Jääkiekon SM-hopeaa saavuttaneen espoolaisseuran omistajalla on laaja ystäväpiiri. Sen huomaa jo vartin sisällä, kun Jussi Salonoja tervehtii Vanajanlinnan kentällä joka toista vastaantulijaa. Ensimmäinen toivottelee onnea alkavalle jääkiekkokaudelle. Toinen manaa Jussin tuovan aina mukanaan Vanajanlinnaan sadekelin. Kolmas tiedustelee mieheltä onko lyönti vielä yhtä pitkä kuin menneinä vuosina. Salonoja jäi rupattelemaan jokaisen kanssa muutamaksi minuutiksi. Starttaamme kuitenkin ajallaan kierrokselle. Ensimmäiseen avauslyöntiin singelimies nappasi bägistään hybridin. ”Tästä on tullut lempimailani”, Jussi kertoo asettuessaan pallon taakse. Mies on golfpiireissä tunnettu erittäin pitkistä lyönneistään. Mutta tällä kertaa mailasta kuuluu osumahetkellä hassu ääni ja pallo lentää pöheikköön. Maila on todistettavasti Salonojan suosituin maila, sillä varsi näyttää murtuneen ja miehen tarkastellessa sitä tarkemmin lapa jää käteen. ”Se siitä mailasta. Olisiko mahdollista saada mulligan?”, Jussi kysyi naureskellen. ”Saan suurimmat kicksit onnistuneista draiveista. Lähipeli ratkaisee paljon, mutta jos rundilla lähipelini on ollut katastrofaalisen huonoa ja pitkät avaukset ovat onnistuneet, hymyilen kierroksen jälkeen”, Jussi kiteyttää ajatuksensa. Samaa ei kuulemma voi sanoa, jos vain lähipeli on kulkenut. ”Ja aina pitää kisata. Kavereiden kesken meillä on kovat vedot päällä joka rundilla. Tänä kesänä olen pelannut Suomessa varmasti oman ennätysmääräni kierroksia, reippaasti yli 40.”
Tasoitus laski uuden pelityylin myö,tä,
Salonoja ensimmäinen kosketus lajiin tuli 90-luvun alussa teini-ikäisenä perhelomalla Las Palmasissa. Jussi osallistui isosiskonsa ja vanhempiensa kanssa alkeiskurssille. Kauniaisissa kasvaneen miehen golfin alkutaivalkaan ei ollut nöyrä. ”Opin nopeasti lyönnin rytmin. Ja itse asiassa voitin koko kurssikisan”, Jussi muistelee hymyissä suin. Koukkuun lajiin jäivät kaikki muut paitsi isosisko. Pikkusisko ei ole golfista kiinnostunut tippaakaan. Äidin ja siskojen lisäksi Jussin perheeseen on kaksi vuotta sitten tullut uusi nainen: avovaimo Frida. ”Kihlattuni on jo edennyt alkeiskurssilta seuraavalle tasolle ja ainakaan vielä hän ei ole luovuttanut. Monilta menee hermot alussa, mutta Frida viihtyy sitkeästi maila kädessä”, Jussi nauraa ja puttaa kaksimetrisen putin ohi. Mies ottaa pikaisesti taskustaan toisen pallon ja pudottaa sen samaan paikkaan lyöntipaikkaan. ”Kun ei ole ruuhkaa, niin pakko pikaisesti putata tällainen mentaalilyönti heti perään. Ei katsos jää sitten harmittamaan huono suoritus”, mies sanoo ja puttaa terhakkaasti toisen yrityksensä takaseinän kautta kuppiin. ”Näin sen pitikin mennä.” 32-vuotiaasta Salonojasta tulee tammikuussa isä, kun Frida synnyttää heidän esikoisensa. ”On se sitten tyttö tai poika, annan hänen harrastaa mitä hän haluaa. Epäilen, että kuitenkin ohjaan lapseni jossain vaiheessa vaivihkaa myös golfkentälle”, tuleva isä kertoo. Aloitusvuosinaan teini-ikäisenä Jussi viihtyi kentillä, mutta piti parinkympin tienoilla viiden vuoden tauon. Vedettyään taas golfkengät jalkaan, jatkui pelityyli samalla uholla kuin teinivuosina. ”Mätkin golfpalloa menemään jääkiekkoilijan tyyliin, mutta vasta viimeisen parin vuoden aikana olen ymmärtänyt tämän lajin jujun. Uho on jäänyt suurimmaksi osaksi pois ja keskityn rauhallisesti pallon sijoittamiseen. Händärikin laski pelityylin mukana 20:sta singeliin”, Salonoja paljastaa.
