakkeistaan edes yhtiövastikkeita. Samaa mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa siitä, ettei syy ole aina toimitusjohtajassa, vaan yhtiön hallituksessa ja määräysvaltaa käyttävässä suuromistajassa. Monesti torpparipelaajat eivät tätä tiedä, eivätkä sitä ymmärrä.

Kaipa jokainen osakkeen omistaja tietää, että osakkeiden arvottomuus on kiitos Suomen Golfliiton lyhytnäköisen toiminnan. Turha syyttää toimareita, muutamaa nyt ilmi tullutta tapausta lukuunottamatta. Ikävä lukea kommentteja, joiden ainoa tarkoitus on mustamaalata työtätekeviä ihmisiä. Liekö syynä perisuomalainen kateus, en tiedä, mutta on syy mikä tahansa, tämäntapaisten kommenttien soisi jo jäävän historian lehdille soittelemaan.

Tuo on kyllä sellainen väite, että se tarvitsee perustelut, tai sitten voit myös vetää kommenttisi pois.

Referensseihin voitaneen lisätä Vanajanlinnan golfosakkeen arvon meneminen negatiiviseksi.

Oma kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.