Ei mukaan golfbisnekseen
Linna Golf on yksi Jussi Salonojan kotimaisista lempikentistä Kytäjän ohella. Mutta miksi? ”Pelaamisen ohella haluan nauttia visuaalisuudesta. Puistomaisilla kentillä on paljon enemmän iloa silmälle kuin esimerkiksi links-kentillä.” Salonoja haluaa siis iloa silmälle, mutta paljastaa myös olevansa sään armoilla. ”Pelistä pitää nauttia, joten en suostu tarpomaan nurmilla sadekelillä. Mutta koskaan ei ole ollut liian kuuma, ei edes Thaimaassa.” Salonoja viettää suuren osan talvikaudesta Pattayalla, josta hän kolme vuotta sitten osti talon. Kotimaan reilun kolmenkymmenen pelikierroksen lisäksi Jussi nakuttaa Thaimaassa reippaasti enemmän kierroksia. ”Sieltä muuten löytyy ulkomaalainen lempikenttäni Siam Country Club”, Jussi kertoo. Viidennen reiällä Salonoja ottaa vihdoin bägistään draiverin. Letkeän harjoituslyönnin jälkeen pallo saa kyytiä. Lyönnin pituus hipoo kolmea sataa metriä ja mies hymyilee leveästi. ”Nyt on päivä pelastettu!” Salonoja voisi osallistua pituuslyöntikisoihin. ”Joku taisi joskus kutsuakin mukaan taistelemaan pisimmästä draivista virallisiin kilpailuihin, mutta en ottanut sitä tosissani”, Salonoja paljastaa vaatimattomana. Salonojan pelihalu elää siis yhä uhosta, mutta pelityyli on kypsynyt. Tasaisemman pelin tavoittelussa miehellä riittää kuulemma kehiteltävää varmuudessa ja tarkkuudessa. ”Tavoitteeni on olla scratch-pelaaja. Toivottavasti se toteutuu ennen kuin täytän 35 vuotta.” Olemme edenneet jo seitsemännen reiän griinille. Tai siis sen läheisyyteen, josta Salonoja chippaa suoraan kuppiin. Tuloksena par-kolmosella on birdie, mutta miehen tuuletus on huomattavasti hillitympi kuin onnistuneen draivin jälkeen. Salonoja on monessa mukana. Makkaraperijä on ollut mukana lentoyhtiössä, it-alan yrityksissä, viihdebisneksessä ja urheilumarkkinoinnissa. Urheilumarkkinoinnin saralla hän lähti vuosi sitten avustamaan maamme yleisurheilun edustusjoukkuetta. Mutta golfia Jussi ei halua sotkea liiketoimintaan. ”En halua pitää edes palavereja pelatessa. Kentällä keskityn vain peliin ja tietenkin pelikavereiden voittamiseen”, Salonoja kertoo. ”Enkä ole aikeissa lähteä urheilumarkkinoinnin nimissä mukaan golfiin tai perustamaan omaa kenttää. Haluan tämän lajin pysyvän minulle vain leppoisana harrastuksena, jota tekemällä irtaudun täysin arjesta.” Teksti Viivi Avellan Kuvat Antti Luukkonen Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Golf Digest 7/08-lehdessä